Pidän HUS:n nykyisiä säätöjä liki tuhannen hengen irtisanomiseen järjettöminä. Tämä on seurausta HUS:n omistajien, Uudenmaan hyvinvointialueiden päätöksestä leikata HUS:n rahoitusta vielä yli 40 miljoonalla eurolla, vaikka jo sitä ennen oli jouduttu tekemään melko kipeitä -säästöpäätöksiä.
Yhtymäkokous, jossa neljä hyvinvointialuetta ja Helsinki päättivät asiasta oli erimielinen. Helsinki ei olisi leikannut enää enempää, Vantaa-Kerava olisi leikannut vielä enemmän. Päätökseksi tuli Länsi-Uudenmaan esitys. Kun lehdistö haastattelee HUS:n päättäjiä säästöistä, kannattaisi haastatella myös Mia Laihoa (kok), joka on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja ja siten vastuussa näistä lisäsäästöistä, joiden takia nyt ollaan väkeä vähentämässä.
Kun tuo päätös yli 40 miljoonan lisäsäästöistä tuli, päätin erota protestina HUS:n hallituksesta. Olen aika hyvä ymmärtämään numeroita joten osasin laskea, mitä on edessä. HUS:n hallitus joutuu pakosta rikkomaan lakia hoitoon pääsystä. Tilanne on HUS:in hallituksen osalta kohtuuton, niin kuin tietysti kaikkien niidenkin osalta, joiden hoito lykkäytyy ja lykkäytyy.
HUS ei saa rahaa valtiolta. Valtio antaa rahaa jonkin salaisen kaavan perusteella Helsingille ja neljälle hyvinvointialueelle, jotka antavat sitä edelleen HUS:lle. Tässä mallissa on se vika, että hyvinvointialueiden omat tarpeet tulevat aina ensin. Onkin ehdotettu, että HUS saisi rahansa suoraan valtiolta, niin etteivät hyvinvointialueet pääsisi vetämän välistä itselleen.
Ei ole helppoa noilla hyvinvointialueillakaan. Siksi on tavallaan ymmärrettävää, vaikka minun mielestäni ei hyväksyttävää, että ne ottivat HUS:lta rahaa itselleen. Toisaalta hulvattomasti ovat Uudenmaan neljä hyvinvointialuetta lisänneet rahankäyttöä verrattuna siihen, mitä samoihin kohteisiin meni silloin, kun kunnat vielä huolehtivat Sotesta. Menot ovat kasvaneet vuodessa 12-16 %. Helsingin menot kasvoivat runsaat neljä prosenttia. Tästä pitäisi tietää enemmän.
Paljonko terveydenhuolto saa maksaa?
Koko ala on kaaoksessa, koska hallitus tavoittelee terveydenhuollosta suuria säästöjä. Tavoite olisi järkevä, jos Suomen terveydenhuolto olisi kallista verrattuna muihin maihin, mutta kun ei ole. Terveydenhuollon bruttokansantuote on alempi kuin vastaavissa muissa teollisuusmaissa. Siksi ei ole realistista ajatella, että menoja voitaisiin olennaisesti alentaa heikentämättä potilaiden hoitoa.
On myös huomattava, että suomalaiset ovat muita ikääntyneempiä ja sairaampia, joten oikeastaan voisi olettaa, että meillä terveydenhuoltoon kuluu enemmän rahaa kuin vaikkapa Ruotsissa tai Ranskassa, mutta menee selvästi vähemmän.
Jatkossa sote tulee viemään rahaa aina vain enemmän. Väki ikääntyy ja sairaanhoito kehittyy niin, että nyt voidaan parantaa sairauksia, joille ei voitu tehdä ennen oikein mitään. Nämä uudet hoitomuodot ovat valitettavasti aika kalliita.
Hoitoa vain omalla rahalla?
Voidaan tietysti päättää, että uusia hoitoja saa vain itse maksamalla ja että ikääntyneiden sairauksia ei hoideta, koska niin voitetaan vain vähän elinvuosia.
Näin tuskin kehdataan avoimesti päättää, mutta sitä nämä säästötoimen käytännössä kuitenkin merkitsevät. Hoitoa ei virallisesti evätä, mutta potilas pannaan jonoon, josta hän ei pääse koskaan hoitoon. Se, että uusimmat ja tehokkaimmat hoitomuodot kohdistuvat vain rikkaisiin, muuttaisi hyvinvointiyhteiskuntaamme syvällisesti. Varmaankin hoitoja vähennetään ikääntyneitä, jotka hyötyvät hoidosta elinvuosina laske4ttuna nuorempia vähemmän.
Olisi kuitenkin reilua päättää rajoittaa oikeuttaa hoitoon lakitasolla, sen sijaan, että laki lupaa vaikka mitä, mutta käytännössä budjettirajoitus estää lain noudattamisen.
Hoitoon toisen EU-maahan?
Tosin tämänkään tapa säästää ei ehkä onnistu. Suomalaisilla on nimittäin oikeus mennä hoitoon toiseen EU-maahan, jos oma maa ei tarjoa hoitoa järkevässä ajassa. Lasku tulee tietysti Suomeen. Tämä mahdollisuutta osaavat toistaiseksi käyttää vain valistuneimmat ja varakkaimmat, mutta en olisi yllättynyt, jos jokin yritys keksisi alkaa järjestää tavallisille suomalaisille matkoja EU-maiden sairaaloihin. Eihän sitä tarvitse mennä Tallinnaa kauemmaksi. Joku suomalasista terveysalan yrityksistä saattaa perustaa Tallinnaan jopa oman sairaalan ja hoitaa potilaiden lähettämisen sinne itse.
= = = =
HUS on suomalaisen sairaanhoidon kruununjalokivi. Sen ansiosta alan osaaminen pysyy korkeana – niin kauan kuin pysyy. Nyt sitä ollaan romuttamassa. Sitä tullaan katumaan.
Perustulo ja perusterveys. Kaikille taataan nuo. Missä rajat?
Voisko säästöt aloittaa siitä Apotista, siitä leivottiin kasaan sellainen verorahojen musta aukko. Järjestelmä on vanhentunut jo aikoja sitten.
Apotin ongelmana on paitsi uto ohjelmointikieli myös se, että se on tehty Yhdysvaltalaiseen ympäristöön, jossa ohjelman päätarkoitus on tuottaa vakuutusyhtiölle lasku annetusta hoidosta. Mutta rahaa ei kyllä säästyisi, jos ostettaisiin tilalle kokonaan uusi ohjelma. Ne eivät ole halpoja.
Noin puolet lääkärin työajasta menee sen käyttämiseen, eli ongelmia on paljon muuallakin. Täysin kelvoton käytettävyys syö suoraan rahaa työvoimaresurssien muodossa. Nyt on markkinoilla jo ensimmäisiä sellaisia tekoälyavusteisia terveydenhoidon järjestelmäratkaisuja, joissa lääkäri ei kirjoita mitään vaan sanelee ja tekoäly täyttää tietojärjestelmän käyttöliittymät.
Rahaa ei säästy uudessa järjestelmähankinnassa kahdesta syystä. Valmisohjelmistot tarkoittavat, että suomalaisen terveydenhoidon prosessit on taivutettava järjestelmän vaatimuksiin eikä suinkaan päinvastoin. On paha virhe lähteä räätälöimään ja uskomaan toimittajaa. Juuri siinä palaa rahaa. Totta kai toimittajat kertovat, että voidaan muokata ostajan tarpeisiin. Silloin vilkkuu euron kuvat silmissä.
Toinen syy on mammuttijärjestelmien kehittämisen soveltumattomuus tietojärjestelmien kehitysparadigmoihin. Tästä aika vähän puhutaan. Vanhat järjestelmät ovat olleet vuosia käytössä ja niitä on kehitetty vuosia. Sitten se uusi pitäisi saada käyttöön muutamien vuosien aikana. Käytännössä määrittelytyö on valtava urakka ja ihmisiltä tiedon saaminen siihen kommunikoimalla menee yleensä pieleen aika monessa kohtaa. Aika on jo ajanut kauan sitten nykyisten tietojärjestelmien kehitysmetodien ohitse. Maailma on muuttunut. Siitä syystä suurin osa järjestelmäprojekteista epäonnistuu ja syystäkin.
@ihmettelijä
Kyllä se näiden potilastietojärjestelmien ihan kirjattu ja ilmoitettu tavoite oireiden, sairauksien ja hoitomuotojen ja samalla hoitotulosten rakenteellinen kirjaaminen. Tavoitteena on helposti haettavan ja sähköisesti tilastollisesti käsiteltävän tiedon tuottaminen, jotta tietoa voidaan käyttää tutkimukseen ja hoidon kehittämiseen. Tässä on kuitenkin hyvin paljon kaikenlaisia käytännön ongelmia, esimerkiksi kirjausperusteita ja -tyyppejä eivät pääsääntöisesti päätä tutkijat, enkä oikeastaan ole varma kuka niitä päättää. Käytännössä tässä siis kehittyy ja ilmenee GIGO-periaate käytännössä. Sitten tietyistä itsestään selvistä syistä kirjausperusteita ja vaihtoehtoja ei voi muuttaa, koska tiedon pitkän aikavälin luotettavuus kärsii.
Käytännössä siis tavoite on vain tuottaa tietoa, mutta suuri osa tuotetusta tiedosta on huonoa ja huonosti kirjattua ja kirjausten perusteet ja vaihtoehdotkin voivat olla huonosti perusteltuja ja lopputuloksena käytetään vain paljon aikaa ja vaivaa turhaan työhön. Tätä toiminnan ideaa ja ideologiaa ei myöskään mitenkään selvästi rummuteta käytännön kirjaajille, jolloin toiminnan perusteet hämärtyvät ja samoin motivaatio tehdä työtä oikein kun kirjaajat eivät vain ymmärrä mitä heiltä käytännössä odotetaan. Varsinkin kun Apotti on kyllä funktionaalisesti lähellä Exceliä, jonka päälle on vielä rakennettu hirveä määrä makroja.
Ideologisesti ja ideaalitasolla koko himmeli muistuttaa Neuvostoliiton visioita keskustietokannasta ja tämän analyysin perusteella tapahtuvasta koko valtion ja tuotannon toiminnanohjauksesta, joka tosin tapahtuu tässä tapauksessa vain julkisen terveydenhuollon tasolla.
Ideahan on silti hyvä, en vain ole ollenkaan vakuuttunut että tällä tavoin saadaan oikeasti hyvää tietoa generoitua koska tiedon analysointi ja tiedon keruun perusteet on liian tehokkaasti eristetty toisistaan. Koko himmeli on pohjimmiltaan byrokraattinen ja kankea ja väitän ettei moni sen kanssa korkeammalla tasolla työskentelevä edes tiedä perusteita, miksi jokin asia tehdään jollain tietyllä tapaa. Joku vaan on jossain vaiheessa päättänyt että tämä tehdään näin, eikä sitä enää pystytä muuttamaan vaikka perusteet muutokseen löytyisivät.
Jatkona edelliseen viestiini:
Huomaan kyllä suomalaisessa työnjohdossa trendin, mikä on ehkä perua armeijan johtamiskulttuurista: Työn tavoitteita ja syitä ja perusteitatehdä työtä tietyllä tapaa ei usein haluta avata työntekijälle, joko näitä pidetään täysin itsestään selvinä tai sitten tarpeettomana tietona työntekijälle. Tämä taas on puolestaan vain tiedonkulun puutetta, käytännössä terveydenhuollon työntekijälle lyödään kurssi eteen että ”Apottiin kirjaaminen” ja sitten sinne kirjataan ohjeiden mukaan, mutta eipä juuri perustella miksi kirjaamista tehdään ja miksi kirjaamisen tulisi olla hyvin standardoitua. Lopputuloksena moni ajattelee, että kirjaaminen on vain potilaan tietojen tallentamista keskitetysti yhteen järjestelmään, mutta tämä ei kirjaimellisesti ole Apotin päätavoite.
No en minä varmasti tiedä oikeastaan mikä se päätavoite on, tässä on vain minun oma tulkinta keskitetyn potilastietojärjestelmän toiminnan ideasta koska mitään kattavaa kuvausta ja tavoitteita ei ole saatavilla. Eihän työntekijän tarvitse tietää. Tosin epäilen, ettei moni ylempänä tasollakaan päätöksiä tekevä oikeasti tiedä mitä tavoitellaan, tässä on sellainen monen ihmisen omien ideoiden ja näkemysten ketjukirje ja rikkinäinen puhelin leikki jonka lopputuloksena on monoliittinen tietokoneohjelma, joka toimii miten toimii, sillä kukaan ei oikeastaan tiennyt tai osannut ilmaista mitä halutaan tehdä tarkalleen ja mikä on toiminnan tavoite. Eräänlainen tilkkutäkki, ja jokaisen tilkun lisääjällä oli oma visio ja idea kokonaisuudesta.
Miksi Osmo ette saaneet siellä HUS:n hallituksessa HUS:n laittomia hankintoja kuriin? Suuria hankintoja on tehty säännön mukaisesti kilpailuttamatta, mikä on aika uskomatonta. Se on laitonta toimintaa ja koituu veronmaksajan tappioksi.
Laittomat hankinnat saatiin kuriin ennen kui tulin hallitukseen.
Ei tarvinnut kauaa Osmo odottaa, Mehiläisen kautta homma hoituu https://hoitoonviroon.fi/ auttavat byrokratiassa, mainostus jo somessa päällä.
Tämä kun lähtee vauhtiin niin lähtee vauhdilla myös lain tarjoamat korvaukset hoidosta ja oikeus hoitoon.
Eihän se budjettirajoite nyt niin toimi, että ihmiset vain hakevat muualta hoidon nopeasti ja menot kasvavat, eihän? Budjettirajoite rajoittaa hoitoon pääsyä, jolloin ihmiset kuolevat jonoihin. Jenkeissä näitä budjettirajoite ylipitkä hoitojono -viritelmiä kutsuttiin mm. ’death panels’ terveydenhuolloksi. Käytännössä sen vuoksi, että jonkinlainen mustan laatikon kaltainen terveydenhuollon priorisointipaneeli ’asian tuntijoita’ päättää, kuka saa hoitoa ja mitä hoitoa ja missä järjestyksessä? Tietysti vielä parempi, että nämä kuoleman paneelit on yhtiöitetty demokraattisen kontrollin ulkopuolelle, jolloin mustan laatikon kaltainen olemus tehostuu. Nythän HUS:issakin säästöjen kanssa samaan hengenvetoon vannottiin, että erikoissairaanhoidon rahoitus ja toiminta kyllä varmistetaan, mikä on kai jokin kiertoilmaus sille, että leikkaukset kohdistuvat kaikenlaiseen perusterveydenhuoltoon (lähes määritelmällisesti kustannustehokkaaseen hoitoon) samalla kun hyvin kalliiden erikoissairaanhoidollisten operaatioiden toteutusta jatketaan. Asiaa vierestä seuranneena erikoissairaanhoidossa on aika paljonkin leikkausvaraa, mitä nyt tehdään lonkkatekonivelleikkauksia muistisairaille, joiden odotettu elinikä muistisairaudesta johtuen on luokkaa 1-5 vuotta tarkasteluhetkestä. Tämähän on lähes kirjaimellisesti rahan tuhlaamista. Ilmeisesti Suomessa ja HUSilla on kuitenkin tärkeää ylläpitää imagoa sairaanhoidon erittäin korkeasta hoitopotentiaalista, mikä ei kuitenkaan budjettirajoitteista johtuen realisoidu käytännön terveydenhuollon hoitopotentiaalina.
Toisen maan EU-hoitoa eivät käytä vain varakkaimmat. Eurooppalaisia sairaanhoitokortteja on Suomessa noin 2 miljoonalla kansalaisella, ja tämä kortti todentaa julkisen terveydenhuollon käyttöoikeuden kaikissa EU-maissa. Esimerkiksi medioiden uutisissa Espanjassa asuvista, mutta Suomessa kirjansa silti yhä omaavista suomalaisista, esiintyy toisinaan väärä väite siitä, että esim. talvet Espanjassa asuvan, Suomessa pysyvän asuinpaikan papereissa omaavan eläkeläisen julkinen terveydenhoito Espanjassa olisi Suomen valtiolle ilmaista.
Asia ei ole niin, vaan EU-maista lähtee julkisen terveyden hoidon käyttöön perustuvat laskut hoidon kustannuksista henkilön kotimaahan silloin kun kyse ei ole niissä maissa pysyvästi kirjoilla olevien kansalaisten terveyspalveluista. Turistit ja muut virallisesti kirjoilla ulkomailla olemattomat saavat terveyspalvelunsa muissa EU-maissa paikallisten julkisen terveydenhuollon taksoilla, mutta lasku lähtee EU-lakien mukaisesti siitä kyllä julkiselle sektorille palvelun käyttäjän kotimaahan.
Sitä en tiedä, meneekö laskut vaikka matkailijoiden Espanjan terveydenhuollon käytöstä Suomessa hyvinvointialueelle vai valtiolle. Tietääkö joku tarkemmin siitä?
Tekoäly vastasi näin. (Alla oleva.) Liittyen noihin matkailijoiden terveydenhoitoasioihin. Ilmeisesti jo suunniteltuja hoitoja ei saa. Tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että jos roikkuu jossain hoitojonossa niin silloin hoito on jo suunniteltu ja sitä ei siis korvattaisi julkisista varoista?
Tärkeimmät tavat hoidon järjestämiseen ovat:
Eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC): Tämä kortti antaa oikeuden saada lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa toisessa EU-maassa samalla hinnalla kuin kyseisen maan kansalaiset. Kortilla voi saada hoitoa, jota tarvitaan oleskelun aikana, mutta se ei yleensä kata suunniteltuja hoitoja, kuten syöpähoitoa.
Ennakkolupa (S2-lomake): Jos haluat saada syöpähoitoa toisessa EU-maassa, sinun on saatava ennakkolupa kotimaasi terveysviranomaisilta. Luvan saaminen edellyttää, että hoitoa ei voida tarjota kotimaassasi riittävän nopeasti tai että kyseessä on erityinen hoito, jota ei ole tarjolla kotimaassasi. Jos saat ennakkoluvan (S2-lomake), kotimaasi julkinen terveydenhuolto kattaa hoitokustannukset kohdemaan hintatasolla.
Potilasdirektiivi: Voit hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan ilman ennakkolupaa ja hakea korvausta kotimaasi terveydenhuoltojärjestelmältä hoidon jälkeen. Tämä korvaus on yleensä saman suuruinen kuin mitä hoito olisi maksanut kotimaassasi, ja saatat joutua maksamaan ylimenevän osuuden itse.
Media voisi kysyä myös Sanna Marinilta, Krista Kiurulta, Maria Ohisalolta ja Li Anderssonilta että miten tuon HUSin rahoitushimmeli meni noin niinkuin omasta mielestä.
Miksi hieman alle Pietarin väestön kokoisen kansan pitäisi järjestää kaikki kiireetön hoito markkinolla itse? Eikö tossa voisi tukeutua suuriin EU-markkinoihin kuten jota käsittelit hieman kirjoituksessasi? Lentäen toiseen EU-maahan tai laivalla tms. ei nyt ole iso vaiva. Tämä mahdollisuus on ollut minullakin tiedossa ja vaihtoehtona. Nyt jää väliinputoojaryhmänä ne jotka eivät ole ottaneet yksityisiä terveysvakuutuksia aikanaan kun ovat luottaneet suomalaiseen terveydenhoitoon. Sain Maisassa ilmoituksen kännykkääni, että resurssipulan takia luomitarkastus venyy ja jään roikkumaan hoitotakuujonoon. Samoin kävi sydäntarkastuksen kanssa. Se hoitotakuujono taitaa olla laittoman pitkä.
Jokainen kokoomusvetoinen hallitus on leikannut tutkimusperusteisesta osaamisesta samalla kun tehottomuutta ja suoranaista huonoutta luovat yritys- ja maatalaoustuet pyörivät täysillä. Mutta koska budjetti on edelleen 12 miljardia alijäämäinen, on selvää että jossain vaiheessa suhmuroinnille tulee seinä vastaan ja täytyy luoda toimiva aluemalli ja turvata osaamisen edellytykset. Onneksi on jo osviittaa tarvittavalle ohjelmalle: https://liberaalipuolue.fi/leikataanreilusti/
”Suomalaisilla on nimittäin oikeus mennä hoitoon toiseen EU-maahan, jos oma maa ei tarjoa hoitoa järkevässä ajassa. Lasku tulee tietysti Suomeen.”
Tämän voisi kääntää toisin päin ja järjestää HUS:n toiminnan niin hyväksi että ulkomailta halutaan tänne hoitoon ja Suomen valtio saisi tuloja. Samalla voisi rohkaista yrityksiä järjestämään terveys turismia tännepäin.
Oliko (Itä-?)Suomessa takavuosina hanke houkutella rikkaita venäläisiä terveysturisteiksi Suomeen? Aika oli tietysti olennaisesti nykyistä rauhallisempi…
Hus:n toimitusjohtajan selittelyt Yle:ssä olivat mielenkiintoiset. Selitteli, että joo tota tuolta muista palveluista säästetään ja pyritään välttämään hoitotyötä tekeviin kohdistuvia säästöjä. Suomalaisten henki ei vaarannu. Noi on koulutettuja selittelemisen taitoon. Selitykset haiskahtavat heti. Ikään kuin nykyään olisi valtavasti löysää muissa palveluissa joista ottaa pois ja sitten jäljelle jäävät juoksevat vaan vähän ripeämmin.
En ole perehtynyt Hus:n budjettiin mutta henkilöstöbudjetista suoraan näkee mikä on realismia ja mikä on vain selittelyjä. Tietenkin riippuu siitä millä tarkkuudella se henkilöstöbudjetti kerrotaan.
Ketjussa on kolme huomiota, joihin tartun.
I. Apotin – ja muutaman muun tietojärjestelmän – ongelma on vaatimus tiedon rakenteisuudesta. Eli käyttäjä tuottaa tiedon tietyssä ohjelman pakottamassa määrämuodossa. Käytännössä lääkäri toteaa vastaanotolla nopeasti, että potilaalla on peukalo murtunut. Ja naputtelee sitten tietojärjestelmään jonkin ”potilas > raaja > käsi > oikea > kämmen > 1. sormi > pudotusvalikosta ”murtuma”. Näin tuotetaan hitaasti ja kankeasti dataa, jota on haettavissa helposti tietokannasta. Ennen kuin tekoäly ja big datan hakualgoritmit tekevät tästäkin hommasta tarpeetonta.
II. Julkisia hankintoja paljon seuraavana uskallan väittää, että HUS:n julkiset hankinnat eivät ole huonosti hoidettuja – ja noinkohan sitä ovat koskaan olleetkaan. Tässä näkyy vähän ”joka kerran keksitään, sitä aina epäillään” -ilmiö. Hankintayksikön tekemien hankintojen määrä on niin valtava, että aina jotain huomautettavaa löytyy kun riittävän kauan etsii. Ja sitä huomautettavaa voi sitten retostella. Maassamme toimii paljon leväperäisemmin hankintalakiin suhtautuvia hankintayksiköitä. Ovat vain niin pieniä, etteivät jää median tai KKV:n haaviin.
III. Verorahoista maksettavan hoidon ja yksityiseltä haettavien, itse maksettavien kokeellisten hoitojen asetelma on tosiaan absurdi. On nimittäin ihmisiä, jotka ovat työurallaan maksaneet reippaasti julkisista terveyspalveluista, mutteivät juuri käyttäneet niitä. Ja eläkeiässä kun tarvetta tulee, havaitaan ettei hoitoa ole saatavilla. Sama ilmiö uhkaa tuoretta VM:n esitystä julkisten palvelutalojen varallisuus- ja tuloperusteisista maksuista. Jos ehdotus/ajatus menee läpi, voi olla, että pikapuoliin nähdään high end -vanhainkoteja, jotka ovat asukkailleen silti halvempia kuin kunnallinen palvelu.
Ellei lakia ole viime aikoina muutettu, vanhainkodin korkein mahdollinen maksu on sen tuotantokustannus, on potilas kuinka varakas tahansa. Tätä ei yleensä tiedetä, eivätkä nämä laitokset edes julkaise tuota korkeinta maksua.
Taas pitäisi syiden arviointia yksinkertaistaa: mikä tämän aiheutti?
Sote?
Onko Suomen terveydenhuollon konkurssi todellakin se hinta, mikä maksettiin kepun mukaan saamisesta Marinin hallitukseen jotta mahdollistettiin valtaan punainen ja vihreä unelmavärisuora?
En tiedä onko sotea enää mahdollista purkaa ja palata yksinkertaisiin perusasetuksiin, mutta jos on, se olisi tehtävä pian. Kaikkien muiden tehostamistoimien ohella.
Osaako Soininvaara tai joku muu vastata mikä on ITC:n osuus HUS:in budjetista?
Jos on yli 5 pros, on liikaa.
Itsestään selvä suunta on aloittaa voimakkaimmin menokarsinta sieltä, tosiasiallisista tulonsiirroista it-firmoille ohjelmistoista jotka usein vain vaikettavat lääkärien ja hoitajien työtä.