Tuottaako tekoäly massatyöttömyyden?

Tekoä­ly tuot­ta­nee merkit­tävän tuot­tavu­us­loikan. Työtä siis tarvi­taan nykyisen­laisen elin­ta­son eteen selvästi vähemmän.

Luulisi ole­van myön­teinen asia, että taloudelli­nen hyv­in­voin­ti on saavutet­tavis­sa vähem­mäl­lä­työn­te­ol­la. Työ on määritelmäl­lis­es­ti jotain, jota ihmi­nen ei oikeas­t­aan halu­aisi tehdä. Tämä erot­taa työn harrastuksesta.

Keskustelus­sa tekoä­ly näyt­täy­tyy kuitenkin lähin­nä uhkaku­vana. Se vie mon­elta toimeen­tu­lon. Jotkut saa­vat vapaa-aikaa liiankin kanssa ja ansio­tu­lot loppuvat

Moni ihmi­nen käy tarpeet­tomak­si ja menet­tää työn­sä Vapaa-aikaa tulee vähän liikaa ja ansio­tu­lot loppuvat.

Piilaak­son tekoä­lyjo­hta­jat suosit­ta­vat ongel­man hoita­miseen perus­tu­loa tai kansalaisil­la jaet­tavaa osu­ut­ta tekoä­ly-yhtiöi­den osakkeista tur­vaa­maan yhteiskun­nan pystyssä pysymisen, kun tekoä­ly syr­jäyt­tää mas­soit­tain ihmisiä työstä. Jat­ka lukemista “Tuot­taako tekoä­ly massatyöttömyyden?”

Sähköautot pitäisi ladata pörssisähköllä halvansähkön aikaan.

Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta päät­ti tänään lisätä kadun­var­ren sähköau­to­jen lataus­pis­teitä merkit­tävästi. Olen tämän mielip­i­teen kanssa vähän myöhässä, kos­ka se meni jo. Kir­joi­tan kuitenkin.

Minus­ta olisi tärkeätä, että sähköau­tot ladat­taisi­in pääsään­töis­es­ti pörssisähköl­lä, jot­ta saisimme merkit­tävän kysyn­täjous­ton sähkö­markki­noille. Olen ymmärtänyt, että nyky­i­sis­sä lataus­pis­teis­sä sähkö mak­saa saman, lataa sit­ten run­saan tai niukan sähkön aikaan.

Tähän pitäisi kan­nus­taa tai läh­es pakot­taa muutenkin. Sil­loin kun sähkö on kallista, viimeiset megawatit tehdään fos­si­il­isil­la polt­toaineil­la jos­sakin, ei vält­tämät­tä Suomes­sa, vaik­ka yleen­sä Suomes­sa kulutet­tu sähkö on päästötöntä.

Hin­ta­heilahte­lutkin tasoit­tuisi­vat, jos auto­jen lataamista kalli­in sähkön aikana pyrit­täisi­in välttämään.

Tästä ei myöskään olisi suur­ta vaivaa, kos­ka latauk­sen ajoit­ta­mi­nen hin­nan mukaan on automa­ti­soitavis­sa hel­posti ja halvalla.

Autottomia kaupunginosia autottomille kotitalouksille

Olemme olleet vai­moni kanssa Inter­rail-matkallamme läh­es kymme­nessä kaupungis­sa eri puo­lil­la Euroop­paa. Näille kaupungeille yhteistä on, että niiden vetovoimaisin alue on van­ha kaupun­ki. Bratislavas­ta eräs matkailu­sivus­to jopa sanoi, ettei kaupungis­sa tarvitse joukkoli­iken­net­tä lainkaan, sil­lä ei ole mitään syytä pois­tua van­has­ta kaupungista. Se oli melkein totta.

Helsingis­sä eikä oikein mis­sään muus­sakaan suo­ma­laises­sa kaupungis­sa ei ole varsi­naista van­haa kaupunkia. Sääli. Rau­mal­la toki on.

Mik­si ei voitaisi rak­en­taa uut­ta saman­laista kaupunkia, jos ne ker­ran ovat niin paljon parem­pia? Se on mah­do­ton­ta, vas­tataan. Ei se ole mah­do­ton­ta. Esimerkik­si Varso­van van­ha kaupun­ki on raken­net­tu toisen maail­man­so­dan jäl­keen. Se siis osa­taan yhä. Kyse on tah­dos­ta. Jat­ka lukemista “Autot­to­mia kaupungi­nosia autot­tomille kotitalouksille”

Vastauksia kommentteihin Helsingin ruuhkamaksuja puoltavaan kirjoitukseeni

Ensik­si huo­mau­tan, että nim­i­tys ruuhka­mak­su on huono. Kyse on kilo­metripo­h­jais­es­ta mak­sus­ta ruuhkille alt­ti­il­la alueel­la ajamisesta.

Vas­taan näi­hin täl­lä blogillani, vaik­ka kom­ment­te­ja on esitet­ty paljolti X:ssä. Elon Muskin hallinnoiman alus­tan keskustelukult­tuuri on niin masen­tavaa, että pyrin sitä vält­tämään. Vas­taan vain niihin viestei­hin, joiden lähet­täjiä itse seu­raan. Lisäk­si mitään järkevää pystyy har­voin sanomaan 280 merkissä.

Autoilu on hyödyllistä, joillekin jopa välttämätöntä

Hyvin yleinen vas­taväite on, että autoilus­ta on hyö­tyä, joten sen on olta­va ilmaista. On paljon asioi­ta, esimerkik­si ruo­ka, jot­ka ovat pait­si hyödyl­lisiä jopa vält­tämät­tömiä, mut­ta ovat silti mak­sullisia. Jos päät­täisimme, että ruo­ka on ilmaista, moni alka­isi hoitaa ihoaan maitokylvy­il­lä, jon­ka toki voi tehdä nytkin, mut­ta maito pitää mak­saa itse. Jat­ka lukemista “Vas­tauk­sia kom­ment­tei­hin Helsin­gin ruuhka­mak­su­ja puoltavaan kirjoitukseeni”

Autoilun verotus

Uusista autoista perit­tävä autovero tuli Suomeen 1958 auton tuon­nin vapautues­sa. Veron tarkoi­tus oli suo­jel­la val­u­ut­tavaran­toa. Veron oli määrä olla tilapäinen.

Polt­toainei­ta alet­ti­in verot­taa vuot­ta aikaisem­min lähin­nä tul­lipoli­it­ti­sista syistä.

Molem­mat ovat jääneet ja kas­va­neet, vaik­ka niiden alku­peräi­nen tarkoi­tus on kadon­nut. Val­tion on vaikea luop­ua mis­tään veroista, ovat ne kuin­ka haitallisia hyvän­sä. Van­han veron säi­lyt­tämi­nen on poli­it­tis­es­ti helpom­paa kuin uuden säätämi­nen, vaik­ka van­ha olisi paljon haitallisem­pi. Hyvä esimerk­ki tästä on jär­jetön ja huo­mat­ta­van haitalli­nen muut­tamisvero, viral­liselta nimeltään varain­si­ir­tovero, jol­la on selvä ja haitalli­nen luk­i­tus­vaiku­tus asun­tomarkki­noil­la ja joka hidas­taa työn perässä muut­tamista. Jat­ka lukemista “Autoilun verotus”

Matematiikan taitojen luisuminen pitää lopettaa

Kun aloitin työni Helsin­gin yliopis­ton tilas­toti­eteen laitok­sel­la 1970-luvun alus­sa, meil­lä oli yhteisenä murheena, että lukioista tule­vat opiske­li­jat osasi­vat matem­ati­ikkaa huonom­min kuin aiem­min. Sik­si jouduimme tosi­asi­as­sa ker­taa­maan lukion matikanopetusta.

Siir­ryin yliopis­tos­ta poli­ti­ikkaan. Kun 1990-luvun alus­sa kansa äänesti min­ut neljän vuo­den vuorot­telu­va­paalle eduskun­nas­ta, olin taas lähempänä yliopis­toa. Sil­loin valitet­ti­in, että opiske­li­jat osasi­vat matem­ati­ikkaa huonom­min kuin 20 vuo­ta aiem­min. Kun 2010-luvul­la siir­ryin osa-aikaisek­si Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selle, kuulin taas, että nyky­is­ten yliop­pi­laiden matem­ati­ikan taidot oli­vat huonon­tuneet siitä mitä ne oli­vat 1990. Nämä eivät ole mitään mutu­ti­eto­ja, vaan mitat­tua osaamista, siis sitä, mitä OAJ vastustaa.

Kat­sokaa vaik­ka mil­laisia tehtäviä oli yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa ei aikoina.

Keskustelin vuosia sit­ten erään intialaisen miehen kanssa, joka oli suun­nitel­lut jäävän­sä per­hei­neen Suomeen. Hän oli kuitenkin tul­lut toisi­in ajatuk­si­in tutus­tut­tuaan suo­ma­laisen koulun matem­ati­ikan oppikir­jaan. Mies selit­ti min­ulle, että Inti­as­sa 15-vuo­ti­aat pan­naan testi­in, joka mit­taa lähin­nä matem­ati­ikan osaamista. Tuon testin jäl­keen tois­t­en tie johtaa yliopis­toon ja tois­t­en suo­lakai­vok­sille, jos nyt vähän kar­rikoin.  Suo­ma­laisia val­men­net­ti­in hänen mukaansa suo­lakai­vok­sille. Tätä kohtaloa hän ei halun­nut lap­silleen. Jat­ka lukemista “Matem­ati­ikan taito­jen luisum­i­nen pitää lopettaa”

Nostivatko Purran sakset työttömyyden huippuunsa?

Ruotsin keskus­pank­ki antoi tänä vuon­na talousti­eteen Nobel-palkin­non Robert E. Hallille ja Michael Food­fordille, jot­ka ovat uud­is­ta­neet key­ne­siläistä suh­dan­tei­den hal­lit­semista. He olet­ta­vat, että mikro­ta­sol­la ratio­naaliset odotuk­set vaikut­ta­vat käyt­täy­tymiseen ja siitä tulee link­ki makro­ta­son suh­dan­neke­hi­tyk­seen. Näin siis voidaan päätel­lä esimerkik­si miten Purran sak­set vaikut­ti­vat työttömyyteen.

Suomea on pitänyt lamas­sa koti­talouk­sien säästämi­nen. Olen selit­tänyt tämän sil­lä, että kun ote­taan köy­hiltä ja annetaan rikkaille, ostovoima pysyy malleis­sa ennal­laan, mut­ta tosi­asi­as­sa säästämi­nen lisään­tyy ja kulu­tus vähe­nee – tai vaik­ka kulute­taan, ei kulute­ta Suomessa.

Tuo nobel­palkit­tu­jen teo­ria tuo esille muunkin syyn. Hal­li­tus on sak­si­aan esit­telemäl­lä kehot­tanut kaikkia varautu­maan pahan päivän var­alle, kos­ka jos sel­l­aiset koit­ta­vat, niistä pitää jatkos­sa selvitä itse.  Kun kaik­ki varautu­vat huono­jen aiko­jen var­alle ja säästävät, huonot ajat myös tule­vat. Jat­ka lukemista “Nos­ti­vatko Purran sak­set työt­tömyy­den huippuunsa?”

Suomen vuosityöaika on Pohjoismaiden pisin.

Insinöörili­it­to ja Trade­nomit esit­tivät, että lauan­tai­ta ei las­ket­taisi jatkos­sa mukaan vuosilo­maan. Olen hyvin samaa mieltä. Iki­van­ha lasken­takaa­va tuot­taa hölmöjä tilanteista ja pakot­taa tak­tikoimaan. Liitot esit­tivät kuitenkin samal­la, että vuosilo­ma vas­taavasti pidentyisi.

Työ­nan­ta­japuolel­la on jyrähdet­ty ja ker­rot­tu, kuin­ka poikkeuk­sel­lisen lyhyt Suomen työvu­osi on. On tot­ta, että täysip­i­tu­inen työvi­ikko on Suomes­sa lyhyt mui­hin mai­hin ver­rat­tuna, mut­ta muual­la taas tehdään paljon use­am­min lyhen­net­tyä työvi­ikkoa. Olen­naista on kuin­ka paljon vuodessa todel­la tehdään työ­tun­te­ja. Seu­raavas­sa taulukos­sa ovat keskimääräiset vuosi­tun­timäärät niis­sä EU-mais­sa, joista OECD:llä on tiedot. Jat­ka lukemista “Suomen vuos­i­työai­ka on Pohjo­is­maid­en pisin.”

Hyvinvointivaltio ja taloudellinen kasvu

Tun­nus­tan häpeäk­seni, että en ole lukenut Lau­ra Wimanin väitöskir­jaa aiheesta, enkä sitä saa tänne junaan Bratisla­van ja Bud­abestin välille. Sik­si kir­joi­tan omiani.

Ensi tun­tu­mal­la tun­tuu selvältä, että kun talous kas­vaa, val­tio ja kun­nat saa­vat enem­män vero­tu­lo­ja  ja voivat rahoit­taa run­saam­man hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan. Sil­loin tosin jää selit­tämät­tä, mik­si vuon­na 1989 oli varaa parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuin nyt, vaik­ka BKT asukas­ta kohden on nyt selvästi suurempi.

Kun tuot­tavu­us nousee, talous kas­vaa, ja tuot­tavu­u­den suh­teessa nou­se­vat myös palkat. Pääosa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan menoista kas­vaa palkko­jen tahdis­sa. Palkat nou­se­vat samas­sa suh­teessa myös julk­i­sis­sa töis­sä, joten niiden rahoit­tamista talouskasvu ei helpota. Huo­mat­ta­va osa tulon­si­ir­roista kas­vaa de fac­to ansio­ta­son tahdis­sa. Jos ei kas­va, tulon­si­ir­to­jen, esimerkik­si lap­sil­isien, merk­i­tys heikke­nee eli hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta rapau­tuu. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tio ja taloudelli­nen kasvu”

Taas Interraililla

Olemme taas vai­mon kanssa Interrail-matkalla.

Sun­nun­taina 4.10 menimme laival­la Tallinnaan ja sieltä bus­sil­la Riikaan. Bus­si­mat­ka ei mak­sanut juuri mitään, mut­ta mat­ka oli puudut­ta­va. Juna on paljon mukavampi.

Riias­ta jatkoimme Vil­naan, olimme siel­lä kak­si yötä ja jatkoimme Puo­laan Bia­lystoki­in. Riian ase­mal­la yhy­timme Leena Brandtin ja Han­nu Tuomisen, jot­ka oli­vat niin ikään menos­sa Vil­nan kaut­ta Bia­lystoki­in ja olimme jopa varan­neet samat hotellit.

Jat­ka lukemista “Taas Interraililla”