Demareilla ei ole missään maassa toteuttamiskelpoista ohjelmaa.

Demareil­la on lois­ta­va men­neisyys hyv­in­voin­tiy­hteyskun­nan rak­en­ta­ji­na. Pro­jek­ti perus­tui teol­lis­tu­misen tuo­maan jatku­vaan elin­ta­son nousu­un  ja poli­it­tisen ja ammatil­lisen työväen­li­ik­keen yhteistyöhön. Hei­dän aikanaan talous kasvoi ja kaik­ki muut­tui jatku­vasti parem­mak­si. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen oli kasvun kanavoimista.

Se aika on  ohi. Kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa asi­at ovat men­neet useimpi­en kannal­ta huonom­mik­si ja taloudelli­nen eri­ar­voisu­us on lisään­tynyt. Olen opti­misti ja uskon, että yhteiskun­taa voi edelleen muut­taa parem­mak­si, mut­ta ei demarei­den van­hoil­la eväil­lä. Hei­dän jär­jestökoneis­ton­sa ole tarpeek­si ennakkolu­u­lo­ton kehit­tääk­seen uusia eväitä. Demar­it ovat oman ohjel­mansa osalta todel­la kon­ser­vati­ivisia –tuot­ti­han se ennen niin hyviä tulok­sia. Jat­ka lukemista “Demareil­la ei ole mis­sään maas­sa toteut­tamiskelpoista ohjelmaa.”

Vihreät ja markkinatalous (7)

Asia, jos­ta olen ympäristöpoli­ti­ikas­sa joskus ollut vähän eri mieltä vihrei­den toim­i­joiden kanssa on se, pitäisikö päästökau­pan riit­tää ilmastopoli­ti­ikas­sa  vai tarvi­taanko räätälöi­tyjä toimia sen lisäk­si. Tämä kos­kee siis päästökaup­pasek­to­ria, taakan­jakosek­to­ril­la ei tietenkään voi luot­taa päästökaup­paan, kos­ka sitä ei sinne sovelleta.

Jos halu­amme tehostaa ilmastopoli­ti­ikan tehoa yli päästökau­pan, nämä toimet ovat peri­aat­teessa kalli­impia suh­teessa saavutet­tuun päästövähen­nyk­seen. Muuten­han päästökaup­pa toteut­taisi ne ilman ylimääräistä panos­tus­ta. Tämä sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että yri­tyk­set ja muut päät­täjät osaa­vat laskea.

Tämä ei ole kuitenkaan varsi­nainen point­ti­ni vaan se, että päästökau­pan olois­sa nämä toimet ovat hyödyt­tömiä. Kun nämä kalli­it toimet  vähenevät päästöjä, päästöoikeuk­sia säästyy ja niiden hin­ta las­kee niin, että päästöt vas­taavasti lisään­tyvät jos­sain muual­la. Koko uhraus siis hukkaan. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (7)”

Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin

Aivan aluk­si halu­an sanoa, että kun­tien han­k­in­nois­sa on ongelmia ja että kil­pailu­tus voisi järkevästi toteutet­tuna ava­ta pitkäaikaisia sol­mu­ja ja tuot­taa suuria säästöjä. Helsingis­säkin eräi­den kun­nal­lis­ten yhtiöi­den yksi­ty­istäi­nen ja altist­a­mi­nen kil­pailulle on tuot­tanut suuria säästöjä. Niin on myös yksi­ty­isiltä yhtiöiltä neu­vot­tele­mal­la tehty­jen han­k­in­to­jen kil­pailut­ta­mi­nen on johtanut merkit­tävi­in hin­to­jen alen­e­misi­in. Mieleen tuli aikanaan bus­sili­iken­teen ost­a­mi­nen punaisil­ta bus­seil­ta. Se tehti­in aluk­si sopi­mal­la, Kun se lop­ul­ta kil­pailutet­ti­in, hin­nat lask­i­vat noin 30 %. Tästä tosin on yli 30 vuotta.

EU vaatii julk­isten han­k­in­to­jen kil­pailut­tamista lähin­nä syistä, jot­ka ovat räikeim­mil­lään Välimeren mais­sa. Niis­sä val­lit­se­vaan kult­tuuri­in voi tutus­tua vaik­ka luke­mal­la kir­jan Aster­ix Olympialai­sis­sa. Jat­ka lukemista “Lob­bar­it halu­a­vat pakot­taa kun­nat epäedullisi­in kilpailutuksiin”

Vihreät ja markkinatalous (6)

Tässä kir­joituk­ses­sa peruste­len sitä, mik­si niukkaa katu­ti­lan käyt­töä kan­nat­taa säädel­lä mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin anta­mal­la tei­den ruuhkau­tua. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, joten otan tämän aika kursorisesti.

Yksinker­tais­es­ti katu­ti­lan käy­dessä niukak­si – niin kuin se käy niukak­si kaikissa oikeis­sa kaupungeis­sa – autoilua kan­nat­taa rajoit­taa mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin jonot­ta­mal­la tai sub­ven­toimal­la joukkoliikennettä.

Varsin moni kaupun­ki on ottanut ruuhka­mak­sut käyt­töön. Pohjo­is­mais­sa Oslo, Trond­heim, Bergen ja muu­ta­ma pienem­pi nor­jalainen kaupun­ki, Tukhol­ma ja Göte­borg. Lon­toos­sa on erit­täin korkea ruuhka­mak­su, joka on läh­es pois­tanut henkilöau­tot kaduil­ta ja jät­tänyt ne tak­seille, paket­ti­au­toille, kuor­ma-autoille ja busseille.

Olen­naista on, että yksikään ruuhka­mak­sut käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut, kos­ka koke­muk­set ovat olleet niin hyviä. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (6)”

Vihreät ja markkinatalous (5)

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa asia, jos­sa markki­na­t­alouden peri­aat­teet voisi­vat tuo­da huo­mat­tavaa hyö­tyä ja tuot­taa parem­pia kaupunke­ja halvem­mal­la, on liikenne. Kaupunkili­iken­teessä kallein asia on liiken­teen viemä tila, sil­lä onhan kaupunki­maa­han on arvokas­ta. Arvo  en peräisin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­ses­ta. Jos maa­ta käytetään tähän tarkoituk­seen, sitä ei voi käyt­tää toiseen tarkoitukseen.

Kaupunki­maas­ta on enem­män uhrat­tu pysäköin­nille  liiken­teelle asuinrakennuksille.

Käsit­te­len tässä osas­sa pysäköin­tiä ja toises­sa liiken­net­tä muuten. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (5)”

Vihreät ja markkinatalous (4)

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten kaaos­ta, mut­ta siel­läkin markki­na­t­alous toimii vähän autettuna.

Kaupungeis­sa kaavoit­ta­ja päät­tää, käytetäänkö jotain aluet­ta teol­lisu­u­teen ja varas­toin­ti­in, toimis­toina, omakoti­taloina vai ker­rostaloina tai ken­ties puis­toina. Markki­noiden kaut­ta ajatellen alueesta on eniten hyö­tyä siinä käytössä, jos­sa se tuot­taa parhait­en eli jos­sa siitä mak­se­taan eniten.

Kaavoitus­ta ei voi vapaut­taa niin, että jokainen tekee omis­ta­mal­laan ton­til­la mitä halu­aa, kos­ka se, mitä minä teen ton­til­lani vaikut­taa muiden ase­maan.  Jos jokaisen ton­tin omis­ta­ja mak­si­moisi omat tulon­sa, alue raken­net­taisi­in umpeen ja siitä tulisi slum­mi, kos­ka yhtäkään tont­tia ei varat­taisi puis­tok­si tai torik­si. Tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo lask­isi. Jos taas yksi omis­ta­ja omis­taisi koko alueen, kuten etelän lomako­hteis­sa usein on, tämä varaisi kyl­lä tilat sekä tor­eille että puis­toille  tehdäk­seen alueesta houkut­tel­e­van ja mak­si­moidak­seen alueen yhteen las­ke­tun arvon. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (4)”

Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (3)”

Vihreät ja markkinatalous (2)

Rin­nakkaise­na asiana markki­na­t­alouden suosimiselle esitän tässä asian, joka kos­kee kaik­ki päätök­sen­tek­i­jöitä, mut­ta on tässä kor­jat­tavaa vihreis­säkin. Päät­täjien tulisi päät­tää tavoit­teista, ei keinoista niiden saavut­tamisek­si. Kan­nat­taa val­jas­taa tuhan­net aiv­ot kek­simään vai­h­toe­htoisia ratkaisu­ja sen sijaan, että päät­täjä val­it­sisi voit­ta­jan omien tieto­jen­sa poh­jal­ta. Jos jokin tekni­nen ratkaisu on päät­täjien tiedos­sa, se on toden­näköis­es­ti vanhentunut.

Päät­täjien mikro­man­ageroin­ti on eri­tyis­es­ti itse­val­ti­aiden syn­ti, mut­ta kyl­lä siihen syyl­listyvät demokraat­tiset päät­täjätkin. Sanon ehkä ikävästi, mut­ta tarve päät­tää konkreet­ti­sista yksi­tyisko­hdista on eri­tyis­es­ti joidenkin puoluei­den syn­ti, ja osoit­taa huonoa kykyä abstrak­ti­in­sa ajatteluun.

Raken­nusala on täyn­nä sitä kangis­tavia nip­pe­limääräyk­siä. Tähän ala on syylli­nen osit­tain ihan itse. Eri­laisia stan­dard­e­ja tarvi­taan, jot­ta sar­jatuotan­to olisi mah­dol­lista. Se on hyväksyt­tävää.  Ala kuitenkin halu­aa näi­den stan­dar­d­i­en poikkea­van muiden maid­en stan­dard­eista suo­jau­tu­ak­seen kilpailulta.

Kir­joi­tan markki­noista ja kaavoituk­ses­ta erikseen.

Vihreät ja markkinatalous (1)

Per­jan­taina julka­isti­in eräi­den yksit­täis­ten markki­na­t­alous­myön­teis­ten sosi­aalilib­er­aalien vihrei­den man­i­festi, joka on suun­nat­tu kokoomuk­sen viimeisille sivistys­porvareille keho­tuk­sel­la luop­ua toiv­ot­ta­mas­ta tais­telus­ta kokoomuk­sen suun­nas­ta ja vai­h­taa vihreisi­in. Jos­sakin tämä tek­sti on liitet­ty min­u­un. Annoin nimeni käyt­töön kun sitä pyy­det­ti­in, mut­ta en ollut asi­as­sa aloit­teelli­nen enkä juuri osal­lis­tunut man­i­festin laadintaan.

Sinän­sä olen sitä mieltä, että kokoomuk­sen per­su­un­tu­misen ja muut­tumi­nen yhä leimallisem­min miesten puolueek­si, pitäisi tehdä vihreille helpok­si saa­da ääniä kokoomuk­ses­ta. Ei pitäisi tehdä kuin lait­taa haavi ulos ja kor­ja­ta satoa.

Tere Sam­man­lah­den kaltai­sista kokoomus­lai­sista ei tule koskaan vihre­itä ja parem­pi niin, mut­ta ennen kokoomuk­ses­sa oli niin san­ot­tu­ja sivistys­porvare­i­ta, jot­ka puo­lus­ti­vat myös sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta. He ovat nyt kodittomia.

Päätin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si vihrei­den kan­nat­taa panos­taa markki­na­t­alouteen ja mik­si vihreät ovat markki­na­t­alouden edis­täjinä puh­da­sop­pisem­pia kuin kokoomus­laiset. Aihe ei ole min­ulle uusi. Olen kir­joit­tanut aiheesta blogillani ennenkin (esimerkik­si tässä). Vuon­na 1990 kir­joitin peräti kir­jan Vihreä markki­na­t­alous. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (1)”

Vakuuttavaa tekstiä maailman umpikujasta

Kuun­telin entisen BBC:n toimit­ta­jan David Atten­bor­ough­in kir­jan Yksi elämä, yksi pla­neet­ta – näke­mys ihmeel­lisen maail­mamme tulevaisuudesta.

Kir­ja sopi hyvin kuun­neltavak­si. E‑kirjaa selates­sani näin, että vielä parem­pi se olisi ollut luet­tuna, sil­lä kir­jas­sa on hieno­ja kuvia jot­ka tuo­vat syvyyt­tä sanomaan.

Davis Atten­bor­ough kier­si maail­maa BBC:n toimit­ta­jana, kunnes irtaan­tui tekemään omaa pro­jek­ti­aan globaali­na ajattelijana.

Kir­jas­sa on vaku­ut­tavaa ja vas­taansanoma­ton­ta tek­stiä siitä, miten ihmiskun­ta on viemässä luon­non ja sen mukana itsen­sä tuhoon. En ala tek­stiä refer­oimaan. Pitäisi refer­oi­da koko kir­ja. Se kan­nat­taa lukea tai kuun­nel­la itse. Jat­ka lukemista “Vaku­ut­tavaa tek­stiä maail­man umpikujasta”