Tekoäly terveydenhuollossa

Väitän, ett tekoälystä voisi olla huo­mat­tavaa hyö­tyä ter­vey­den­huol­los­sa. Varotan, että en ole tark­istut­tanut tätä tek­stiä kenel­läkään alan asiantun­ti­jal­la, eli tämä on täl­laista entisen min­is­terin mutu-tuntua.

Olen oppin­ut, että tekoä­lyn ja muuten vain älykkään ohjel­man ero on tekoä­lyn kyvyssä oppia koke­muk­sis­taan. Viimeaikaises­sa keskustelus­sa tämä ero on hiipinyt ja tekoä­lyk­si kut­su­taan myös muuten vain älykkäitä tietoko­neo­hjelmia. Tässä kir­joituk­ses­sa en tee tätä eroa minäkään vaan puhun yhtä aikaa tekoälystä ja älykkään ohjel­moi­jan tuo­tok­sista. Olen­naista on miten ne toimivat.

Älykkään ohjel­moi­jan tuo­tok­ses­sa on se hyvä puoli, että siinä tiede­tään – ainakin ohjel­moi­ja itse tietää – miten hänen ohjel­mansa toimii. Tekoälystä sitä ei aina tiede­tä. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly terveydenhuollossa”

Tekoäly ja työajan lyhentäminen

Vaik­ka tekoä­lyyn liit­tyy suuria riske­jä, ole­tuk­seni on, että se merk­it­see tuot­tavu­u­den suur­ta nousua ja lisää kulut­ta­jien elin­ta­soa kulu­tuk­sel­la mitattuna.

Esille nousee kysymys, miten tuot­tavu­u­den nousu pitäisi jakaa, lisään­tyvän tuotan­non lisään­tyvän vapaa-ajan kesken. Kun tulota­so nousee, rahan merk­i­tys ihmiselle vähe­nee. Jos rikas löytää kadul­ta kympin, se ei hänen elämään­sä het­kau­ta, mut­ta jos nälkäi­nen köy­hä löytää, se pelas­taa hänen päivänsä.

Kun tulota­so nousee, kokon­aishyv­in­voin­tia ajatellen on järkevää ottaa osa hyödys­tä lisään­tyvänä vapaa-aikana. Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työa­jan lyhentäminen”

Huomioita tekoälystä, sosiaalipolitiikasta ja työnvälityksestä ja työttömyysturvasta

En tiedä, mitä kaikkea työtä tekoä­ly oppii tekemään. Sen kuitenkin tiedän, ettei sitä tiedä kukaan muukaan. Tekoälysovel­luk­set kehit­tyvät miljoonien sovelta­jien aivois­sa, eivätkä ne tiedä mitä toiset tekevät eivätkä ker­ro omista tekemisestään.

Tekoä­ly on kuin sähkö. Se tulee kaikkialle. Ima­trankoskea val­jastet­taes­sa Suomen sähkön­tuotan­toon ei tiedet­ty mitään sähköham­mashar­joista eikä nauhoit­tavista valvon­takameroista. Ima­trankosken voimalaitos­ta muuten jotkut pitivät aivan liian suure­na Suomen tarpei­ta ajatellen. Nekin jot­ka sitä kan­nat­ti­vat, olet­ti­vat sen riit­tävän yksin koko Suomelle. Ennus­t­a­mi­nen on vaikeata.

Tiede­tään, että moni nykyi­nen työ tulee katoa­maan sel­l­aise­na kuin sitä nyt tehdään. Tämä tuot­taa haastei­ta esimerkik­si työ­markki­noille, sosi­aalipoli­ti­ikalle ja työnvälitykselle.

Muu­tok­set voivat olla hyvin nopei­ta. Joskus saadaan valmi­ik­si teknolo­gia joka kor­vaa kau­pan kas­sat por­tilla, jon­ka läpi ostoskär­ryt vain aje­taan.  Kun teknolo­gia on valmis, se yleistynee nopeasti. Nopeasti aikanaan moot­torisa­hat kor­va­si­vat jus­teer­it ja val­o­latomakoneet kohopainolatojat.

Olen­naista on, mitä tehdä, kun muu­tok­set rav­is­tel­e­vat. Var­maankin katoa­van työn tilalle tulee muu­ta työstä, mut­ta väli­vai­he voi olla ongelmallinen.

Yritän tässä esit­tää joitakin suun­tia, johon yhteiskun­taa olisi kehitet­tävä tekoä­lyn muut­taes­sa olo­suhtei­ta. Jat­ka lukemista “Huomioi­ta tekoälystä, sosi­aalipoli­ti­ikas­ta ja työn­väl­i­tyk­ses­tä ja työttömyysturvasta”

Miten Kela on alkanut korvata lainvastaisesti sairaaloissa annosteltavia lääkkeitä?

Minä olen ollut kovin yllät­tynyt viimeisim­mästä ter­vey­den­huoltokri­i­sistä, siitä, että Kela ilmoit­ti, ettei se enää kor­vaa julk­i­sis­sa sairaalois­sa annos­tel­tu­ja kalli­ita lääkkeitä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä olen ollut siinä käsi­tys, ettei Kela ole kor­van­nut näitä ennenkään, ei kalli­ita eikä halpo­ja. Raja on men­nyt siinä, että kotona annos­telta­vat lääk­keet kor­vaa Kela ja sairaalois­sa annet­ta­vat lääk­keet mak­sa­vat sairaalat.

Nyt on nous­sut äläkkä siitä, ettei Kela kor­vaa näitä lääkkeitä enää heinäku­un alus­ta alka­en. Äläkän olisi pitänyt nous­ta siitä, miten Kela laista täysin piit­taa­mat­ta on alka­nut kor­va­ta niitä oma­l­la päätök­sel­lään, kos­ka ”niin on parem­pi”. Lain­säädän­tö­val­ta kuu­luu eduskun­nalle, ei Kelalle, vaik­ka Kela on aina sil­loin täl­löin ottanut val­lan itselleen.

Se on tietysti selvä, ettei täl­laista jär­jestelmän muu­tos­ta pitäisi tehdä varoit­ta­mat­ta keskel­lä vuot­ta. Olisi pitänyt antaa enem­män rahaa hyv­in­voin­tialueille ja vähem­män Kelalle-

Ei raja ole nytkään oikeassa paikassa

En siis sano, että raja on nyt oike­as­sa paikas­sa. Min­un aikanani (2000–2002) tuo raja tuot­ti ongelmia uusien hyvien mut­ta kalli­iden reumalääkkei­den kohdal­la. Niitä oli markki­noil­la kallis ja vielä kalli­impi. Tuo vielä kalli­impi otet­ti­in itse kotona ja se halvem­pi piti käy­dä pistät­tämässä sairaalas­sa. Sairaalat tietysti määrä­sivät sitä vielä kalli­im­paa, kos­ka sai­vat siir­ret­tyä mak­samisen Kelalle. Jat­ka lukemista “Miten Kela on alka­nut kor­va­ta lain­vas­tais­es­ti sairaalois­sa annos­teltavia lääkkeitä?”

Tuoko tekoäly tuhon vai helpotuksen?

Paljon näkee kir­joitet­ta­van ja puhut­ta­van siitä, jon­ka tekoä­ly muo­dostaa työl­lisyy­delle ja sitä kaut­ta suo­ma­laiselle yhteiskun­nalle. Pelätään, ettei suo­ma­laisille riitä työtä.

Elin­ta­son vaa­ti­man työn vähen­e­m­i­nen on pelkona outo. Työ on jotain sel­l­aista, jota ei halu­aisi tehdä, mut­ta on pakko elan­ton­sa takia. Miten sen vähen­e­m­i­nen voi olla ongel­ma? Siitähän pitäisi olla vain iloinen. Sen kuin tehdään työtä vähem­män ja nau­ti­taan vapaa-ajasta.

Ongel­ma on tietysti se, että työ ei vähene tasais­es­ti vaan lop­puu joil­takin kokon­aan ja sen myötä lop­puu palk­ka. Ehkä tämän takia Marx ihan­noi yhteiskun­taa, jos­sa kaik­ki osasi­vat tehdä kaikkea. Sil­loin ei täl­laista ongel­maa olisi, mut­ta se on toivea­jat­telua. Jat­ka lukemista “Tuoko tekoä­ly tuhon vai helpotuksen?”

HSL häviää lyhyillä matkoilla takseille.

Silmi­i­ni osui väite, että HSL:ssä on arvioitu, että kan­takaupungis­sa asu­vien on pakko käyt­tää joukkoli­iken­net­tä, joten heiltä voi laskut­taa melkein mitä tahansa.

En tiedä, onko väite tot­ta, mut­ta vähän niin HSL käyttäytyy.

Arvelin aiem­min, ettei ker­tal­ip­pu­jen hin­noil­la ole väliä, kos­ka kaikkien kan­nat­taa ostaa näyt­tölip­pu, siis “aikaa”. Vaik­ka sekin on liiken­nöin­tikus­tan­nuk­si­in näh­den aika kallis, keskus­tan palve­lu­ta­so on toisaal­ta niin hyvä, ettei se ole kohtu­u­ton­ta. Olin väärässä.

Nyt olen huo­man­nut, että kan­takaupungis­sa asu­vat eivät käytä pääsään­töis­es­ti näyt­tölip­pu­ja vaan mak­sa­vat ker­ta- ja sar­jalipuil­la. Näitä lip­putyyppe­jä ei sub­ven­toi­da lainkaan, vaan ne vas­taa­vat keskimäärin aiheut­tami­aan kustannuksia.

Kan­takaupun­gin sisäiset matkat ovat kuitenkin räikeästi yli­hin­noitel­tu­ja. Yksi nousu ratikkaan – oli mat­ka minkä pitu­inen hyvän­sä – mak­saa keskimäärin 1,2 euroa, mut­ta siitä velote­taan ker­tal­ip­ul­la 3,30 ja 10 matkan sar­jalip­ul­la 2,97. Lyhy­il­lä ratikka­matkoil­la HSL:n tar­if­fi ylit­tää kus­tan­nuk­set ainakin kolminker­tais­es­ti. Eikö tämä ole määräävän markki­na-ase­man väärinkäyt­töä? Jat­ka lukemista “HSL häviää lyhy­il­lä matkoil­la takseille.”

Mitä ajattelen HIFK:in Areenasta?

Urheiluhankkei­den rahoituk­ses­sa on aina jotain salakäh­mäistä. Pojat sopi­vat siitä keskenään eivätkä avaa asian laitaa julkisuudessa.

Tässä suh­teessa val­tion päätös avus­taa HIFK:n jäähal­lia Helsingis­sä ei ole mitenkään kum­malli­nen. Täl­laista se on ollut aina.

Kaik­ki asi­aan liit­tyvä salat­ti­in ruti­ini­no­mais­es­ti eikä valmis­telu muutenkaan men­nyt ihan kir­jan mukaan. Paljon pienem­mäl­lä hälyl­lä olisi päästy, jos asia olisi maan tavas­ta poiketen valmis­tel­tu avoimesti. Jäl­jelle olisi kuitenkin jäänyt kiusalli­nen kysymys siitä, miten tähän nyt riit­tää rahaa, kun kult­tuurin rahoi­tus­ta on “ollut pakko kar­sia” muuten koval­la kädellä.

HIFKin halli piti rahoittaa Helsingin antamalla piilotuella

HIFK:in hallil­la on pitkä his­to­ria. HIFK haki tont­tia Män­tymäeltä, mut­ta kaupun­ki piti Nor­den­skiöldinkat­ua parem­pana paikkana. Minä olisin pitänyt Män­tymäkeä parem­pana, kos­ka se on lähempänä keskus­tan ja Töölön rav­in­toloi­ta ja kos­ka demarien vap­pumarssi­in lähtö­paikak­si riit­täisi jokin pienem­pikin aukio. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len HIFK:in Areenasta?”

Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (5) Uhanalaiset lajit

Tämä menee vähän ketjun aiheen ulkop­uolelle. Tässä aiheena on, miten uhanalaisia laje­ja tulisi huomioi­da kaupungeissa.

Tois­tan mon­ta ker­taa kir­joit­ta­mani, että jos luon­to voisi käy­dä kaup­paa, se myisi kaik­ki viher­alueet Helsingis­sä ja ostaisi sil­lä vähin­tään satak­er­taisen määrän maa­ta muual­ta. Tämä ei kuitenkaan olisi hyvä tääl­lä asu­vien ihmis­ten kannal­ta. Luon­toa ei tarvi­ta Helsingis­sä luon­non itsen­sä vaan ihmis­ten vuoksi.

Suomes­sa tarvi­taan myös luon­non­puis­to­ja, joi­hin taval­lisil­la ihmisil­lä ei ole asi­aa, mut­ta niiden oikea paik­ka ei ole kaupungeissa.

Mut­ta jos se uhanalainen laji esi­in­tyy Helsingis­sä, sitä on suo­jelta­va siel­lä, mis­sä se on!

Mis­tähän se johtuu, että niin mon­et lajit ovat hävin­neet suures­ta osas­ta suo­ma­laisia met­siä? Pitäisikö sille tehdä jotain?

Otan esimerkik­si suo­jelua tarvit­se­vista lajeista liito-ora­van, jota ei EU:ssa esi­in­ny juuri muual­la kuin Suomes­sa. On kyl­lä esi­in­tynyt aiem­min. Siperi­as­sa laji on yleinen.

Suomes­sa sen kan­ta on heiken­tynyt met­sän­hoidon käytän­tö­jen vuok­si. Liito-ora­va tarvit­see sekamet­sää ja esimerkik­si haapo­ja kolop­uuk­seen. Yhden puu­la­jin puu­plan­taasil­la se ei menesty.

Vaik­ka luon­to ei voi käy­dä kaup­paa, ihmiset voivat. Sitä pitäisi soveltaa myös Liito-orav­ille sovel­tuvi­in alueisi­in, Jos halu­aa ottaa liito-orav­ille sovel­tuvan alueen muuhun käyt­töön, pitää suo­jel­la muual­la Suomes­sa – suo­jel­la alue avo­hakkuil­ta ja kas­vat­taa siel­lä sekamet­sää jos­sa on myös haapoja.

Jonkin ajan kulut­tua liito-ora­va löytää tälle uudelle alueelle. Eivät samat yksilöt, mut­ta ekol­o­gis­es­ti olen­naista on suo­jel­la lajia.

Hyödyn kapitalisoituminen maan hintaan (4) Kiinteistövero

Tässä kaiken­lais­ten hyö­ty­jen kap­i­takoi­tu­mista maan hin­taan. Kaupun­gin osan arvoa nos­tavaa asi­aa kut­su­taan englan­nin kielessä nimel­lä urban ameni­ty. On paljon puhu­vaa, ettei ter­mille ole vaki­in­tunut­ta suomenkielistä vastinetta.

Kir­joi­tan tässä ratikkain­vestoin­neista, vaik­ka urban ameni­ty voi olla paljon muu­takin, esimerkik­si viihty­isä puis­to tai hyvä rav­in­to­latar­jon­ta. Kut­sun niitä ratikak­si, vaik­ka kaupun­ki voi tehdä kaupungi­nosan hyödyk­si paljon muutakin.

Uusi ratikkalin­ja – jos se on järkevä – nos­taa vaiku­tusalueelleen tont­tien ja asun­to­jen arvoa, mut­ta kaupun­ki saa rahaste­tuk­si koitu­vas­ta hyödys­tä vain omis­tamien­sa tyhjien tont­tien osalta. Täl­lä on kak­si valitet­tavaa seu­raus­ta. Ratikkalin­jo­ja ei raken­neta van­hoi­hin kaupungi­nosi­in, vaik­ka tarvet­ta olisi ja ylipään­sä paljon hyödyl­lisiä kaupunkia paran­tavia investoin­te­ja jää tekemät­tä, jol­loin kaupungeista tulee ikävämpiä Jat­ka lukemista “Hyö­dyn kap­i­tal­isoi­tu­mi­nen maan hin­taan (4) Kiinteistövero”

Hyödyn kapitalisoituminen man hintaan (3)

Markki­nae­htoinen kaavoitus hajaute­tus­sa maan­omis­tuk­sen ei toi­mi, kos­ka jokainen pyrkii mak­si­moimaan oman tont­tin­sa raken­nu­soikeu­den mure­hti­mat­ta sitä, mitä hait­taa hänen toimis­taan syn­tyy muille. Lop­putu­lok­se­na on täy­teen ahdet­tu slum­mi, jos­sa ei ole yhtään viher­aluei­ta eikä toreja.

Jos jokin taho omis­taa koko alueen, kuten on lai­ta monis­sa etelän matkailuko­hteis­sa, tämä ei suinkaan ahda aluet­taan täy­teen vaan pyrkii tekemään siitä viihty­isän ja houkut­tel­e­van. Hän siis kaavoit­taa alueensa.

Aikanaan joku sanoi, että kap­i­tal­is­mis­sa käytetään rahaa ja aikaa suun­nit­telu­un enem­män kuin suun­nitel­mat­alouk­sis­sa, mut­ta se tapah­tuu yri­tys­ten sisäl­lä. Jat­ka lukemista “Hyö­dyn kap­i­tal­isoi­tu­mi­nen man hin­taan (3)”