Lääkepatenttien ongelmat (1)

Olen kir­joit­tanut lääkepaten­teista mon­ta ker­taa, esimerkik­si viimek­si tässä. Kir­joi­tan uud­estaan, kos­ka äskeinen kir­joituk­seni syöpähoidoista tuot­ti palautet­ta, joka min­un mielestäni perus­tuu väärin ymmärtämiseen. Moni näyt­tää ymmärtäneek­si asian niin, että halu­an rahat pois ahneil­ta lääkey­htiöiltä. En halua.

Halu­an taloudel­lis­es­ti tehokkai­ta pelisään­töjä, jot­ka mak­si­moi­vat yhteisen hyvän.  Todet­takoon, että ala on kaukana markki­na­t­aloud­es­ta, kos­ka kalli­in lääk­keen osta­ja ei mak­sa sitä itse vaan sen mak­saa jokin OECD-maid­en hal­li­tus tai pakolli­nen ter­veysvaku­u­tus. Tämä tilanne on altis markki­navirheille. Se tuot­taa pelin, jos­sa haaskau­tuu paljon yhteistä hyvää.

Hyvät lääkkeet ovat alikäytössä

Ongel­mana on, että markki­navirheen vuok­si hyvät lääk­keet ovat selvästi alikäytössä, jä tämä on täysin turhaa. Ratkaisu on, että oste­taan lääkepaten­tit vapaik­si hin­nal­la, joka vas­taa suun­nilleen sitä tuot­toa, jon­ka lääkey­htiö voi lääk­keestään nyt saa­da. Peri­aate on yksinker­tainen, mut­ta käytän­nön toteu­tus on han­kala. Jat­ka lukemista “Lääkepatent­tien ongel­mat (1)”

Miksi Suomen syöpähoidon tulokset huonompia?

MOT ker­toi maanan­taina, että Suomes­sa eräis­sä syöpä­tyypeis­sä syöpähoito­jen tulok­set mitat­tuna poti­laiden kuolleisu­udel­la ovat huonom­pia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Poti­lail­la oli syövän havait­semisen jäl­keen vähem­män elin­vu­osia kuin muis­sa Pohjo­is­mais­sa. Tiis­taina asi­aa käsitelti­in A‑studiossa, jos­sa altavas­taa­ji­na oli­vat demarien sairaala­jo­hta­jataus­tainen kansane­dus­ta­ja Aki Lin­den ja kokoomuk­sen lääkärikansane­dus­ta­ja Mia Laiho.

A‑studiosta en koos­t­unut mitään, kos­ka min­ua kiin­nos­ta­vat syyt eivätkä syyl­liset ja toimit­ta­ja etsi syyl­lisiä. Yritän siis itse pähkäil­lä, mikä voisi olla tähän yllät­tävään tulok­seen syynä, sil­lä tähän saak­ka olemme pitäneet erikois­sairaan­hoitoa laadukkaana.

Tulokset kertovat menneestä ajasta

A‑studion syyl­lis­ten met­sästys ärsyt­ti min­ua jo sik­si, etteivät tämän vaa­likau­den päät­täjät voi olla edes teo­ri­as­sa syyl­lisiä havain­toon, kos­ka MOT:n esit­tämät tilas­tot ker­to­vat men­neestä ajas­ta. Tarkkaan en aineis­to­jen ikää tiedä, mut­ta ilmeis­es­ti pääosa tulok­sista on peräisin 2010-luvul­ta. Soteu­ud­is­tuk­sen kanssa sil­lä ei siis ole mitään tekemistä eikä edes nykyisen ”hyvän hal­li­tu­so­hjel­man” kanssa. Tästä ei siis myöskään Mia Lai­ho voi olla vas­tu­us­sa, vaik­ka min­ua kor­pe­sikin hänen oper­aa­tion­sa pienen­tää HUS:n bud­jet­tia taval­la, joka johti ilman muu­ta huonom­paan hoitoon. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen syöpähoidon tulok­set huonompia?”

Sosiaaliturvan ongelmat (9) Tavoittelemani lopputulos

Emme vielä tiedä, mitä tekoä­ly elämällemme merk­it­see, mut­ta val­lit­se­va usko­mus on, että se lisää työn tuot­tavu­ut­ta merkit­tävästi. Läh­den tästä oletuksesta.

Elon Musk esit­tää, että tarvit­semme perus­tu­lon, kos­ka niin moni syr­jäy­tyy työelämästä. Min­unkin työkalu­pakissani on perus­tu­lo, mut­ta päin­vas­tais­es­ta syys­tä – jot­ta ihmiset eivät syr­jäy­ty­isi työelämästä.

Elämän helpottuminen tuottaa ahdistusta

Jos koti­taloustöis­sä tapah­tuu jokin tuot­tavu­us­loik­ka, esimerkik­si pyyk­in­pe­su­un tulee avuk­si nykyaikainen pesukone, koemme sen elämämme helpo­tuk­sek­si. Jos samaa tapah­tuu ansiotöis­sä, seu­rauk­se­na voi olla taloudel­lista epä­toivoa, kos­ka mon­elta menee leipä.

Mei­dän talousjär­jestelmässämme kukin ansait­see rahaa sen mukaan, kuin­ka suuri on hänen mar­gin­aa­li­nen tuot­tavuuten­sa rahas­sa mitat­tuna. Jos yhtäkkiä tuot­tavu­us nousee suuresti, mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us ale­nee, kos­ka tek­i­jöitä on enem­män kuin tarvi­taan ja hei­dän ansio­ta­son­sa las­kee. Vaik­ka julk­isu­udessa toisin esitetään, alan palkkake­hi­tys ei voi perus­tua tuot­tavu­u­teen täl­lä alal­la vaan kansan­taloudessa kokon­aisuute­na. Jos jol­lakin alal­la työt vähenevät, se ei tarkoi­ta, että palkat sil­lä alal­la nou­se­vat vaan pikem­minkin päinvastoin.

Pitkäl­lä aikavälil­lä teknologi­nen kehi­tys kään­tyy kaikkien hyväk­si, mut­ta siinä välis­sä moni voi kär­siä. 1700-luvun koneen­särk­i­jät oli­vat his­to­ri­al­lis­es­ti väärässä vas­tus­taes­saan teol­lis­tu­mista, joka lop­ul­ta johti myös työväen­lu­okan elin­ta­son huimaan nousu­un, mut­ta oma­l­ta kannal­taan he oli­vat oike­as­sa. Hei­dän ansio­ta­soaan Kehruu-Jen­nyt alen­si­vat pysyvästi. Kesti pari sukupolvea, ennen kuin teolli­nen val­lanku­mous johti teol­lisu­ustyöväestön ansio­ta­son nousuun.

Syynä on politiikan epäonnistuminen

Val­tion tehtävä on ohja­ta markki­na­t­alout­ta ja kor­ja­ta sen virheitä. On todel­la hölmöä, että työtä helpot­ta­vat keksin­nöt kään­tyvät ahdis­tuk­sek­si. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­van ongel­mat (9) Tavoit­tele­mani lopputulos”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (8) Asumistuki matalapalkkatukena

Asumistuki matalapalkkatukena

Bri­tann­ian lib­er­aalien 1800-luvul­la lanseer­aa­ma pro­gres­si­ivi­nen tulovero on varhaisin mata­la­palkkat­uen muo­to. On helpom­pi elää pienel­läkin pal­ka­lla, kun pienistä siitä menee vain vähän veroa tai ei lainkaan. Aina sil­loin täl­löin halu­taan ehdote­taan, että alen­netaan vero­ja pien­im­mistä tuloista. Niitä ei voi enää alen­taa, kos­ka pienistä tuloista ei per­itä veroa lainkaan.

Nol­la ei kuitenkaan ole pienin ole­mas­sa ole­va luku. Seu­raa­va askel pro­gres­si­ivis­ten vero­jen soveltamises­sa olisi men­nä nol­lan ala­puolel­la, siir­tyä siis negati­iviseen veroon. Tätä esit­ti esimerkik­si Mil­ton Fried­man 1960-luvulla.

Tarkaste­len negati­ivisen tuloveron ja perus­tu­lon käyt­tökelpoisu­ut­ta myöhem­mis­sä postauk­sis­sa. Tässä esitän asum­istuen erään­laise­na negati­ivisen tuloveron muo­tona. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (8) Asum­is­tu­ki matalapalkkatukena”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (7) Palkkatuki

Palkkatukea mak­se­taan työ­nan­ta­jalle, joka palkkaa henkilön, jon­ka tuot­tavu­us on alen­tunut niin, ettei tämän työ­panos vas­taa palkkaa. Nor­maal­isti palkkatu­ki on puo­let palka­s­ta, mut­ta jos henkilön työkyky on alen­tunut, palkkatu­ki voi olla 70 %. Yhdis­tyk­set, säätiöt ja uskon­nol­liset yhteisöt voivat saa­da palkkatukea 100% eli val­tio mak­saa palkan kokonaan.

Ker­ral­laan palk­ka tukea voi saa­da edeltäneen työt­tömyys­jak­son pitu­ud­es­ta riip­puen 5 tai 10 kk., yli 60 vuo­ti­aat voivat olla palkkat­uel­la käytän­nössä eläk­keelle siir­tymiseen­sä sak­ka. Ajatuk­se­na on, että tuk­i­työ paran­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta, eikä hän sen jäl­keen enää tarvitse palkkatukea.

Ruot­si käyt­tää palkkatukea moninker­tais­es­ti enem­män kuin Suo­mi. Itse asi­as­sa palkkatu­ki selit­tää noin puo­let Suomen ja Ruotsin eros­ta työl­lisyy­destä. Tämän lisäk­si Ruot­sis­sa nou­date­taan erään­laista Rin­teen mallia, Kun­nat palkkaa­vat työt­tömiä nuo­ria, tarvit­si kun­ta hei­dän työ­panos­taan tai ei. Tämän laa­ju­ut­ta en tiedä (työ­paikko­jen turhu­ut­ta ei tilas­toi­da) mut­ta se voi selit­tää Suomen ja Ruotsin työl­lisyy­seroista toisen puolen. Joka tapauk­ses­sa Ruot­sis­sa on sen ver­ran suurem­pi osa työvoimas­ta töis­sä julkisel­la sek­to­ril­la kuin Suomes­sa, että nämä kak­si riit­tävät yhdessä selit­tämään eron työl­lisyy­dessä. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (7) Palkkatuki”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (6) Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Osaamisvi­nouma johtaa siihen, että yhä suurem­pi osa työvoimas­ta kyke­nee vain huono­tuot­toisi­in töi­hin – töi­hin joista tytö­nan­ta­jan ei kan­na­ta mak­saa kovin paljon. Tähän ei vaiku­ta se, johtuuko huono osaami­nen lah­jat­to­muud­es­ta tai puut­teista koulu­tuk­ses­sa. Sil­lä on vaiku­tus­ta siihen, mitä asialle voi tehdä seu­raavien sukupolvien kohdal­la. Nyt työikäisek­si pääs­sei­den osalta virhe on jo tapahtunut.

Asi­aan voi vas­ta­ta kolmel­la taval­la. Voidaan menetel­lä kuten tähän asti ja antaa tas­apain­o­työt­tömyy­den nous­ta, voidaan antaa alimpi­en palkko­jen laskea vaik­ka se tarkoit­taisi työssä käyvien köy­hyyt­tä tai voidaan antaa palkko­jen jous­taa alaspäin, mut­ta mak­saa taval­la tai toisel­la tukea pieni­palkkaisille niin, että nämä vält­tävät köyhyyden.

On neljäskin vai­h­toe­hto: voidaan pan­na pää pen­saaseen ja toivoa, että ongel­ma katoaa kun sitä ei ajattele.

Tulisiko työttömyys halvemmaksi?

Alimpi­en palkko­jen sub­ven­tio tietysti mak­saa. Kun rahas­ta on pulaa, nousee kysymys, mak­saako se enem­män kuin työt­tömyy­den nousu.

Help­po vas­taus tähän on, että on halvem­pi mak­saa pieni­pakkaiselle vähän mata­la­palkkatukea kuin mak­saa hänen elinkus­tan­nuk­sen­sa työt­tömänä kokon­aan, mut­ta tämä vas­taus ei ole rehelli­nen. Kuvitelka­amme, että ilman mata­la­palkkatukea kohde­joukos­ta 20 % pää­ty­isi työt­tömik­si, tämän 20 pros­entin osalta mata­la­palkkatu­ki olisi tietysti kan­nat­tavam­paa, mut­ta mata­la­palkkatu­ki alen­taisi myös sen 80 pros­entin palkko­ja, joten mata­la­palkkatukea joudut­taisi­in mak­samaan huo­mat­tavasti suurem­malle joukolle kuin työt­tömyys­tur­vaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (6) Tulisiko työt­tömyys halvemmaksi?”

Jens Stoltenberg: vahtivuoroni

Jens Stoltenberg: vahtivuoroni

Kuun­telin Jens Stoltenber­gin Nato-ajan muis­tel­mat. Kir­ja on selkäesti kir­joitet­tu ja sopii sik­si hyvin kuun­neltavak­si. Minä opin paljon uut­ta tästä kir­jas­ta. Suosit­te­len lämpimästi.

Kir­joit­ta­ja ei mitenkään peit­tele, että osal­lis­tui nuoru­udessaan mie­lenosoituk­si­in euro-ohjuk­sia vas­taan ja oli muutenkin pesunkestävä pasi­fisti. Peruste­lut mie­len­muu­tok­selle ovat kir­jan vah­vaa sanomaa.

On hienoa, että kir­joit­ta­ja avaa kulissien takaisia keskustelu­ja. Tosin en voi tietää, mitä jäi ker­tomat­ta. Joka tapauk­ses­sa joku voi pahoit­taa tästä mie­len­sä ja syyt­tää luot­ta­muk­sel­lis­ten keskustelu­jen julkistamisesta.

Trump kesto-ongelmana

Yksi mie­len­sä pahoit­ta­jista saat­taa olla Don­ald Trump, jos­ta piir­tyi kir­jas­sa aika kauhea kuva. Siinä Stoltenberg ei ker­ro niinkään omia mielip­iteitään, ker­too vain mitä Trump mil­loinkin sanoi. Hän panee myös Trumpin avus­ta­jat ker­tomaan, miten kauhea hei­dän päämiehen­sä on. Jat­ka lukemista “Jens Stoltenberg: vahtivuoroni”

Sosiaaliturvajärjestelmän ongelmat (5) Työn on kannatettava sekä palkansaajalle että työnantajalle

Van­ha tilas­toti­eteen pro­fes­sori­ni, Leo Törn­qvist sanoi aikanaan, että hitaat tren­dit ovat vaar­al­lisimpia, kos­ka niihin ehditään tot­tua eikä koskaan ole oikea aika kään­tää suun­taan. Hän puhui ilmas­ton­muu­tok­ses­ta, mut­ta sama kos­kee työmarkkinoita.

Työ­markki­noil­la on tapah­tunut vuosikym­menten aikaan kak­si muu­tos­ta, jot­ka pakot­taisi­vat muut­ta­maan työl­lisyyspoli­ti­ikan perustei­ta ja työt­tömyys­tur­van sään­töjä, mut­ta niihin on totuttu.

Osaamisvinouman kasvu

Ensim­mäi­nen muu­tos on osaamisvi­nouman kasvu eli se, että yhä use­am­man työn­hak­i­jan kyvyt eivät riitä nyky­isil­lä ehdoil­la työ­markki­noille. Tämä näkyy rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den tai oikeam­min san­ot­tuna tas­apain­o­työt­tömyy­den kasvu­na. Vuon­na 1975 Kekko­nen run­noi maa­han hätäti­la­hal­li­tuk­sen, kun työt­tömien­määrä oli nous­sut yli sadan tuhan­nen. Nyt se on jotain 350  000 – 500 000 riip­puen siitä, kuin­ka suur­ta osaa työn­haus­ta luop­uneista pide­tään tosi­asial­lis­es­ti työt­töminä. Ei hyvä. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän ongel­mat (5) Työn on kan­natet­ta­va sekä palka­nsaa­jalle että työnantajalle”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (4) juuttuminen vanhoihin rakenteisiin

Suomen sosi­aal­i­tur­va on rak­en­teeltaan eri­lainen kuin muis­sa mais­sa. Ei vaiku­ta siltä, että muut ovat valin­neet väärin ja me ain­oina oikein. Mei­dän on kuitenkin erit­täin vaikea muut­taa omaa jär­jestelmämme muiden kaltaiseksi.

Aika moni alan toim­i­ja ottaa yksi­tyis­es­ti esille perus­tus­lain siis sen, että sosi­aal­i­tur­va rak­en­teel­lisen uud­is­tamisen tiel­lä on hyvää tarkoit­ta­va perus­tus­la­ki. Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa julkises­ti. Kos­ka min­ul­la ei ole enää mitään ura­su­un­nitelmia, kat­son aiheel­lisek­si tuo­da tämän julki.

Tarkoituk­se­na on ollut taa­ta perus­tus­lail­la sosi­aal­isia oikeuk­sia, mut­ta juris­tit puhu­vat juristien kielel­lä ja se kieli on tähän tarkoituk­seen kovin köm­pelöä. Lop­putu­lok­se­na sosi­aal­i­tur­vas­sa on kiin­nitet­ty joitakin palikoi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat aivan sat­tumal­ta val­i­tu­il­ta.  Niin­pä, kun raha­pu­la pakot­taa säästämään, säästöt on kohdis­tet­ta­va niihin kohti­in, joi­ta ei ole kiin­nitet­ty, vaik­ka sen sosi­aa­li­nen hin­ta olisi paljon korkeampi. Rak­en­teen uud­is­tamis­es­ta perus­tus­la­ki tekee mah­dot­toman. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (4) juut­tumi­nen van­hoi­hin rakenteisiin”

Sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmat (3) Mallia Ruotsista

Vuosia sit­ten Juhana Var­ti­ainen sai melkein min­ut usko­maan, että Ruotsin työt­tömyyspoli­ti­ik­ka on Suomea parem­pi. Työt­tömyys­tur­va on Ruot­sis­sa korkeampi kuin Suomes­sa mut­ta työt­tömän on otet­ta­va työ­paik­ka vas­taan halusi tai ei. Suomes­sakin pitäisi, mut­ta tämä ei toi­mi käytännössä.

Ei ole mah­dol­lista yhdis­tää korkeaa työt­tömyys­tur­vaa oikeu­teen vali­ta työt­tömyys työ­paikan sijasta.

Ruotsin ratkaisun toimivu­ut­ta heiken­tää se, että työ­paikoista on tul­lut yhä enem­män sel­l­aisia, jos­sa työn laadul­la on merk­i­tys­tä ja yhä vähem­män liukuhi­h­natyön kaltaisia työ­paikko­ja,  jois­sa työn laadul­la ei ole niin väliä, kun­han sen saa tehdyk­si. Niin­pä työ­nan­ta­jat ovat yhä halut­tomampia palkkaa­maan ketään sel­l­aista, joka hakee työ­paikkaa vain karenssin pelosta ilman, että oikeasti halu­aisi sitä paikkaa. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme ongel­mat (3) Mallia Ruotsista”