Näpit irti sähkömarkkinoista!

Maamme hal­van aurinko- ja tuulivoiman poten­ti­aali on kansal­lisaarre. Sitä kan­nat­taa käyt­tää itsekkääm­min kuin käytämme malmi­varo­jamme, jot­ka olemme julis­ta­neet  koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si löytäjä saa pitää ‑peri­aat­teel­la. Ulko­maisia kaivosy­htiöitä onkin ryn­nän­nyt apajille.

Jos saudi­ara­bi­alainen löytää Suomes­ta malmiesi­in­tymän, se on hänen omaisu­ut­taan­löytäjä saa pitää ‑peri­aat­teel­la. Jos suo­ma­laisen löytää Sau­di-Ara­bi­as­ta öljye­si­in­tymän, se taas ei olekaan hänen.

Ei ole mikään kiire tyh­jen­tää Suomea malmi­varoista. Kun mal­mi on louhit­tu, sitä enää ole, mut­ta tuuli ei käyt­tämäl­lä lopu. Tuulivoima ei ole lap­sil­tamme varastamista.

Hal­val­la sähköl­lämme on otta­jia. Jokin aika sit­ten Sak­sas­sa suun­nitelti­in Suomen sähkön jalostamista vedyk­si ja johtamista putkea pitkin Sak­saan pyörit­tämään Sak­san teol­lisu­ut­ta. Nyt ovat ulko­maiset datakeskuk­set iske­neet silmän­sä Suomen hal­paan sähköön. Jat­ka lukemista “Näpit irti sähkömarkkinoista!”

Huomioita Interrail-matkalta: ratikat ja raha

Matkare­it­timme

Matkallamme raitio­vaunu­ja oli kaikissa vähänkin isom­mis­sa kaupungeis­sa. Vain Bia­lystok, Lund, Udine ja Como tekivät poikkeuk­sen. Kir­joit­taes­sani sil­loin täl­löin kaupunkipoli­ti­ikas­ta, määrit­te­len vähän ilkikuris­es­ti kaupun­gin taa­ja­mak­si, jos­sa liiku­taan raitio­vaunuil­la tai metrol­la. Myön­netään: Jyväskylässä, Oulus­sa, Kuo­pios­sa ja Joen­su­us­sakin on kaupun­gin piirteitä, vaik­ka niis­sä ei olekaan ratikkaa.

(Lisäys: Lundis­sa kuulem­ma onkin ratik­ka. Ei vain osunut kohdalle.) Jat­ka lukemista “Huomioi­ta Inter­rail-matkalta: ratikat ja raha”

Omaisuus huomioon vanhainkotien hoitomaksuissa?

Kir­jas­sa selviy­tyvän Suomen suun­ta väläytet­ti­in mah­dol­lisu­ut­ta per­iä pitkäaikaishoi­dos­ta, siis lähin­nä van­hainkodeista, mak­sua pait­si tulo­jen myös omaisu­u­den perus­teel­la. Nythän mak­su on 85 % tuloista, kuitenkin korkein­taan hoidon kus­tan­nus. Tämä jälkim­mäi­nen ehto yleen­sä uno­htuu, eivätkä hoito­laitok­set edes ker­ro euromääräistä ylära­jaa sivuil­laan, mut­ta peri­aate kus­tan­nuk­sista mak­sun ylära­jana on laissa.

Täl­laiseen ehdo­tuk­seen kan­nat­taa suh­tau­tua kysymäl­lä, olisiko se oikein ja olisiko se toteutettavissa.

Olisiko se oikeudenmukaista?

Moni liian suurista julk­i­sista menoista meteliä pitävä muut­taa kan­taansa 180 astet­ta, kun tulee puheek­si tule­vat heitä itseään koske­vat mak­sut. Jos asi­aa kat­soo oikeu­den­mukaisu­u­den kannal­ta, omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen olisi oikein. Sik­si melkein kaikissa mais­sa omaisu­us myös ote­taan huomioon.

Jat­ka lukemista “Omaisu­us huomioon van­hainko­tien hoitomaksuissa?”

Selviytyvän Suomen suunta

Mart­ti Het­emä­ki, Six­ten Kork­man, Eli­na Pylkkä­nen ja Vesa Vihriälä ovat kir­joit­ta­neet lukemisen arvoisen kir­jan Selviy­tyvän Suomen suun­ta. Tässä on yhteen­las­ket­tuna niin vankkaa talousosaamista, ettei kir­jan ana­lyysia ja ehdo­tuk­sia voi sivu­ut­taa olanko­hau­tuk­sel­la, vaik­ka joku var­maan haluaisi.

Min­un pes­simis­miäni kir­ja syven­si. Sen ana­lyysi Suomen talouden pysähtymis­es­tä voidaan kiteyt­tää lyhy­een. Suo­ma­laiset yri­tyk­set ovat investoi­neet mui­ta Pohjo­is­mai­ta selvästi vähem­män aineet­tomaan pääo­maan, siis lähin­nä tutkimuk­seen ja tuoteke­hi­tyk­seen. Tätä täy­den­tää vielä koulu­tus­ta­son lasku ja jäämi­nen selvästi ver­rokki­mai­ta matalammaksi.

Suomes­ta puut­tuu kär­sivälli­nen pääo­ma, jol­la olisi aikaa odot­taa tulok­sia. Investoimi­nen aineet­tomaan pääo­maan tuot­taa aluk­si vain kulu­ja kun taas yri­tyk­sen sisäi­nen raion­al­isoin­ti ja väen pane­m­i­nen pihalle paran­taa tulosta nopeasti. Omana huo­mau­tuk­se­nani lisään tähän, että tässä on ehkä syy siihen, ettei taloudelli­nen kasvu paran­na työl­lisyyt­tä. Huo­mat­takoon, että suo­ma­laiset yri­tyk­sen ovat mui­hin mai­hin ver­rat­tuna hyvin kan­nat­tavia, joten siitäkään ei kenkä purista. Jat­ka lukemista “Selviy­tyvän Suomen suunta”

Peruskouluun valtakunnalliset kokeet?

Pitäisikö perusk­oulus­sa jär­jestää val­takun­nal­lisia kokei­ta, kuten muis­sa Pohjoismaissa?

Kas­va­tusti­eteil­i­jät ovat voimakkaasti vas­taan. Hei­dän mielestään laa­jan oppimisen sijaan pon­nis­te­lut suun­tau­tu­isi­vat kokeessa pär­jäämiseen niin kuin lukois­sa opiskel­laan, jot­ta pär­jät­täisi­in yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa. Sitä saadaan mitä mitataan.

Tämä voi olla hyvä argu­ment­ti tai sit­ten ei. Kokeista on selvää hait­taa, jos niis­sä mitataan jotain epäolen­naista. Jos taas kokeet mit­taisi­vat hyvin sitä mitä niiden pitäisi mita­ta, tähtäämi­nen kokeisi­in ei olisi niin huono asia. Parem­pi kuin se, ettei pon­nis­tel­la minkään päämäärän eteen. Jat­ka lukemista “Perusk­oulu­un val­takun­nal­liset kokeet?”

Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta on vähintäänkin korjattava

Kuun­te­len juna­matkallamme ympäri Euroop­paa Heik­ki Het­emäen, Six­ten Kork­manin, Eli­na Pylkkäsen ja Vesa Vihriälän kir­jaa Selviy­tyvän Suomen suun­ta. Kun saan sen lop­pu­un, yritän kir­joit­taa arvion koko kir­jas­ta. Nyt matkalla Ham­purista kohti Lun­dia kir­joi­tan eräistä asioista, joi­ta tähän men­nessä on tul­lut mieleen.

Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinko­jen vero­huo­jen­nus­ta jok­seenkin kaik­ki ekon­o­mistit pitävät hyödyt­tömänä ja siis vas­tustet­ta­vana vero­tuk­sen por­saan­reikänä. Six­ten Kork­man pitää tätä jopa haitallise­na, mis­tä tämän kir­joituk­sen lopussa.

Huo­mat­takoon, että minäkin hyö­dyn tuos­ta pykälästä, sil­lä min­ul­la on edelleen osakey­htiö Tietokeino oy, jos­ta mak­san itsel­leni osinkoja.

On var­maankin mon­ta tari­naa siitä, miten ja mik­si tuo käytän­tö pan­ti­in pystyyn. Min­un ver­sioni on tämä.

Korot ja osingot samalle viivalle

Joskus 1990-luvul­la havait­ti­in, ettei yrit­täjien kan­nat­tanut sijoit­taa yri­tyk­si­in­sä osakepääo­maa vaan rahoit­taa yri­tys­tä anta­mal­la sille lainaa. Osinkoa ja lainan korkoa verotet­ti­in yhtäläis­es­ti, mut­ta osin­got verotet­ti­in kah­teen ker­taan jo korot vain ker­taalleen. Sik­si osinko­jen vero­tus­ta piti huo­jen­taa niin, että se vas­tasi suun­nilleen korko­jen vero­tus­ta. Yhdek­sään pros­ent­ti­in asti osin­got verotet­ti­in huo­jen­net­tuna siten, että niistä vain neljännes las­ket­ti­in saa­jan pääo­mat­u­lok­si. Suomen val­u­ut­tasekoilu­jen takia korot oli­vat tuol­loin korkeat ja yhdek­sän pros­ent­tia jok­seenkin käypä korko. Oli sil­loin, ei ole enää. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero­huo­jen­nus­ta on vähin­täänkin korjattava”

Lisää ydinvoimaa?

Olin vielä 1980-luvul­la kiihkeä ydin­voiman vas­tus­ta­ja. Siihen aikaan viralli­nen arvio oli, että 10 000 reak­torivuot­ta sietään vakavaa ydi­non­net­to­muut­ta. Kun ydin­reak­to­rien määrän oli aiko­mus nous­ta 2000:een, tarkoit­ti se viiden vuo­den välein yhtä valkoista aluet­ta kart­taan. Ei hyvä.

Sen jäl­keen reak­torit­ur­val­lisu­ut­ta on paran­net­tu niin, että suuren onnet­to­muu­den ris­ki las­ki yhteen miljoon­aa reako­tivuot­ta kohden eli putosi yhteen sada­sosaan.  Myös onnet­to­muusar­gu­mentin paino putosi yhteen sada­sosaan. Eikä tässä kaik­ki. Yti­men kaap­parien ansios­ta poten­ti­aalisen onnet­to­muu­den tuhot jäi­sivät paljon pienem­mik­si. Ei mitään Kiina-ilmiötä siis.

Kysymys ydi­non­net­to­muud­es­ta on min­un silmis­säni kadon­nut. Niin myös vaar­al­lisen ydin­jät­teen säi­lyt­tämisen ongel­ma – Suomes­sa. Muista maista en sano mitään. Jat­ka lukemista “Lisää ydinvoimaa?”

Onko Vasemmistoliitosta hallitukseen?

Edel­lisessä kir­joituk­ses­sani pohdin, voisiko kokoomuk­sen rökäle­tap­pio johtaa vasem­mis­ton ja vihrei­den hal­li­tuk­seen. Kos­ka juna tuli per­ille, lyhensin kir­joi­tus­tani jät­tämäl­lä pois pohdin­nan vasem­mis­toli­iton roolista. Nyt kysyn voisiko se olla saman­lainen kuin oli viime vaa­likaudel­la Ruot­sis­sa, jos­sa puolue tuki demarien ja vihrei­den hal­li­tus­ta ulkop­uolelta. Vasem­mis­toli­iton puheet ja lupauk­set ovat sel­l­aisia, että niistä on tin­git­tävä rutkasti, jos mielii istua hal­li­tuk­ses­ta eikä toisaal­ta Suomea aje­taan täy­del­liseen perikatoon.

Koomisin oli esi­tys, että val­tio  mak­saisi akavalaisille Aka­van jäsen­mak­sun kokon­aan ja vähän selvää rahaa vielä henkilölle itselleen palkkiok­si Aka­van jäsenyy­destä. Tätä tuskin oli tarkoi­tus esit­tää, mut­ta siihen joh­tui kum­malli­nen esi­tys jäsen­mak­su­jen kaksinker­tais­es­ta vähen­nysoikeud­es­ta yhdis­tet­tynä yli 50 pros­entin mar­gin­aaliv­eroon. Näin koomi­nen lop­putu­los kielii siitä, ettei esi­tyk­siä ole tapana miet­tiä huolel­la. Jat­ka lukemista “Onko Vasem­mis­toli­itos­ta hallitukseen?”

Varauduttava myös siihen, että oikeisto jää oppositioon

On varaudut­ta­va siihenkin, ettei oikeis­to­hal­li­tus tule saa­maan ensi vaaleis­sa enem­mistöä eduskun­taan – varsinkin jos RKP:n äänet eivät ole mukana. Sil­loin edessä olisi luon­tev­asti sinipuna, mut­ta niin kauas ovat kokoomus ja demar­it ainakin puhei­den tasol­la etään­tyneet toi­sis­taan, että vaikea­ta voi olla silloinkin.

Aivan mah­do­ton­ta ei olla demarien  vasem­mis­toli­iton ja vihrei­den varaan rak­en­tu­va hal­li­tus. Sen toden­näköisyyt­tä lisää se, että kokoomus on keskit­tynyt kil­paile­maan äänistä perus­suo­ma­lais­ten kanssa yrit­täen olla niin peru­ja kuin voivat olla. Näin tehdessään he suo­ras­taan työn­tävät sivistys­porvare­i­ta pois. Osa menee demarei­hin, osa keskus­taan. Aika iso osa menisi vihreisi­in, elleivät vihreät itse tek­isi siitä niin vaikea­ta. Tämä tilanne voi muut­tua. Vihreis­sä on vah­va markki­na­t­alout­ta kan­nat­ta­va siipi. Sanois­in, että vahvem­pi kuin kokoomuksessa.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että kun kokoomus siir­tyy oikealle, se tekee koko eduskun­nas­ta vasem­mis­to­laisem­paa ja kun vihreät siir­tyvät vasem­malle, tämä hyödyt­tää lähin­nä oikeistopuolueita.

Vaik­ka en pidä demarien, vasem­mis­toli­iton ja vihrei­den hal­li­tus­ta toden­näköisenä, pohdin tässä siitä aukeavaa maailmaa.

Kellä sakset sillä valta

Jat­ka lukemista “Varaudut­ta­va myös siihen, että oikeis­to jää oppositioon”

Menikö eduskuntavaaliasetelma uusiksi?

RKP:n eduskun­taryh­män puheen­jo­hta­ja Otto Ander­s­son pudot­ti Hesarin haas­tat­telus­sa pom­min. Uutispom­mil­ta se minus­ta ainakin vaikut­ti. Hän sanoi, ettei RKP aio vaalien jäl­keen samaan hal­li­tuk­seen perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Kun kat­soo mielipi­de­tiedustelu­ja, näyt­tää siltä, ettei Riik­ka Purra pysty vaalien jäl­keen muo­dosta­maan oikeis­to­laista enem­mistöhal­li­tus­ta, kos­ka oikeistop­uolueil­la ei olisi enem­mistöä, vaik­ka Kaikko­nen  toisi puolueen­sa apuun.

Wille Ryd­man kom­men­toi ilmoi­tus­ta sanoen ole­vansa yllät­tynyt. Hal­li­tuk­sen eri­lais­ten käden­vään­tö­jen jäl­keen minä en ollut yllät­tynyt. Niin kaukana on per­su­jen poli­ti­ik­ka RKP:sta, joka sen­tään julk­istaa kan­nat­ta­vansa lib­er­al­is­mia. Ryd­man alkoi kyseenalais­taa RKP:n ole­mas­saolon oikeu­tus­ta vähän samaan tapaan, kuin Putin kyseenalais­taa sen, onko mitään Ukrainan kansaa ole­mas­sa. Ryd­manin haas­tat­telu tuskin lisäsi rkpläis­ten intoa yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. Jat­ka lukemista “Menikö eduskun­tavaaliasetel­ma uusiksi?”