Paljon on tullut palautetta, että sairaaloille ei pidä antaa lisää rahaa, vaan niiden pitää tehostaa toimintaansa.
Tämä tavoite tuntuisi uskottavammalta, jos paljon tehokkaampia sairaaloita olisi jossakin. Siksi en oikein usko merkittävään tuottavuusloikkaan. Perusterveydenhuollossa näen paljon suurempia mahdollisuuksia toiminnan parantamiseen.
Silti esitän eräitä asioita, joita muuttamalla voisi yrittää parantaa tuottavuutta.
Virkamiehet suojattu tsaarilta
Tsaarin vallan aikana virkamiesten asemaa pönkitettiin, jotta tsaari ei voisi puuttua heidän tekemisiinsä. Tsaarista päästiin, mutta virkamiesten korostetut oikeudet jäivät. Se tuottaa valtavaa jäykkyyttä. On vaikea johtaa organisaatiota, jossa alaisilla on oma tiukka reviirinsä, jonka sisällä heidän toimiinsa ei voi puuttua. Kaikissa organisaatioissa esiintyy muutosvastarintaa, mutta sairaaloissa sille on kaivettu juoksuhaudat.
Ammattireviirit
Esitin jossain vaalikeskustelussa parikymmentä vuotta sitten ratkaisuna pienten ja syrjäisten terveyskeskusten ongelmaan, että näihin voisi jättää röntgenlaitteet, joilla otetaan kuvat ja lähetetään ne lankaa pitkin analysoitavaksi jonnekin, jossa on siihen taito. Seuraavana päivänä sähköpostissani oli kymmeniä viestejä röntgenhoitajilta, joissa kaikissa sanottiin, että ehdotukseni on laiton, koska siinä joku toinen suorittaisi työn, joka on lailla annettu röntgenhoitajalle. Kukaan ei viitannut mihinkään turvallisuusongelmaan, vaan kaikki puhuivat vain siitä, että röntgenhoitajat ”omistavat” tämän työn. Hammaslääkärillä olen huomannut, että tästäkin periaatteesta voidaan tinkiä.
Pahin nokittelu hoitajien ja lääkärien välillä, mutta osaavat sairaanhoitajatkin tölviä perushoitajia. Joskus kun toimin peruspalveluministerinä huomasin, että perushoitajilta on kielletty lääkkeen jakelu ja annettu se sairaanhoitajille kuitenkin niin, että yöaikaan perushoitajat saavat jakaa lääkkeitä.
Eri ammattiryhmien välit ovat terveydenhuollossa erittäin tulehtuneet ja tiukka reviirien vartiointi estää tehokkaan toiminnan. Minulla on joitakin ajatuksia, miten tätä voisi kehittää, mutta itsesuojeluvaistoni kehottaa vaikenemaan asiasta.
Sen verran raotan verhoa, että haluaisin samanlaisia ”ajokortteja” terveydenhuoltoon kuin on lentäjillä. Niillä osoitetaan pätevyys tietyn konetyypin lentämiseen. Tuohon lääkkeidenjakeluongelmaan sopisi lääkkeenjakelun ajokortti.
Yksi lainsäädännön kukkaisista on, että HUS:n hallituksessa HUS-kiinteistöjen hallituksessa olevat joutuvat jääväämään itsensä, kun käsitellään HUS kiinteistöjen asiaa. Mikä intressiristiriita voi olla HUS:n ja sen kokonaan omistaman tytäryhtiön välillä. Yksityisissä yrityksissä tytäryhtiöiden hallituksen jäseniä ei jäävätä pääyhtiön päätöksenteosta.
Hierarkkinen budjetointi
Koko terveydenhuolto on nyt rakennettu eräänlaiseksi mankumisorganisaatioksi. Rahaa jaetaan hierarkisesti VM:stä hyvinvointialueille ja sieltä alaspäin porras portaalta. Jos jossain siellä alimmalla tasolla havaitaan, että me selviäisimme kyllä yhdellä henkilöllä vähemmän, tämä pidetään visusti omana tietona. Jos paljastaa säästökohteen, menettää rahat ja saa enemmän kiirettä ja työpaineita. Jokaisen organisaation kannattaa pyytää ylemmältä taholta vähän enemmän kuin tarvitsee. Tämä ei voi johtaa kuin tehottomuuteen.
Pelkkä verotusoikeus olisi parannus. Nyt maakunnissa hurrataan, kun on saatu mangutuksi lisää rahaa alueelle. Ei hurrattaisi, jos lisäraha pitäisi maksaa itse veroina.
Nettobudjetointi, ja yhtiöittäminen
Minä panostaisin paljon enemmän nettobudjetoituihin yksiköihin ja jopa yhtiöittämisiin. Kun rahaa ei menetä, säästökohteita ei pimitetä, vaan säästömahdollisuudet käytetään toiminnan parantamiseen.
Yksityinen terveydenhuolto tulee tutkitusti kalliimmaksi kuin budjettirahoitteinen. Budjettirahoitteinen saattaa olla tehottomampi, mutta se tekee oikeampia asioita. Yksityisen kannalta kaikki hoito on tarpeellista, jos joku maksaa siitä.
Pakollisiin vakuutuksiin ja yksityisiin palveluihin nojaavat terveydenhuoltojärjestelmät ovat muita kalliimpia.
Yksityisten parempaa organisointikykyä voisi käyttää hyväksi ostopalveluina. Maksaja toteaa hoidon, vaikka lonkkaleikkauksen, tarpeen, ja ostaa (kilpailutuksen jälkeen tietysti) hoidon jostakin. Korkeampaa hintaa ei tietenkään pidä maksaa kuin tulisi sama työ itse tehtynä ja marginaalikustannuksina laskien. Vanhusten hoidossa tämä toimii ja on tuottanut merkittäviä säästöjä – ja myös huonosta hoidosta johtuvia skandaaleja, mutta niitä on myös julkisella puolella.
Olen ehkä jäävi, mutta pitäisi palveluseteliä hyvänä mallina. Raha seuraa potilasta ja potilas saa maksaa itse enemmän, jos haluaa mukavampaa hoitoa tai muuta sellaista.
Olen ollut myös Helen oy:n hallituksessa ja peräti sen puheenjohtajana. Kokemus opetti minut arvostamaan yhtiömuodon joustavuutta. Palaan aiheeseen jaksossa, jossa puhutaan hallitustyöskentelystä.
= = = =
Sarja jatkuu. Seuraavissa osioissa käsittelen ainakin sitä, pitäisikö poliitikot häätää HUS:n hallinnosta kuten moni on vaatinut ja sitä, pitäisikö Uudenmaan erillisratkaisu purkaa ja tehdä Uudestamaasta yksi hyvinvointialue ja mitä järkeä on myydä tuottavaa omaisuutta.
Lähden kuitenkin polkemaan Tallinnasta pikkuteitä kohden Pärnua ja sitten takaisin, joten vähän tässä tulee taukoa.
Kiitos,rittäin selkeää analyysiä maallikonkin ymmärrettäväksi. Tuo on suuri ongelma, monet liioittelee resurssien tarvetta, eikä pelkästään terveyden huollossa. Niinkin yksinkertaista asiaa,että kirjataan mitä kukin on työvuorossa tehnyt ei saada aikaiseksi, tunnollisimmat sitten painaa ja röyhkeimät lusmuilee kun esimiehet ei hoida työtänsä. Ja kyllä, lääketiede kehittyy, mutta entisiinkään hoitoihin ei ole varaa, mahdoton yhtälö ilman priorisointia. Ihmisiä tulisi patistaa kovemmin oman kehon käyttöön ja terveellisempiin elintapoihin.
Itse asiasta täysin sivupolulle eksyvänä huumorintajuttomana pedanttina huomautan, ties kuinka monennessa eri kontekstissa elämäni aikana, että suurinta osaa Suomesta ei ole koskaan hallinnut tsaari. Viimeinen Venäjän tsaari oli Pietari Suuri. Vuoden 1721 jälkeen ei enää ollut Venäjän tsaaria (venäjäksi tsar) vaan Venäjän keisari (venäjäksi imperator).
Myöskään autonomian ajan suomenkielisessä virkakielessä ei koskaan puhuta tsaarista vaan aina johdonmukaisesti keisarista.
Vielä pedanttisemmin huomautan, että vuoden 1721 jälkeiset Venäjän hallitsijat olivat edelleen mm. Astrahanin ja Puolan tsaareja =) eli titteli oli edelleen käytössä, muttei Suomessa.
Tämä tulisi automatisoida, monestakin syystä. Uusissa keskussairaaloissa lääkkeet ovat jo varastoituna yhteen paikkaan, mikä on hyvä alku.
Robotti, joka kulkee varastolta joka osastolle 5x päivässä ja pitää valmiiksi annostellut lääkkeet lukkojen takana aina potilaan käteen/suuhun asti. Lääkekupin pohjaan pieni kamera, josta ei tule näkyä mitään muuta kuin potilaan kitapurje, kunnes kuppi on tyhjä. Me pystymme ratkaisemaan tämän ongelman.
Tänään kansanedustajan päivitys hehkutti hallituksen päätöstä lääkärikoulutuksen lisäämisestä. Käsitteletkö jatkossa tätä? Nähdäkseni tässä mennään hakoteille: 1.. Näiden lisäkäsien palkkaaminen maksaa, eikä ole keino hillitä kustannuksia 2. Tukee sitä, että rakenteisiin ei kosketa, jotta saataisiin tehtyä riittävästi samalla väkimäärällä.
Varsinkin, jos meillä on henkeä kohti saman verran tai jo enemmän lääkäreitä kuin verrokkimaissa, syy pulaan on rakenteissa.
Vaihtoehtona kai olisi rohkeat keinot joita jo käsittelit: ammattien aseman tarkastelu, mainitsemasi ajokortit spesifeihin tehtäviin, tekoälyn hyödyntäminen dgnostiilassa.
Yhteen rohkeiden keinojen kategoriaan, ehkä pandoran lippaaseen viittaa mm. vuokraskoottereilta vaadittu vakuutus, jossa vastuu kustannuksista päätyy välillisesti oikeaan osoitteeseen.
”Hammaslääkärillä olen huomannut, että tästäkin periaatteesta voidaan tinkiä.”
Saman huomaat myös erikoissairaanhoidossa hankalampien asiakkaiden kohdalla. Kun on riittävän laaja monivamma tai riittävän haastava käytös, niin röntgenhoitaja vaihtuu sujuvasti fysioterapeuttiin.
Iäkäs läheiseni on hyvinvointialueella joutunut useaan palvelupaikkaan ja paljon olen osastoilla aikaa viettänyt. Havaintoni on tosiaan se että ammattihenkilöiden työnjako on todella hierarkista (ylilääkäri, erikoislääkäri, yleislääkäri, sairaanhoitaja, lähihoitaja, hoiva-avustaja jne). Pelkästään se estää tehokasta toimintaa. Sitten kun lisätään hyvinvointialueiden todella moniportainen ja päällekkäinenkin hallinto, niin kaukana ollaan asiakkaasta. Ja rahaa palaa. Siinä mielessä uskon tehostamisen voimaan. Toimintojen uudelleen tarkastelu ei vain onnistu kun johdossa on pelkkiä hoitoalan ihmisiä. Pitäisi olla myös johtamisen, talouden, ja hankehallinnan osaamista.