Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (3)

Kävin tässä välis­sä Tam­pereel­la Kun­tali­iton jär­jestämässä kuu­den­nen Maail­man parhaat kaupun­git ‑kurssin lop­pusem­i­naaris­sa. En ollut osal­lis­tunut tuo­hon kurssi­in enkä eri­tyis­es­ti hei­dän Milanon matkallaan, mut­ta kuule­mani kiin­nos­ti suuresti.

Yksi Milanon koke­muk­sista oli, että kaupun­gin mah­ta­va nousu viime vuosikym­meninä perus­tui osit­tain siihen, että Ital­ian lain­säädän­töön oli suh­taudut­tu varsin luovasti.

Tämä on yksi mieli­teemoistani. Lait on Suomes­sa laa­dit­tu lähin­nä ajatellen maalaiskun­tia ja ne sopi­vat varsin huonos­ti sovel­let tavak­si kaupungeissa.

Eri­tyisen huonos­ti kaupunkien olo­suhteisi­in sopi­vat val­takun­nal­liset maankäyt­töä säätelevät lait.

Lunastusoikeus maalla ja kaupungeissa

Alku­vi­ikos­ta MTK julisti, että lunas­tus­lain käyt­tö pitäisi käytän­nössä lopet­taa niin, että kau­pat perus­tu­vat vapaae­htoisi­in kaup­poi­hin. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (3)”

Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (2)

Kaupunkien pitäisi olla suurem­mas­sa vas­tu­us­sa julkisen val­lan toimista alueil­laan. Tämä tarkoit­taa myös, että niiden pitää hyö­tyä hyvistä päätök­sistään ja joutua vas­tu­useen huoneuista päätöksistään.

MAL-sopimukset

Maankäytön asumisen ja liiken­teen sopimuk­sis­sa suurten kaupunkiseu­tu­jen kun­nat sitoutu­vat edis­tämään asun­to­tuotan­toa alueilleen ja val­tio sitoutuu rahoit­ta­maan liiken­nein­vestoin­te­ja niiden alueil­la. Nykyti­lanteessa on perustel­tua, että val­tio osal­lis­tuu Suomes­sakin kaupunkien kasvun rahoituk­seen kuten se osal­lis­tuu myös mauis­sa maissa.

En kuitenkaan pidä näistä sopimuk­sista,  sil­lä niis­sä val­tio muut­tuu osa­puolek­si kaupunkisu­un­nit­telus­sa.  Joku yksit­täi­nen vaaleil­la val­it­se­ma­ton val­tion virkamies tuo omat mieli­halun­sa peli­in. Olisi parem­pi, että kaupun­git voisi­vat suun­nitel­la alueen­sa itse.

Minus­ta pitäisi tehdä niin, että val­tio sitoutuu avus­ta­maan kunkin kun­nan liiken­nein­vestoin­te­ja kiin­teäl­lä raha­sum­mal­la san­o­taan vaik­ka toteu­tunut­ta asukaslu­vun kasvua vas­taan – san­o­taan vaik­ka 10 000 euroa/uusi asukas ja kun­nat oli­si­vat kokon­aan vas­tu­us­sa liiken­nein­vestoin­neis­taan. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (2)”

Valta siirtyy valtioilta kaupungeille (1)

Olen omas­ta mielestäni tehnyt kelpo uran val­takun­nan poli­ti­ikas­sa. 20 vuot­ta kansane­dus­janana, 2 vuot­ta min­is­ter­inä ja neljä vuot­ta puolueen puheen­jo­hta­jana. Silti olan vaikut­tanut maail­man paljon enem­män kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa kuin val­takun­nan politiikassa.

Tämä ei ole vain min­u­un liit­tyvä anom­alia. Val­ta jälki­te­ol­lises­sa yhteiskun­nas­sa on siir­tymässä val­tioil­ta suurille kaupungeille. Ilmiö kos­kee mod­erne­ja, tietoin­ten­si­ivisi­in aloi­hin nojaavia kaupunke­ja, jois­sa on yleen­sä yliopis­to – ei siis per­in­teisiä teol­lisu­uskaupunke­ja. kuten Detroitia, Poria, Kotkaa tai Kouvolaa.

Val­tiot ja kaupun­git ovat eriy­tymässä ide­ol­o­gis­es­ti toi­sis­taan. Val­tiot luisu­vat herkästi kansal­liskon­ser­vati­ivis­ten kun taas kaupungeis­sa ollaan lib­er­aale­ja. Orban­in val­ta tukeu­tui Unkarin maaseu­tu­un. Bud­abestis­sa hänen kan­natuk­sen­sa on ollut pien­tä. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille (1)”

Perutaan soteuudistus ja toteutetaan kuntauudistus (5)

Hyvinvointialueille verotusoikeus

Hyv­in­voin­tialueille tulisi antaa vero­tu­soikeus, kos­ka nykyi­nen pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus haaskaa rahaa. Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joituk­sel­la tarkoite­taan sitä, että peri­aat­teessa raame­ja ei saa ylit­tää, mut­ta jos ylit­tää, val­tio lop­ul­ta kuitenkin mak­saa. Sik­si on jopa järkevää vähän ylit­tää budjetti.

Nykyi­nen hal­li­tus on tehnyt tästä vielä tuhoisam­man alka­mal­la sakot­taa asioiden hyvästä hoi­dos­ta, kuten se on sakot­tanut Helsinkiä ja Uut­ta­maa­ta totea­mal­la, että te tulette näköjään toimeen vähem­mäl­läkin rahal­la. Viesti on men­nyt per­ille: enää ei hoide­ta asioi­ta hyvin.

Mankumistalous

Raho­jen tulo val­ti­ol­ta johtaa erään­laiseen manku­mistalouteen: Me tarvit­semme sitä ja tätä, joten olkaa hyvä ja mak­sakaa. Viimeistään RKP tulee avuk­si hal­li­tuk­ses­sa. Tämä suun­taa inno­vati­ivi­su­u­den aivan väärin – siihen, mihin kaik­keen me voisimme rahaa käyt­tää sen sijaan, että pohdit­taisi­in sitä, mitä ilman me voisimme ehkä olla.

Ei kuu­lu min­ulle, kuin­ka mon­ta päivys­tävää sairaalaa on Poh­jan­maal­la, kun­han he mak­sa­vat sen itse. Manku­mistaloudessa eivät mak­sa eivätkä edes voi mak­saa, kos­ka ei ole vero­tu­soikeut­ta. Jat­ka lukemista “Perutaan soteu­ud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (5)”

Perutaan sote-uudistus ja toteutetaan kuntauudistus (4)

Olen tarkastel­lut aja­tus­ta keskit­tää erikois­sairaan­hoito Suomes­sa viiden yliopis­to­sairaalan ympärille, jol­loin muu Sote voisi perus­tua alueel­lis­es­ti pienem­mille yksiköille. Jos samal­la tehtäisi­in radikaali kun­tau­ud­is­tus niin, että kaupunkiseuduista muo­dostet­taisi­in omat kun­tansa, sote voitaisi­in erikois­sairaan­hoitoa luku­un otta­mat­ta palaut­taa kun­nal­lisek­si toiminnaksi.

Erikoissairaanhoidon raja häilyvä

Per­in­teinen jako peruster­vey­den­huoltoon ja erikois­sairaan­hoitoon n van­hen­tunut. Ter­veyskeskuk­sis­sa kan­nat­taisi olla jonkin ver­ran erikois­lääkäre­itä., esimerkik­si geri­atre­ja, psyki­a­tre­ja ja gynekolo­ge­ja. Jat­ka lukemista “Perutaan sote-uud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (4)”

Perutaan soteuudistus ja toteutetaan kuntauudistus (3)

Noin 30 vuo­den ajan ter­vey­den­huoltomme iso ongel­ma oli, että erikois­sairaan­hoito söi peruster­vey­den­huol­lon rahat. Näin tapah­tui  muis­sakin maissa.

Erikoissairaanhoito valtion vastuulle?

Nor­jalaiset kek­sivät tähän mielestään nerokkaan ratkaisun. He otti­vat erikois­sairaan­hoito val­tion vas­tu­ulle, jot­ta peruster­vey­den­huolto saisi tur­vatuk­si voimavaransa. Jat­ka lukemista “Perutaan soteu­ud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (3)”

Perutaan sote-uudistus ja toteutetaan kuntauudistus (2)

Kir­joitin edel­lisessä postauk­ses­sa, että pitäisi toteut­taa kun­tau­ud­is­tus ja palaut­taa sen jäl­keen sote kun­nille. Vain Vesa Kan­ni­ainen älähti ja sanoi, että kun­tien har­ti­at ovat tähän aivan liian kapei­ta. Kaikkial­la muual­la ter­vey­den­huolto on organ­isoitu paljon suurem­pi­en toim­i­joiden varaan.

Olen vähän huolis­sani, että eikö kukaan muu Vesa Kan­ni­ainen lue näitä jut­tu­ja tai ota niitä vakavasti?

En nimit­täin ollut main­in­nut, että sar­ja jatkuu, joten Vesa Kan­ni­aisel­la oli hyvä syy reagointiin.

Viis aluetta sopii erikoissairaanhoitoon

Juuri noiden lev­eämpi­en har­tioiden vuok­si kan­natin aikanaan viit­tä yliopis­tol­lis­ten keskus­sairaaloiden varaan rak­en­tu­vaa sote-aluet­ta. Kepu­laiset leukaili­vat min­ulle eduskun­nas­sa, että kai me ymmär­rän, että jos sote-aluei­ta tulee vain viisi, niistä neljä on joka tapauk­ses­sa Poh­jan­maal­la. Jat­ka lukemista “Perutaan sote-uud­is­tus ja toteutetaan kun­tau­ud­is­tus (2)”

Perutaan sote-uudistus ja toteutetaan kuntauudistus

Kun­tau­ud­is­tus jäi 2010-luvul­la tekemät­tä. Kun ei saatu elinkelpoisia kun­tia, piti sote antaa hyv­in­voin­tialueille. Kun­tien tehtävät jäivät aika vähäisik­si, eri­tyis­es­ti kun­nis­sa, jois­sa ei tarvi­ta koulua, kos­ka ei ole lapsia.

Kan­natin aikanaan Ståhlber­gin hengessä maakun­ta­hallintoa, mut­ta ole tul­lut siitä toisi­in ajatuk­si­in. Suo­mi jakau­tuu nyky­isin kaupunkiseu­tu­i­hin, jot­ka ovat maakun­tia luon­te­vampi yksikkö. Ajatelkaa nyt maakun­taa, joka koos­t­uu Kotkas­ta ja Kou­volas­ta tai Porista ja Raumasta.

STM:n kansli­apääl­likkö Markku Lehto ehdot­ti 20 kun­nan mallia. Kun oli kun­ta­jako­selvit­täjänä Päi­jät-Hämeessä, hah­motin mallia jos­sa alue koos­t­ui yhdestä kun­nas­ta (Lahti) ja nyky­isiä kun­tia vas­taav­ista pitäjistä, kos­ka joitakin asioi­ta ajatellen Päi­jät-Häme oli alueena liian suuri. Tästä esi­tyk­ses­tä ei tul­lut sil­loin mitään, mut­ta aja­tus­ta en ole uno­htanut. Jat­ka lukemista “Perutaan sote-uud­is­tus ja toteutetaan kuntauudistus”

Lääkepatenttien ongelmat (3)

 

Intialainen talous­no­belisti Amartya Sen sanoi joskus, että hänelle talousti­eteen ydin on markki­navirhei­den tun­nist­a­mi­nen ja niiden kor­jaami­nen eikä hän oikein ymmär­rä niitä, joiden lähtöko­h­ta on, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yksi markki­navirhei­den aiheut­ta­ja ovat tuot­teet, joi­ta kut­sun parem­man nimen puuttues­sa ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si; ne ovat tuot­tei­ta, joiden valmis­tuskus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä ja muut­tuvat kus­tan­nuk­set nol­la tai lähel­lä nol­laa. Näitä ovat esimerkik­si kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet. Niiden monist­a­mi­nen ei mak­sa käytän­nössä mitään.

Opiskelu­a­joil­tani min­ulle on jäänyt mieleen nor­jalaisen Leif Johans­enin kir­jas­saan Pub­lic Eco­nom­ics esit­tämä esimerk­ki sil­las­ta yli vuonon. Kun se on raken­net­tu, ei ole mitään järkeä määrätä sil­lan käytölle korkeaa sil­ta­mak­sua niin, että osa autoil­i­joista kiertää vuonon sen poh­jan kaut­ta. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (3)”

Lääkepatenttien ongelmat (2)

Esi­tys patent­tien lunas­tamis­es­ta pois käypään hin­taan kuu­lostaa yksinker­taiselta, mut­ta on käytän­nössä paljon hankalampi

Kuka tai mikä määrittää lunastushinnan?

Joskus hin­ta voidaan määrit­tää neu­vot­tele­mal­la, mut­ta joskus jonkin asiantun­ti­jae­li­men pitäisi määrit­tää lunas­tush­in­ta. Kyse on vähän samas­ta asi­as­ta kuin siinä, että Helsingis­sä asiantun­ti­jaelin määrit­tää ton­tin markkinahinnan.

Lunas­tush­in­ta ei voi olla lääk­keen vuo­tu­inen tuot­to ker­rot­tuna patentin voimas­saoloa­jal­la, sil­lä toden­näköis­es­ti vuo­tu­inen tuot­to las­kee, kun kil­pail­i­jat kehit­tävät omia lääkkeitään. Tämä toisaal­ta helpot­taa neu­vot­te­lu­tu­lok­seen pää­tymistä, kos­ka lääkey­htiökin arvostaa var­maa tuloa nyt kuin epä­var­maa tule­vaisu­udessa. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (2)”