Äärioikeiston nousu tekee Euroopasta heikomman

Vaal­i­t­u­los jos­sain pienessä Sach­sen-Anhaltin osaval­tios­sa ei olisi niin merkit­tävä, ellei se olisi osa saman­laista kehi­tys­tä koko Sak­sas­sa, Ran­skas­sa, Bri­tan­ni­as­sa ja vähän kaikkial­la, myös Suomessa.

On vaikea sanoa, mikä on perussyy kon­ser­vati­ivis­ten arvo­jen nousu­un. Ennen ajat­telin sen johtu­van siitä, että osal­la väestöä sosi­aa­li­nen kehi­tys on ollut negati­ivista. Vau­raampi tule­vaisu­us ei olekaan enää itses­tään selvyys vaan talouden hedelmät jakau­tu­vat niin, että joidenkin ase­ma para­nee ja tois­t­en heikke­nee – yksilöi­den ohel­la kokon­ais­ten alueiden.

Min­ul­la on vas­tat­tu, että yritän tehdä moni­ta­hois­es­ta asi­as­ta liian yksinker­taisen. Jat­ka lukemista “Ääri­oikeis­ton nousu tekee Euroopas­ta heikomman”

Halusin sanoa, että ilmastopolitiikka on entistä tärkeämpää

Kir­joituk­seni ilmastopes­simis­mistä on ymmär­ret­ty osit­tain väärin. Se, että  kir­joi­tus on ymmär­ret­ty väärin, on min­ulle osoi­tus siitä, että olen kir­joit­tanut huonosti.

En mis­sään tapauk­ses­sa halun­nut sanoa, ettei mitään enää kan­na­ta tehdä. Päin­vas­toin. Jokainen lisäaste maa­pal­lon läm­pöti­laan on paljon haitallisem­pi kuin edelli­nen aste eli toimen­piteet tule­vat aina vain tärkeäm­mik­si. Yritin sanoa, että on varaudut­ta­va vakavi­in han­kali­in seu­rauk­si­in ja siihen, että olo­suh­teet muut­tuvat kaoot­tisik­si ja vaikeik­si ennus­taa. Jat­ka lukemista “Halusin sanoa, että ilmastopoli­ti­ik­ka on entistä tärkeämpää”

Yliopiston metroasemalle ulospääsy myös Liisankadulle

Yliopis­ton met­ro­seisak­keen toinen pää ulot­tuu Kaisaniemen puis­ton ratikkapysäkkien kohdalle. Ulospääsy on kuitenkin vain toises­sa päässä. Tämä merk­it­see Liisankadun suun­nas­ta tuleville ylimääräistä matkaa ja kak­sien liiken­neval­o­jen ylit­tämistä. Aikat­ap­pio on 3–5 min­u­ut­tia. Näitä matkus­ta­jia on päivit­täin tuhan­sia Yhteen­sä aikat­ap­pio on sato­ja tun­te­ja päivässä.

Heitä aut­taisi huo­mat­tavasti, jos metroase­mal­ta avat­taisi­in pääsy lai­turin tois­es­ta päästä Liisankadulle. Olen tehnyt tästä aikanaan val­tu­us­toaloit­teen ja han­ket­ta olti­in toteut­ta­mas­sa samas­sa yhtey­dessä, kun Kaisaniemenkatu pan­naan muutenkin remonttiin.

Tämä Liisankadun ulostu­lo kuu­luu ase­man alku­peräiseen suun­nitel­maan ja osa siitä on jopa louhit­tu valmi­ik­si. Jat­ka lukemista “Yliopis­ton metroase­malle ulospääsy myös Liisankadulle”

Olen menettänyt toivoni ilmastonmuutoksen osalta

Olen pitkään vält­tänyt tämän san­omista ääneen, kos­ka olen pelän­nyt sen vain pahen­ta­van asiaa.

Sanon sen nyt kuitenkin: en enää usko, että ihmiskun­ta tulee pysäyt­tämään ilmastonmuutosta.

Läh­estymme keikah­dus­pis­tet­tä, jon­ka jäl­keen luisua ei voi enää pysäyt­tää vaik­ka tek­isi mitä. Ilmas­to läm­pe­nee niin, että ark­tis­ten aluei­den ikirou­ta sulaa ja vapaut­taa niin val­ta­van määrän metaa­nia, että se on menoa – on vaik­ka ihmiskun­ta lopet­taisi omat päästön­sä sil­loin kokon­aan. Tuhon täy­den­tää val­tame­rien läm­pen­e­m­i­nen. Niis­sä on val­ta­van paljon metaani­jäätä sen slisäk­si että läm­penevistä meristä purkau­tuu liuen­nut­ta hiilid­iok­sidia vähän samas­ta syys­tä kuin lämpimästä vichy-pullosta.

En väitä, että olisi teknis­es­ti mah­do­ton­ta vielä jar­rut­taa – en pysty sitä laske­maan. Voi olla, että jo tehdyt syn­nit nos­ta­vat läm­pötilo­ja niin paljon, että keikah­dus­piste ylitetään vaik­ka tehtäisi­in mitä, mut­ta voi olla, että vielä olisi mahdollista.

Pes­simis­mi­ni perus­tuu siihen, ettei ihmiskun­ta näytä aiko­van tehdä juuri mitään. Jat­ka lukemista “Olen menet­tänyt toivoni ilmas­ton­muu­tok­sen osalta”

Tuloerojen mittaamisen sudenkuopat

Mik­si suo­ma­laiset koke­vat taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den kas­va­neen, vaik­ka Gini-ker­roin ei ole kasvanut?

Aloite­taan tuos­ta mit­tarista. En liitä tähän Gini-ker­toimen määritelmää, kos­ka sen voi googlata. Totean vain, että se on tulon­jakomit­ta­ri­na varsin hyvä, mut­ta yhteen luku­un ei voi silti tulon­jaon ongelmia tiivistää. Tarvi­taan monipuolisem­pia tilas­to­ja. Niitä on run­saasti tarjolla.

Ilmeinen syy liit­tyy siihen, että jos jokin asia on huonos­ti, moni vas­taa että se on entistä huonom­min. Sekoite­taan taso ja derivaat­ta ajan suhteen.

Toisek­si Suomen tulo­ero­ja on viimeis­inä vuosikym­meninä tasoit­tanut huo­mat­tavasti eläkkei­den paran­tu­mi­nen ja maanvil­jeli­jöi­den tulota­son nousu. Tosin päin­vas­taiseen suun­taan vaikut­taa eläkeläis­ten osu­u­den kasvu.

Yksit­täi­nen maanvil­jeli­jä ei voi sen pak­sum­min kuin ennen, mut­ta köy­him­mät maanvil­jeli­jät ovat siir­tyneet eläk­keelle tai mui­hin ammat­tei­hin. Sik­si maanvil­jeli­jöi­den keski­t­u­lo on nous­sut voimakkaasti. Kumpikaan näistä muu­tok­sista ei näy työikäisen kaupunki­laisen elämässä.

Onko jos­sain ole­mas­sa las­ket­tuna Gini-ker­roin ja sen kehi­tys työikäisille? Jat­ka lukemista “Tulo­ero­jen mit­taamisen sudenkuopat”

Huomio absoluuttisiin tuloeroihin suhteellisten sijaan?

Kävin kuun­tele­mas­sa selostus­ta Kale­vi Sor­sa-säätiön raportista Eri­ar­voisu­u­den tila Suomes­sa. Se antoi paljon pohdit­tavaa. Har­mi, etten onnis­tunut han­kki­maan itse kir­jaa. Ilmeis­es­ti sen suo­sio on ylit­tänyt odotuk­set. Ehkä myöhemmin.

Yhdestä asi­as­ta olen entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä täysin eri mieltä. Omas­sa esi­tyk­sessään emer­i­tus­pro­fes­sori Mat­ti Tuo­maala sanoi, että se, etteivät tulo­erot ole muka kas­va­neet, johtuu siitä, että tui­jo­tamme suh­teel­lisia tulo­ero­ja, kun hänen mielestään pitäisi tutkia absolu­ut­tisia ero­ja. Onhan rikkaan ja käy­hän ero eurois­sa las­ket­tuna nyt paljon isom­pi kuin vaikka­pa 20 vuot­ta sitten.

Kuu­lostaa ymmär­ret­tävältä. Jos A:n tulot oli­vat ensin 1000 €/kk ja B:n 10 000 €/kk ja molem­pi­en tulot kaksinker­tais­tu­vat, ero nousee 9000 eurosta 18 000 euroon. Jat­ka lukemista “Huomio absolu­ut­tisi­in tulo­eroi­hin suh­teel­lis­ten sijaan?”

Asumistuen ja työttömyysturvan suojaosat toimivat eri tavoin

Suomes­sa oli aikanaan kak­si 300 euron suo­jaosaa, toinen työt­tömyys­tur­vas­sa ja toinen asum­istues­sa. Min­ul­la on tiet­tyä lukkar­in­rakkaut­ta asum­istuen suo­jaosaa kohtaan, kos­ka esitimme sitä aikanaan Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme Lisää mata­la­palkkatyötä. VM innos­tui asi­as­ta ja se hyväksyt­ti­in myöhem­min, tosin vähän pienem­pänä. Me olimme esit­täneet 400 euron suo­jaosaa, mut­ta hyväksy­tyk­si tuli 300 euron suojaosa.

Työt­tömyys­tur­van suo­jaosa tuli aikanaan vapaa­palokun­tien vaa­timuk­ses­ta. Työt­tömyy­den noustes­sa maaseudul­la korkeak­si, sopimus­palokun­tien oli vaikea saa­da työt­tömiä mukaan, kos­ka vaa­ti­ma­ton palkkio leikkasi hei­dän työt­tömyys­tur­vaansa.  Niin­pä suo­jaosa kos­ki aluksin vain sopimus­palokun­tien palkkioi­ta. Myöhem­min kek­sit­ti­in, että jos suo­jaosa edis­tää vapaa­palokun­nis­sa työsken­te­lyä, se edis­tää muitakin työ­suhtei­ta. Jat­ka lukemista “Asum­istuen ja työt­tömyys­tur­van suo­jaosat toimi­vat eri tavoin”

Valta siirtyy kaupungeille

Valta siirtyy kaupungeille

His­to­ri­an kir­joi­tus tulee ker­tomaan mei­dän elävän aikaa, jol­loin val­ta siir­tyy val­tioil­ta kaupungeille. Trumpin san­o­taan joudut­ta­neen tätä tah­tomat­taan vetäyt­tämäl­lä val­tion yhteiskun­nal­lis­es­ta vastuusta.

Olen ollut kansane­dus­ta­ja, min­is­teri ja puolueen puheen­jo­hta­ja, mut­ta selvästi suurin on vaiku­tuk­seni ollut Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Kaupungeis­sa tehdään suuria ja kauaskan­toisia ratkaisuja.

Meneil­lään ole­va siir­tymä­vai­he on han­kala, kos­ka val­ta ja vas­tuu ovat eri paikois­sa. Taloudelli­nen kasvu tapah­tuu lähin­nä suuris­sa kaupungeis­sa tai se ei tapah­du lainkaan. Kaupunkien pitäisi voi­da vapaut­taa kasvu. Val­ta kaupunkien kehi­tyk­ses­tä pitäisi siirtää niille itselleen nopeasti eikä liukumalla.

Otan esimerk­it asun­topoli­ti­ikas­ta ja seg­re­gaa­tioista, joi­ta tun­nen parhait­en. Niiden osalta vas­tuu on jo kaupungeil­la, mut­ta keinot suurelta osin yhä ovat val­ti­ol­la. Jat­ka lukemista “Val­ta siir­tyy kaupungeille”

Mitä voimme oppia Wienistä?

Moni esit­tää Wieniä esimerkkinä ihanteel­lis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­ta. Wienin asukkaista noin puo­let asuu taval­la, jota voisi luokitel­la sosi­aalisek­si asun­to­tuotan­nok­si. Tästä puoliskos­ta puo­let on kaupun­gin omis­tamia vuokra-asun­to­ja ja toinen puoli voit­toa tavoit­telemat­tomien yhteisö­jen asun­to­ja, joiden vuokria sään­nöstel­lään. Lop­ut asu­vat vapaara­hoit­tei­sis­sa vuokra-asun­nois­sa (33%). Omis­tusasun­nois­sa asuu vain 19 %. Asum­i­nen on tai ainakin on ollut edullista myös vapaasti määräy­tyvis­sä vuokra-asun­nois­sa, kos­ka kovin paljon enem­pää niistä ei voi (voin­ut) ottaa kuin kaikille tar­jol­la ole­vista kaupun­gin asunnoista.

Wienin ihmeeseen on vaikut­tanut kak­si asi­aa, jot­ka eivät ole suo­raan kopi­oitavis­sa Helsinkiin.

Wien sosialisoi maaomaisuuden

Jat­ka lukemista “Mitä voimme oppia Wienistä?”

Markkinaehtoinen asuntopolitiikka?

Pitäisikö mei­dän siir­tyä markki­nae­htoisem­paan asuntotuotantoon?

Asun­to­tuotan­non sisäl­lön suh­teen markki­na­t­alous toimii kohta­laisen hyvin: tuote­taan sitä, mitä asukkaat halu­a­vat joko ostaa tai vuokra­ta. Sen sijaan asun­to­tuotan­non volyymista päät­tämiseen markki­nat eivät sovel­lu juuri lainkaan. Markki­noiden tuot­ta­man vai­htelun sijaan asun­to­tuotan­non määrä kan­nat­taa pitää kasvukeskuk­sis­sa suun­nilleen vakiona val­tion ja kun­tien keinoin. Siel­lä mis­sä väki vähe­nee, ei uusia asun­to­ja tarvita.

Tosin ei tuotan­non laadunkaan ohjaami­nenkaan ei aina suju markki­noil­ta kun­nol­la, mis­tä kielii liialli­nen yksiöi­den rak­en­t­a­mi­nen esimerkik­si Espoon Suomeno­jal­la ja Van­taan Kivistössä. Kun tuotan­nos­ta päätet­ti­in, yksiöi­den markki­nahin­ta oli kova, mut­ta kun yksiöt oli­vat muu­ta­man vuo­den kulut­tua valmi­it, niitä olikin tuotet­tu liika. Ongel­ma tun­netaan nimel­lä cob­web-teo­ria tai sikasyk­li.  Yri­tyk­sis­sä tarvit­taisi­in viisaampia päät­täjiä. Jat­ka lukemista “Markki­nae­htoinen asuntopolitiikka?”