Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (2)

Liiken­ney­hteyk­sien paran­tu­mi­nen tai huonon­tu­mi­nen vaikut­taa alueen halut­tavu­u­teen ja siten asun­to­jen tai raken­nus­maan arvoon. Tästä voidaan laskea liiken­nein­vestoin­nin kan­nat­tavu­us. Maan arvon nousun pitäisi vas­ta­ta vähin­tään investoin­nin suuruutta.

Viime aikoina on valitet­tu, että kuu­den ker­rostalon pois­t­a­mi­nen Kru­unuvuoren­ran­nan kaavas­ta vaaran­taisi Kru­unusil­lan kan­nat­tavu­u­den. Ehkä ihan näin numero­taidot­to­mia eivät kokoomus­laiset ole. Heitä jurp­pii myös aiem­mat pois­tot kaavasta.

Kokoomus poisti Santahaminasta 20 000 asukasta

Kovin hyvä sal­do ei kokoomuk­sel­lakaan ole. He pois­ti­vat kaavoitus­su­un­nitel­mas­ta koko San­ta­ham­i­nan var­jel­lak­seen upsee­rien elin­ta­soa . Onhan se tietysti kivampi kat­soa työhuoneen ikku­nas­ta Suomen­lin­nan kirkkoa kuin tuusu­lalaista hiekkakuop­paa. Soti­laal­lista merk­i­tys­tä saarel­la ei enää ole. Kuten eräs ken­raali asian min­ulle ilmaisi: kukaan ei kokoa sota-ajan joukko­ja San­ta­ham­i­nas­sa, joka on kuin suo­raan tar­jot­timel­la ja valmi­ik­si kah­den sil­lan takana motis­sa. Tässä meni 20 000 asukas­ta. Se olisi ollut hieno asuinalue. Jat­ka lukemista “Hyö­dyn kap­i­tal­isoi­tu­mi­nen maan hin­taan (2)”

Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (1)

Kir­jas­sani  Talous ja kaupun­ki kir­joitin paljon siitä, että asun­to­jen hin­nat ker­to­vat asuinalueen hyvyy­destä ja että sen perus­teel­la voidaan laskea jonkin aluet­ta paran­ta­van investoin­nin – vaikka­pa ratikkalin­jan – kan­nat­tavu­us. Kun asia on tul­lut aiem­paa ajanko­htaisem­mak­si. Kir­joi­ta aiheesta jut­tusar­ja blogillani pain­ot­taen asioi­ta vähän toisel­la taval­la ja ennen kaikkea sovelta­mal­la aja­tus­ta nyky­isi­in kaavoituski­is­toi­hin. Kos­ka nyt on kesä, kir­joi­tusten julka­isu­jen välil­lä saat­taa tul­la kesän viet­toon liit­tyviä taukoja.

Jos asukas on valmis mak­samaan asun­nos­ta alueel­la A enem­män kuin alueel­la B, se osoit­taa, että hän pitää aluet­ta A itselleen parem­pana. Kun asun­not ovat alueel­la A arvokkaampia kuin alueel­la B, se osoit­taa, että aluet­ta A pide­tään yleis­es­ti parem­pana. Tämä ei tarkoi­ta, että kaik­ki pitävät eikä vält­tämät­tä sitäkään, että enem­mistö pitää.

Enem­mistö ei esimerkik­si halua asua kaupun­gin keskus­tas­sa, mut­ta paljon use­ampi halu­aisi kuin mitä alueen asun­toi­hin mah­tuu. Sik­si asun­not ovat keskus­tas­sa kalli­impia kuin muual­la kaupungis­sa. Jat­ka lukemista “Hyö­dyn kap­i­tal­isoi­tu­mi­nen maan hin­taan (1)”

Perussuomalaisten aikovat erota hallituksesta ennen vaaleja

Siitä asti, kun perus­suo­ma­laiset run­sas vuosi sit­ten koki­vat rökäle­tap­pi­on kun­ta- ja alue­vaaleis­sa, on ollut selvää, että puolue jät­tää hal­li­tuk­sen jonkin riit­tävästi tun­teisi­in vetoa­van ja iden­ti­teet­tipoli­ti­ikkaan liit­tyvän riidan jäl­keen. Tuok­si riidak­si näyt­tää nyt valikoituneen jär­jestö­toimin­nan alasajo.

Jär­jestö­toimin­nan tuhoami­nen jos mikä on tun­tei­ta nos­ta­va asia, mut­ta joku voisi ihme­tel­lä, saako tämä suuret kansan­joukot perus­suo­ma­lais­ten puolelle. On ymmär­ret­tävä, että tunne johon vedo­taan on viha, sil­lä vihaisu­us on useimpi­en perus­suo­ma­lais­ten  perus­tunne, jota hei­dän kan­nat­taa ruokkia. Tähän liit­tynee se, että vaaleis­sa ehdol­la ollei­den poli­itikko­jen kesku­udessa perus­suo­ma­laisil­la on ylivoimais­es­ti eniten väki­val­tarikok­sista tuomit­tu­ja. Viimeisin tapaus on Kotkas­sa, jos­sa perus­suo­ma­lais­ten ehdokkaana olleen epäil­lään murhan­neen vaimonsa.

Viha sumen­taa jär­jen. Vihan liet­somi­nen on erit­täin epäisän­maal­lista, kos­ka vihan kyl­lästämä kansa on muille help­po saalis.

Jär­jestöavus­tuk­sis­sa olisi kyl­lä vähän siivoamista, mut­ta nyt se tapah­tuu vah­vasti iden­ti­teet­tipoli­ti­ikan ehdoil­la. Kuten Helsin­gin sanomat huo­mu­at­ti, esimerkik­si Setan avus­tuk­set ovat menos­sa silp­puri­in, mut­ta Golf-liiton avus­tuk­si­in ei kos­ke­ta. Ei tätä hal­li­tuk­sen lin­jaus­ta voi selit­tää sil­lä, että näistä päät­tää eri min­is­teri. Hal­li­tus on kokon­aisu­udessaan vas­tu­us­sa päätök­sistään ja onhan Ryd­manil­la eduskun­nas­sa vas­ta mitat­tu kokoomuk­sen ja kris­til­lis­ten luottamus.

 

Demareilla ei ole missään maassa toteuttamiskelpoista ohjelmaa.

Demareil­la on lois­ta­va men­neisyys hyv­in­voin­tiy­hteyskun­nan rak­en­ta­ji­na. Pro­jek­ti perus­tui teol­lis­tu­misen tuo­maan jatku­vaan elin­ta­son nousu­un  ja poli­it­tisen ja ammatil­lisen työväen­li­ik­keen yhteistyöhön. Hei­dän aikanaan talous kasvoi ja kaik­ki muut­tui jatku­vasti parem­mak­si. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kehit­tämi­nen oli kasvun kanavoimista.

Se aika on  ohi. Kaikkial­la teol­lisu­us­mais­sa asi­at ovat men­neet useimpi­en kannal­ta huonom­mik­si ja taloudelli­nen eri­ar­voisu­us on lisään­tynyt. Olen opti­misti ja uskon, että yhteiskun­taa voi edelleen muut­taa parem­mak­si, mut­ta ei demarei­den van­hoil­la eväil­lä. Hei­dän jär­jestökoneis­ton­sa ole tarpeek­si ennakkolu­u­lo­ton kehit­tääk­seen uusia eväitä. Demar­it ovat oman ohjel­mansa osalta todel­la kon­ser­vati­ivisia –tuot­ti­han se ennen niin hyviä tulok­sia. Jat­ka lukemista “Demareil­la ei ole mis­sään maas­sa toteut­tamiskelpoista ohjelmaa.”

Vihreät ja markkinatalous (7)

Asia, jos­ta olen ympäristöpoli­ti­ikas­sa joskus ollut vähän eri mieltä vihrei­den toim­i­joiden kanssa on se, pitäisikö päästökau­pan riit­tää ilmastopoli­ti­ikas­sa  vai tarvi­taanko räätälöi­tyjä toimia sen lisäk­si. Tämä kos­kee siis päästökaup­pasek­to­ria, taakan­jakosek­to­ril­la ei tietenkään voi luot­taa päästökaup­paan, kos­ka sitä ei sinne sovelleta.

Jos halu­amme tehostaa ilmastopoli­ti­ikan tehoa yli päästökau­pan, nämä toimet ovat peri­aat­teessa kalli­impia suh­teessa saavutet­tuun päästövähen­nyk­seen. Muuten­han päästökaup­pa toteut­taisi ne ilman ylimääräistä panos­tus­ta. Tämä sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että yri­tyk­set ja muut päät­täjät osaa­vat laskea.

Tämä ei ole kuitenkaan varsi­nainen point­ti­ni vaan se, että päästökau­pan olois­sa nämä toimet ovat hyödyt­tömiä. Kun nämä kalli­it toimet  vähenevät päästöjä, päästöoikeuk­sia säästyy ja niiden hin­ta las­kee niin, että päästöt vas­taavasti lisään­tyvät jos­sain muual­la. Koko uhraus siis hukkaan. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (7)”

Lobbarit haluavat pakottaa kunnat epäedullisiin kilpailutuksiin

Aivan aluk­si halu­an sanoa, että kun­tien han­k­in­nois­sa on ongelmia ja että kil­pailu­tus voisi järkevästi toteutet­tuna ava­ta pitkäaikaisia sol­mu­ja ja tuot­taa suuria säästöjä. Helsingis­säkin eräi­den kun­nal­lis­ten yhtiöi­den yksi­ty­istäi­nen ja altist­a­mi­nen kil­pailulle on tuot­tanut suuria säästöjä. Niin on myös yksi­ty­isiltä yhtiöiltä neu­vot­tele­mal­la tehty­jen han­k­in­to­jen kil­pailut­ta­mi­nen on johtanut merkit­tävi­in hin­to­jen alen­e­misi­in. Mieleen tuli aikanaan bus­sili­iken­teen ost­a­mi­nen punaisil­ta bus­seil­ta. Se tehti­in aluk­si sopi­mal­la, Kun se lop­ul­ta kil­pailutet­ti­in, hin­nat lask­i­vat noin 30 %. Tästä tosin on yli 30 vuotta.

EU vaatii julk­isten han­k­in­to­jen kil­pailut­tamista lähin­nä syistä, jot­ka ovat räikeim­mil­lään Välimeren mais­sa. Niis­sä val­lit­se­vaan kult­tuuri­in voi tutus­tua vaik­ka luke­mal­la kir­jan Aster­ix Olympialai­sis­sa. Jat­ka lukemista “Lob­bar­it halu­a­vat pakot­taa kun­nat epäedullisi­in kilpailutuksiin”

Vihreät ja markkinatalous (6)

Tässä kir­joituk­ses­sa peruste­len sitä, mik­si niukkaa katu­ti­lan käyt­töä kan­nat­taa säädel­lä mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin anta­mal­la tei­den ruuhkau­tua. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, joten otan tämän aika kursorisesti.

Yksinker­tais­es­ti katu­ti­lan käy­dessä niukak­si – niin kuin se käy niukak­si kaikissa oikeis­sa kaupungeis­sa – autoilua kan­nat­taa rajoit­taa mielu­um­min ruuhka­mak­suin kuin jonot­ta­mal­la tai sub­ven­toimal­la joukkoliikennettä.

Varsin moni kaupun­ki on ottanut ruuhka­mak­sut käyt­töön. Pohjo­is­mais­sa Oslo, Trond­heim, Bergen ja muu­ta­ma pienem­pi nor­jalainen kaupun­ki, Tukhol­ma ja Göte­borg. Lon­toos­sa on erit­täin korkea ruuhka­mak­su, joka on läh­es pois­tanut henkilöau­tot kaduil­ta ja jät­tänyt ne tak­seille, paket­ti­au­toille, kuor­ma-autoille ja busseille.

Olen­naista on, että yksikään ruuhka­mak­sut käyt­töön ottanut kaupun­ki ei ole niistä luop­unut, kos­ka koke­muk­set ovat olleet niin hyviä. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (6)”

Vihreät ja markkinatalous (5)

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa asia, jos­sa markki­na­t­alouden peri­aat­teet voisi­vat tuo­da huo­mat­tavaa hyö­tyä ja tuot­taa parem­pia kaupunke­ja halvem­mal­la, on liikenne. Kaupunkili­iken­teessä kallein asia on liiken­teen viemä tila, sil­lä onhan kaupunki­maa­han on arvokas­ta. Arvo  en peräisin vai­h­toe­htokus­tan­nuk­ses­ta. Jos maa­ta käytetään tähän tarkoituk­seen, sitä ei voi käyt­tää toiseen tarkoitukseen.

Kaupunki­maas­ta on enem­män uhrat­tu pysäköin­nille  liiken­teelle asuinrakennuksille.

Käsit­te­len tässä osas­sa pysäköin­tiä ja toises­sa liiken­net­tä muuten. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (5)”

Vihreät ja markkinatalous (4)

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten kaaos­ta, mut­ta siel­läkin markki­na­t­alous toimii vähän autettuna.

Kaupungeis­sa kaavoit­ta­ja päät­tää, käytetäänkö jotain aluet­ta teol­lisu­u­teen ja varas­toin­ti­in, toimis­toina, omakoti­taloina vai ker­rostaloina tai ken­ties puis­toina. Markki­noiden kaut­ta ajatellen alueesta on eniten hyö­tyä siinä käytössä, jos­sa se tuot­taa parhait­en eli jos­sa siitä mak­se­taan eniten.

Kaavoitus­ta ei voi vapaut­taa niin, että jokainen tekee omis­ta­mal­laan ton­til­la mitä halu­aa, kos­ka se, mitä minä teen ton­til­lani vaikut­taa muiden ase­maan.  Jos jokaisen ton­tin omis­ta­ja mak­si­moisi omat tulon­sa, alue raken­net­taisi­in umpeen ja siitä tulisi slum­mi, kos­ka yhtäkään tont­tia ei varat­taisi puis­tok­si tai torik­si. Tont­tien yhteen­las­ket­tu arvo lask­isi. Jos taas yksi omis­ta­ja omis­taisi koko alueen, kuten etelän lomako­hteis­sa usein on, tämä varaisi kyl­lä tilat sekä tor­eille että puis­toille  tehdäk­seen alueesta houkut­tel­e­van ja mak­si­moidak­seen alueen yhteen las­ke­tun arvon. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (4)”

Vihreät ja markkinatalous (3)

Talous­no­belisti Amath­ya Sen on joskus sanonut, että hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja niiden  kor­jaamis­es­ta. Sik­si hän­tä ihme­tyt­tää, että niin monel­la lähtöko­htana on, ettei mitään markki­navirheitä ole ole­mas­sakaan. Näin ajat­tele­via on Suomes­sakin talouskeskustelu­un osal­lis­tu­vista talouden ”asiantun­ti­joista”. Hei­dän ymmär­ryk­sen­sä talousti­eteistä on niin vähäi­nen, etteivät he edes ymmär­rä, että on asioi­ta, joi­ta he eivät ymmärrä.

Markki­namekanis­mi on erit­täin tehokas väline hyvässä ja pahas­sa, mut­ta päät­täjien on ymmär­ret­tävä, että se toimii usein virheel­lis­es­ti ja että julkisen val­lan velvol­lisu­us on kor­ja­ta sen virheel­listä toimintaa.

Käyn läpi eräitä markki­noiden virheel­lisiä toim­into­ja lähin­nä siltä kannal­ta, että niil­lä on rel­e­vanssia poli­it­tises­sa päätöksenteossa.

Suhdannevaihtelut

Kun opiske­lin kansan­taloustiedet­tä kauan sit­ten, se oli lähin­nä makro­taloustiedet­tä ja sen pää­fokus oli suh­dan­nevai­htelu­jen tasoit­ta­mi­nen. Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden vit­saus yhä vain, mikä on näkynyt hyvin tämän hal­li­tuk­sen aikana. Jat­ka lukemista “Vihreät ja markki­na­t­alous (3)”