Pahiten minun ja juristien maailmankuva eroaa pakolaiskysymyksessä. Ero on jo lähtökohdassa. Juristeille se on yksilötason kysymys, minulle globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys. Minä ajattelen tilastotieteilijä todennäköisyyksiä ja ekonomistina tehokkuutta, ja se johtaa aivan erilaisiin johtopäätöksiin
Koska seuraavasta tekstistä on poimittavissa yksittäisiä lauseita, joissa olen samaa mieltä joidenkin perussuomalaisten esittämien näkökohtien kanssa, haluan korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.
Siinä missä perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että yksinkin Suomeen saapuva turvapaikanhakija on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea potentiaalisten maahanmuuttajien elämää synnyinmaissaan kehitysyhteistyörahoilla, minun mielestäni rikkaiden maiden, joihin toistaiseksi kuuluu myös Suomi, velvollisuus on kantaa vastuuta inhimillisestä hädästä ottamalla pakolaisia, ja rajat tulisi avata työperäiselle maahanmuutolle kokonaan.
Maailmassa on yli sata miljoonaa hädänalaisia pakolaista. On selvää, ettei niitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kantokykynsä mukaan ja valita pakolaiset antaen etusijan hädänalaisimmille.
Köyhyyttä pakeneminen ei ole pakolaisuutta, vaikka nälkään kuollut on tietysti yhtä kuollut kuin hallituksen teloittama. Köyhyyttä torjutaan parhaiten globalisaatiolla, joka on viime vuosikymmeninä nostanut köyhyydestä maailmassa valtavan määrän ihmisistä. Vähän määritelmästä riippuen satoja miljoonia tai miljardin. Tässä asiassa globalisaation vastustajat ovat maailman köyhiä vastaan, puhumattakaan nyt siitä, että käytämme verorahoja suomalaiset sokerijuurikkaan tukemiseen Afrikan sokerintuotantoa vastaan. Se on aivan raukkamaista. Missä ovat Riikka Purran sakset, kun niitä tarvittaisiin?
Pakolaiset valitaan aivan väärin
Pakolaiset pitäisi siis valita tasapuolisesti hädänalaisuuden mukaan. On aivan väärä valintaperuste antaa etusija niille, jotka ovat maksaneet ihmissalakuljettajille tai jotka vaarantavat oman ja perheensä elämän ylittämällä Välimeri ylikuormatuilla kalastajaveneillä.
Tietysti itsensä saattaminen vaaran on osoitus hädänalaisuudesta, mutta jos näin ajatellaan, eikä olisi kätevämpää panna hakijat pelaamaan venäläistä rulettia raja-asemilla? Ei tuntuisi mukavalta, mutta ei poikkeaisi nykykäytännöstä mitenkään. Välimereen on hukkunut yli 20 000 pakolaista kymmenessä vuodessa.
Geneven pakolaissopimus ei ole oikein ajan tasalla, koska se tehtiin aikanaan säätelemään lähinnä Euroopan sisäistä pakolaisuutta. Ei ollut sanottavaa kannustinta käyttää väärin järjestelmää, koska Euroopan sisällä olivat pieniä verrattuna nykyisin globaaleihin tuloeroiin.
Nyt pakolaisuutta käytetään myös siirtolaisuuteen, siis muuttoon köyhyyttä pakoon. En pidä ilmiöstä, koska näin tekevät tukkivat reitin vainotuilta hädänalaisilta.
Suurimmat virheet tapahtuvat rajojemme ulkopuolella
Nyt niistä, jotka ovat saaneet edes toisen jalkansa Somen sisälle, huolehditaan oikeusturvan kannalta ylellisesti. Hylätystä turvapaikkahakemuksesta valitetaan eri oikeusasteisiin ja kun valitus on lopullisesti hylätty, tehdään uusi hakemus. Elintasoero on johtanut siihen, että moni turvapaikan hakija ei todellisuudessa edes kuvittele saavansa turvapaikkaa vaan haluaa olla mahdollisimmanpitkään hakijana. Kun hakemuksen käsittely kestää yleensä pari vuotta, järjestelmä on tukossa eikä siihen pystytä ottamaan niin paljon hakijoita kuin pitäisi.
Yksi syy valituksiin taitaa olla se, että se tuottaa rahaa asianajajille.
Minun on todennäköisyyksien kautta maailmaa hahmottavana vaikea ymmärtää, mitä logiikkaa on tukkia turvapaikan haku ylenmääräisellä oikeusturvalla ja samalla maksaa esimerkiksi Turkille siitä, että maa ei päästä pakolaisia Eurooppaan.
Jos turvapaikan hakua joudutettaisiin ja karsittaisiin ilmiselvät tapaukset pois nopeasti, varmaankin syntyisi joitakin virheellisiä ratkaisuja. Valtavan paljon – tuhansia kertoja enemmän – virheitä syntyy kuitenkin siitä, että pakolaisia ei päästetä edes hakemaan turvapaikkaa. Nyt arvostelemme Venäjää siitä, että se päästää ihmisiä pois maasta. Ennen arvostelimme maata aivan jostain muusta. Myönnetään, Venäjä myös mainosti tätä mahdollisuutta.
Jos käsittelyajat olisivat lyhyitä ja ilmiselvissä tapauksissa vain muutaman päivän, ei syntyisi häiriökysyntää, siis sitä, että haetaan turvapaikkaa vain, jotta saataisiin hakijan status pariksi vuodeksi.
Suomen turvapaikkapolitiikka on täysin tehotonta, jos tehokkuuden kriteerinä on helpotettu hätä suhteessa käytettyihin resursseihin.
Kaistan vaihto
En toisaalta ymmärrä sitä, että jos on hakenut Suomesta turvapaikkaa, ei voi koskaan päästä maahan työntekijänä. Minusta Suomen kannattaisi valita turvapaikan hakijoista itsekkäästi ne, joita tarvitaan työvoimapulanpaikkaajina. Saat työluvan, jos turvapaikkahakemuksesi revitään. Silloin luopuu myös sosiaalituesta. Totta kai tämäkin aiheuttaisi häiriökysyntää turvapaikan hakuun, mutta siitä päästäisin parhaiten avaamalla työperäisen maahan muuton reitti kaikille.
Emmekö voisi kohdella kaikkia työperäisiä maahanmuuttajia kuten EU-kansalaisia? Työtä saa tulla hakemaan, mutta ennen kuin työ löytyy, sosiaaliturva tulee kotimaasta? Se valikoisi työperäisiksi vain ne, joita työmarkkinoilla tarvitaan.
Eikö tämä olisi väärin köyhiä maita kohtaan, joiden koulutettu väki muuttaisi rikkaisiin maihin sen sijaan että jäisi palvelemaan kotimaataan? Itse estin tällä perusteella aikanaan peruspalveluministerinä lääkäreiden haalimisen Suomen Venäjän Karjalasta, mutta seuraajan muutti päätöksen. Köyhät maat sanovat itse toisin. Rikkaisiin maihin muuttaneiden rahalähetykset kotimaihinsa on paljon suurempi rahavirta kuin maailman koko kehitysyhteistyö yhteensä. Sen lisäksi, jos nämä teollisuusmaissa työskenneltyään joskus palaavat kotimaihinsa, he palaavat paljon osaavampina .
Melko lailla samaa mieltä. Jos halutaan vähentää turvapaikan hakua siirtolaisuuden keinona, pitää olla houkuttelevampaa hakea oleskelua muusta syystä.
Tehokkain tapa torjua ”välineellistetyn maahanmuuton” uhkaa on tehdä käsittelyprosessista nopea.
Helppoa, mutta poliittisesti ilmeisen vaikeaa.
Prosessin hitauden lisäksi on ilmeisiä ongelmia kielteisen päätöksen saaneiden poistumisessa maasta. Tähän vielä jokin yhden lauseen keino, niin homma alkaa sujua.
Uskon että poliittinen vaikeus liittyy siihen, että tällöin tosiaan monelle pitäisi antaa turvapaikka. Nyt halutaan mieluummin ”välineellisen maahanmuuton” nimissä kieltää koko turvapaikan hakemisen mahdollisuus.
Rohkea kirjoitus mutta asiaa.
Olisi hauska nähdä joku nuori mies vihreiden ehdokkaana Soininvaaran ajatuksilla tästä, mutta se konklaavi joka kielsi Pursiaisenkin tulon, tuskin kelpuuttaisi edes Soininvaaraa ehdolle enää. Diarran ajatus 3000 pakolaisesta lisää samaan systeemiin ei kovin montaa houkuta äänestämään. Vihreissä ei vissiin nähdä systeemin olevan rikki. Ei kai lääkärikään määrää ylipainoiselle 30 munkkia lisää viikossa?
On olemassa varmaan ainakin jokin raja, jonka alapuolinen köyhyys on aitoa hädänalaisuutta. Noin muutenkaan en näe miten ihmistä voisi syyttää siitä, että hän yrittää ratkaista köyhyysongelmaansa siirtolaisuudella/pakolaisuudella, millä termillä tuota nyt sitten haluaa kutsua. Vähän tuntuu vaikealta luottaa siihen, että globalisaatio ikään kuin itsestään ratkaisisi maailman köyhyysongelman. Positiivista kehitystä on todistettavasti tapahtunut, mutta luulen, että jos todella haluttaisiin globaalisti köyhyys poistettua, se vaatisi paljon radikaalimpia menetelmiä kuin mihin ollaan oikeasti valmiita.
> minun ja juristien maailmankuva
Juristit luonnollisesti ovat valtion palvojia. Muutenhan hallitus riistää heiltä toimeentulon ja pilaa maineen.
– Tästä syystä valtion palkkaaman «ilmaisen» asianajajan on syytä olla oikeudessa samaa mieltä kuin valtion palkkaama syyttäjä, muuten joutuu mustalle — siis värilliselle — listalle näitä helppojen ja rahakkaiden keikkojen tulo lakkaa.
– Ehkä kuitenkin tärkein syy «ilmaiseen» oikeusapuun on, että ilman sitä kansa perustaisi omia kansan-tuomioistuimia ja selvittäisivät riitansa keskenään.
Nykyinen yksilöllisyyttä korostava oikeudenkäyttö on vahvasti ihmisluonnon vastainen. Ihminen on luonnoltaan ryhmän jäsen, joka matkii toisten tekemisiä; on seuraaja. Seuraajat tarvitsevat esikuvia ja valtiotasolla se tarkoittaa valtiomiehiä.
– Myös eduskunnasta on tullut joukko seuraajia, jotka vain äänestävät mitä käsketään. — Muuten heiltä pilataan maine ja riistetään toimeentulo: Tämä on tuhoin tie.
– Sun Tzu sanoi: «Valtakuntaa ei pidä hallita ulkoapäin, eikä armeijaa sisältäpäin.»
Esimerkki siitä, mitä laumakäyttäytymisen, siis ihmisluonnon, huomioon ottaminen tarkoittaa vaikkapa ylinopeussakkojen määräämisessä:
– Kun tien päällä «napataan tutkaan» autojono, joka kulkee ylinopeutta, otetaan kiinni vain jonon ensimmäinen auto, lauman johtaja, ja sakotetaan häntä.
– Lauman johtajan sakko määrätään sen mukaan kuinka monta seuraajaa hänellä oli. Jos seuraajia oli viisi, sakko määrätään viisinkertaisena, jos kymmenen, kymmenkertaisena, jne.
– Seuraajat ovat syyttömiä, koska he vain seurasivat johtajaa.
Laumakäyttäytymisen hyväksyminen laajemmalti yhteiskunnan toiminnan perusteeksi johtaisi luonnollisesti siihen, että korkeat poliittiset johtajat joutuisivat henkilökohtaiseen taloudelliseen vastuuseen tekemistään päätöksistä tai tällaisten päätösten kannattamisesta (aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti).
Näin Heinäkuun neljäntenä voi vielä muistella mitä Yhdysvaltain perustaja-isät sanoivat lauman poliittisesta vastuusta:
– «Sallimukseen väkevästi luottaen, vannomme toistemme haltuun Elämämme, OMAISUUTEMME ja pyhän Kunniamme.»
Suomessa käytetystä sokerista puolet on tuontitavaraa, josta osa tulee kehitysmaista. Ei tässä kovin paljon parannettavaa ole. Pikemminkin köyhien maiden tulisi pitää itse huolta siitä, että eivät anna ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten hyödyntää luonnonvarojaan liian halvalla.
Jos turvapaikanhakija voisi kielteisen päätöksen jälkeen vaihtaa työperäisen maahanmuuton kaistalle, niin silloin olisi kannuste saapua turvapaikanhakijana, vaikka hätää ei ole. Tällaisen kannusteen luomista voidaan pitää epäeettisenä houkutteluna vaarallisille matkoille yli merten ja vuorten. Työperäiseen maahanmuuttoon on erilliset, hallitut väylät.
Jos kolmansista maista tulevia siirtolaisia kohdeltaisiin EU-kansalaisten tavoin, muun muassa Espanjan tulisi purkaa esteet etelärajaltaan ja toivottaa suuret määrät tulijoita tervetulleiksi. Entä jos tulijoita olisi kymmeniä miljoonia joka vuosi. Pystyisivätkö EU-maat suvaitsemaan Calais’n viidakon kaltaisia siirtolaisten leirejä suurkaupungeissaan? Hyväntekeväisyysjärjestötkö siirtolaisia elättäisivät?
Kirjoituksen pääpointit ovat hyviä ja ajatuksia herättäviä. Se on yksi poliittinen kysymys, että tulisiko pakolaiseksi valita sosiaalisin perustein erityisesti hädänalaisia ja heikoimmassa asemassa olevia, vai kenties erityisesti vähemmän hädänalaisia ja kouluttautuneimpia työkykyisiä ja yrittäjiä kansantaloutta kehittämään.
Selvää on, että Geneven pakolaissopimus pitäisi neuvotella uusiksi. Vanhentuneiden sopimusten uudistaminen on vaan todella hankalaa, koska uudistuksissa on voittajat ja häviäjät, ja ne maat, joille uudistamisesta aiheutuisi olennaista haittaa, eivät helposti suostu uudistukseen. Viimeisin isompi uudistus Geneven alun perin vuoden 1951 sopimukseen on tehty vuonna 1967, mikä kuvaa sitä, että olennaisia uudistuksia ei ole sopimukseen saatu aikoihin enää tehtyä.
Veikkaan, että tuloeroperustainen pakolaisuus Suomen suuntaan vähenee tulevina vuosina sen takia, että Suomen sosiaaliturva ylipäätään kutistuu valtion yrittäessä kutistaa menojaan lähemmäs tulojaan. Valtion velkaantuminen on jäänyt korona-ajan jälkeen päälle, ja jo pelkät velkojen korkomenot alkavat tämän velkaantumisen myötä olla tulevina vuosina huimia. Suomen ja sen sosiaaliturvan köyhtyessä Suomeen suuntautuva pakolaisvirta voi olla jatkossa taas perinteisempään hädänalaisuuteen suoremmin liittyvää, kun taas pakolaisvirrat voivat kohdentua enemmän vauraampiin maihin.
Se lienee selvää, että pakolaisvirtoja maailmassa on jatkossakin. Erilaisia konflikteja on niin paljon, ja nyt maailma globaalisti taas aseistautuu valtavaa vauhtia, mikä kehitys aikoinaan toisen maailmansodan jälkeen laantui. Ja kun on taas vallankäyttäjien päätösvallan takana taas enemmän aseita, on riski, että niitä tulevina vuosina sitten taas käytetäänkin aktiivisemmin. Ja vaikkei käytettäisi, jo riski käytöstä voi laittaa pakolaisvirtoja liikkeelle. Aikoinaan sodan uhan edessä pakenivat erityisesti naiset ja lapset. Nyt konfliktien uhan edessä ovat paenneet ensin erityisesti asevelvollisuusikäiset nuoret miehet silloin kun vielä maistaan ovat päässeet pakoon ennen kuin rajoja on suljettu, ja naiset ja lapset ovat paenneet pääosin vasta konfliktien jo käynnistyttyä.
Minä en ole ollut kovin kiinnostunut tästä maahanmuuttoproblematiikasta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että Osmo vetää linjoja suoriksi. Ottaisin esimerkiksi tuon nopeutetun turvapaikanhakuprosessin. Mitä hyötyä siitä on, jos henkilöllä ei ole mitään kohdemaata, mihin palauttaa tai jos mahdollinen kohdemaa kieltäytyy vastaanottamasta.
Venäjän esim kannattaa valita hybridivaikuttamisen kohteeksi juuri tällaista potukksa.
Taas se häiriökysyntä! Mikä ihmeen häiriökysyntä! Nämä ihmiset tuskin ajattelevat itse olevansa häiriö.
Häiriökysyntä on järjestelmä virhe, joka yllyttää ylimääräiseen palvelun käyttöön. Vika ei ole käyttäjässä vaan järjestelmässä.
Ei kai se ole ylimääräistä käyttöä ainakaan sen pakolaisen tai lääkärin palveluja tarvitsevan näkökulmasta?
Onko se siis ylimääräistä jonkun näkökulmasta, joka tuntee optimin?
Eikö tässäkin oikeasti vaan ole kyse vaihtoehtoiskustannuksista. Häiriökysyntä johtuu siitä, että joku jossain haluaa jotain asiaa enemmän, kuin sen hankkimisesta hänelle koituu kustannuksia. Tämähän on ihan tavallista kysyntää!
Lisäänpä vielä, että sinua luonollisesti varmaan pännii, että maataloustukia maksetaan kun ne ovat niitä ainoita rahoja jotka virtaavat eu:sta suomeen ja tietyt piirithän toivovat globaalia kriisiä jotta oltaisiin kunnon elintarvike pulassa kun meitä suomalaisia ex-orjakansaahan on aivan likaa…
Onpa muuten erinomainen esimerkki kommentista, jossa näkyy läpi usko salaliittoihin, ”piireihin”.
Pakolaisten määrästä Euroopassa ennen Geneven pakolaissopimusta olisin eri mieltä. Pelkästään saksalaisia pakolaisia oli Euroopassa toisen maailmansodan jäljiltä 13‒15 miljoonaa (lähde). Yhden, Köningsbergistä kotoisin olleen silloisen teini-ikäisen tunsinkin.
Pakolaisten käyttöä hybridisodan välineenäkin oli käytetty ja Hitler sai sillä propagandavoiton alkukesästä 1939 (MS St. Louisin matka saksalaisine juutalaispakolaisineen). Eli ei mitään uutta auringon alla.
Yksi perusongelma tässä on, että oikeusjärjestelmämme on tehty suhteellisen pienelle määrälle oikeustapauksia. Jos jokaisen maahantulijan kohdalla pitää tehdä huolellisen harkinnan jälkeen valituskelpoinen päätös, jonka jälkeen voi käydä hallinto-oikeudessa ja KHO:ssa, niin ei sitä mikään oikeusjärjestelmä kestä tukkeutumatta; tarvitaan vain riittävän suuri määrä maahantulijoita. Lisäksi maahantulijaa joudutaan prosessin ajan säilömään oikeudellisessa välitilassa luokkaa parin vuoden ajan. Toisaalta olemme monesta esimerkistä nähneet, miten huonosti Migri päätöksensä tekee, mikä tekee ”yhden luukun” päätöksenteosta vaikean kysymyksen.
Siksi meillä pitäisi olla mahdollisuus jonkinlaiseen triageen pakolaisten suhteen, vaikka tämä onkin oikeudellisesti vaikeaa ja edellyttäisi luotettavuutta. Samoin tarvittaisiin tehokas tapa siirtää kielteisen päätöksen saaneet takaisin kotimaihinsa, mikä voi olla vaikeaa jo siitä syystä, että lähtömaan voi valehdella.
Tietenkin jotain pitäisi pystyä tekemään sille, ettei joku hallinto (kuten Afganistanissa), sotija (kuten Venäjä Ukrainassa tai liittolaisineen Syyriassa), tai rikollisjärjestöt (kuten Keski-Amerikassa) pysty tekemään maita asumiskelvottomiksi. Ei ketään voi vaatia elämään maassa, jossa on jatkuvassa hengenvaarassa.
(EU:n) Dublinin sopimus taas on typerä ja heijastelee lähinnä sen tekemisen aikaan ollutta rauhallista tilannetta: jos EU:n alueelle saapuvat pakolaiset ovat vain ensimmäisen vastaanottajamaan vastuulla, jää potentiaalisesti koko kuormitus pakolaisuudesta Välimeren rantojen sekä EU:n itärajan valtioille. Kyllähän tämä sopii varmaan esimerkiksi Luxemburgille mainiosti.
Italian ratkaisusta ulkoistaa turvapaikanhakijoita Albaniaan: jos sinne kertyy merkittäviä määriä Italiasta ulkoistettuja turvapaikanhakijoita, tarkoittaako se aikanaan ettei Albaniaa voida hyväksyä EU:n jäseneksi koska nämä pääsisivät matkustamaan vapaasti muualle Eurooppaan?
Mistään uudesta asiasta ei pakolaisaalloissa siis ole kysymys ja historiasta pitäisi oppia. Tässä keväästä 1939 ja länsieurooppalaisista pakolaisista äärioikeiston voitettua Espanjan sisällissodan: