Olin kuuntelemassa mielenkiintoisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuksia ja vastaväitteitä esityksen minussa herättivät.
Ensimmäinen puoliaika käsiteltiin innovaatiorahoituksen vaikuttavuutta ja sitä miksi tuottavuuden kasvu on hidastunut teollisuusmaissa. Chigacon yliopiston professori Ufuk Akcigit’n esitys oli todella hyvä, vaikka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.
Minä väitän, että mitattu tuottavuuden kasvun hidastuminen on mittausvirhe. Taloudellinen kasvu on muuttunut vauraissa maissa määrällisestä laadulliseksi ja mittarit mittaavat lähinnä vain määrällistä kasvua. Jos talouden tarkoitus on parantaa elintasoa, laadun paranemine on yhtä olennaista kuin määrän kasvattaminen. Ympäristön kannalta laatu on parempi asia – yleensä, mutta ei aina
Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys
Yritysten innovaatiotoiminnoista merkittävä osa suuntautuu tuotteiden laadun ja uusien ominaisuuksien kehittämiseen. Se ei kasvata tuotannon määrää perinteisellä tavalla mitattuna, vaan saattaa jopa pienentää sitä tarjoamalla tarpeen tyydyttämisen halvemman tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt valokuvien kohdalla. Ei tämä innovaatiotoiminta silti hyödytöntä ole. Huonosti kävisi kansantaloudellemme, jos suomalaisten tuotteiden laatu jämähtäisi paikalleen – ja on kenties vähän käynytkin. Kulutustavaroiden ja palvelujen tuottajina olemme varsin huonoja. Laatukilpailussa on juostava yhä kovempaa, jotta pysyisi edes paikallaan.
Samaan aikaan markkinoilla olevat vanhat ja uudet tuotteet mittaavat laadun paranemista
Jos kuluttajat olisivat rationaalisia, olisi teoriassa mahdollista mitata laadun paranemista sillä, kuinka paljon enemmän vaikkapa tämän vuoden kännykkämallista maksetaan kuin samaan aikaan myynnissä olevasta viime vuoden mallista. Jos uudesta mallista maksetaan 30 % enemmän kuin samaan aikaan myynnissä olevasta vanhasta mallista, uusi malli on 30 % arvokkaampi ja se pitäisi siis laskea volyymiltään 30 % suuremmaksi. Tällainen mittari osoittaisi huimaa kasvua, koska viime vuoden mallia myydään usein puoleen hintaan. Kuluttajat eivät ole rationaalisia, vaan haluavat tämän vuoden mallin, vaikka se ei olisi millään tavoin parempi. Siksi tämä mittausmenetelmä, joka minulle aikanaan taloustieteen luennoilla opetettiin, yliarvioisi laadullista kasvua räikeästi. Nyt sitä aliarvioidaan ja surkutellaan mielestäni aivan suotta, että tuottavuus ei kasva.
Hintaindeksi mitataan nyt väärin
Työn tuottavuus kansantaloudessa on bruttokansantuote jaettuna tehtyjen työtuntien määrällä. Bruttokansantuote lasketaan oikein, mutta reaalinen bruttokansantuote lasketaan väärin. Reaalinen bruttokansantuote on nimellinen bruttokansantuote jaettuna hintaindeksillä, yleensä kuluttajahintaindeksillä.
Sivuhuomautuksena todettakoon, että kuluttajahintaindeksi on vähän höhlä käytettäväksi tähän tarkoitukseen, koska siihen vaikuttavat myös esimerkiksi asuntolainojen korot. Kun korot nousevat, hintaindeksin nousu osoittaa virheellisesti reaalisen bruttokansantuotteen laskevan, vaikka tuotannon puolella kaikki olisi ennallaan.
Suurin ongelma hintaindeksin laskemisessa kuitenkin on, ettei siinä ei oteta riittävästi huomioon sitä, että tänä vuonna myytävät tuotteet ovat laadultaan parempia kuin kymmenen vuotta sitten myydyt tuotteet – ajatellaan nyt vaikka niitä kännyköitä tai minulle tärkeitä digikameroita.
Yksi eniten halventuneista hyödykkeistä tosiaan on valokuvaus, joka on muuttunut käytännössä ilmaiseksi sen jälkeen, kun filmien käytöstä luovuttiin digikuvauksen myötä. Se ei näy suurena BKT:n kasvuna, vaan sen alenemisena, koska valokuvien maksullinen kehittäminen ja kopioiminen on loppunut. Kun tuote muuttuu ilmaiseksi, se ei näy hintojen laskuna, vaan hyödyke poistuu hintaindeksistä kokonaan.
Kuriositeettina todettakoon, että yleisesti käytetty kansantuotteen volyymi-indeksi lasketaan Laspeyres’n indeksikaavalla, jossa volyymin muutos arvioidaan käyttäen perusvuoden hintoja. Jos ottaisimme perusvuodeksi vuoden 1995 eli ajan ennen digikuvausta ja arvioisimme valokuvat nyt yhtä arvokkaiksi kuin ne olivat vuonna 1995, reaalinen kansantuotteemme olisi kasvanut valtavasti ja koostuisi lähinnä valokuvista. Otetaanhan niitä nyt tuhansia kertoja enemmän kuin vuonna 1995. Tietenkään näinkään ei voi tehdä.
Japani nyt ja 30 vuotta sitten
Japanin taloudellinen kasvu tyssäsi noin vuonna 1990 eikä talous ole kasvanut lainkaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Väitän kuitenkin, että jos joku japanilainen olisi vajonnut koomaan kolmekymmentä vuotta sitten ja heräisi nyt, hän ei ostaisi väitettä, että Japanin kehitys on ollut pysähdyksissä koko tuon ajan. Hän heräisi paljon kehittyneempään maahan, jossa on tarjolla aivan uudenlaisia ja ihmeellisiä tuotteita.
Jos laadun paraneminen otettaisiin huomioon hintaindeksissä, inflaatio olisi paljon pienempi ellemme eläisi jopa deflaation aikaa. Deflaatiota pidetään huonona asiana, koska ostamista kannattaa lykätä ja odottaa hintojen halpenemista. Niin kannattaa nytkin. Ensi vuonna samalla rahalla saa parempaa.
Valtiovarainministerin murhe
Valtiovarainministeriä ei paljon lohduta, että vaikka talous ei kasva määrällisesti, se kasvaa laadullisesti. Valtiovarainministeri haluaa verotuloja, joita määrällinen kasvu toisi, mutta laadullinen ei tuo.
Ei tämä ero itse asiassa niin iso ole myöskään valtiontalouden kannalta. Jos yritysten innovaatiot lisäisivät niiden määrällistä tuotantoa, palkat nousisivat niin yrityksissä kuin julkisessa hallinnossakin, eikä valtion talous sanottavasti kostuisi tästä. Tätä kutsutaan Baumolin taudiksi. Ainoa, mikä helpottaa valtiovarainministerin piinaa, on työn tuottavuuden nousu julkisella sektorilla.
Meidän jo eläkkeellä olevien kohdalla ero sen sijaan näkyisi selvästi. Eläkkeitä nostetaan lähinnä hintojen nousun tahdissa. Jos hintojen nousu arvioitaisiin pienemmäksi, eläkkeet nousisivat paljon hitaammin, jos lainkaan. Ei se ilman purnauksia menisi. Eläkeläisten rahat riittäisivät yhä pienempään määrään tavaroita eikä eläkeläisiä paljon lohduttaisi, että ne ovat vastaavasti parempia.
Mitä pitäisi siis tehdä?
Pitäisikö bruttokansantuote ja inflaatio siis laskea uudestaan niin, että laadun paraneminen näkyisi deflaationa? Ei pitäisi, koska näin saatava mittari ei soveltuisi oikein mihinkään – paitsi arvioimaan elintason nousua tietysti. Työllisyyttä se ei selittäisi eikä oikein mitään sellaista, mihin BKT:ta nyt käytetään. Eikä uusittu hintaindeksi oikein soveltuisi perusturvan ja eläkkeiden korottamiseen syistä, jotka jo mainitsin eläkkeiden kohdalla.
Laskettakoon siis inflaatio ja reaalinen BKT niin kuin ennenkin, kunhan osataan tulkita luvut oikein ja ymmärtää niiden puutteet.
Taloustieteen pitäisi kehittää uusia keinoja monitoroida talouden kehitystä, eikä väittää, että investoinnit laatuun ovat hyödyttömiä.
Naisen euron onkin vain 60 senttiä?
Elias Einiö VATT:sta täydensi Akcigit’n sanomaa suomalaisella aineistolla. Uutena näkökohtana hän toi esille sen, että koska innovaattorit ovat lähinnä miehiä, heidän tarmonsa kohdistuu miesten tuotteisiin. Siksi naisten euro on tosiasiassa vain 60 senttiä, sillä heidän kuluttamansa tuotteet eivät kehity samalla tavalla kuin miesten kuluttamat.
En ota kantaa väitteeseen, mutta perustelut tuntuvat hyvin samanlaisilta kuin mitä olen yllä sanonut. Tuotteiden paraneminen on kasvua, joka näkyy ostovoiman paranemisena, vaikka ei näkyisi tuotannon lisääntymisenä.
Tosin kun joudun kulkemaan tavaratalojen alakertojen läpi ostamaan miehille suunnattuja tuotteita, on sanottava, että yritysmaailma on aika innovatiivinen siinä, miten naisten eurot saadaan heiltä nyhdetyiksi.
Onko Työllisyyttä koskaan selitetty BKT:n kautta? Joskus olen kuullut että yhteiskunnan hyvinvointia mitataan BKT:n kautta. Sekään ei ole koskaan pitänyt paikkaansa koska HDI indeksi mittaa hyvinvointia ja BKT varallisuutta. Inflaatio on myös mittari koska siihen lasketaan kaikkien tuotteiden hinnat mukaan lukien energian ja ruuan hintaa. Toisin monessa maassa ruuan ja energian hintoja ei oteta huomioon inflaatio luvuissa. Sama koskee palkkoja
wiki
Okunin laki
Okunin laki kuvaa työttömyysasteen muutoksen ja bruttokansantuotteen (bkt) kasvun välistä yhteyttä[1]. Vuonna 1962 julkaistussa artikkelissa Arthur Okun osoitti, että kolmen prosentin kasvu bkt:ssa merkitsee työttömyyden alenemista yhdellä prosentilla. Tarkka suhde kuitenkin vaihtelee yli ajan sekä maittain olosuhteiden mukaan. Suhde on aina approksimaatio, sillä myös muut tekijät kuin bruttokansantuote vaikuttavat työttömyyteen.[2]
Okunin laki esitetään empiirisenä säännönmukaisuutena johtavissa makrotaloustieteen oppikirjoissa kuten Mankiw (2012)[3] and Romer (2012
Kysymys Osmolle käsiteltävän aiheen ulkopuolta. Pahoitteluni tästä.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/pienydinvoimala-tuottaa-helsinkiin-lampoa-jo-2030-luvun-alussa/2d2f9647-fc9c-48d6-b9c9-aa8a8f2e6cc1
Miten paljon Vihreitä voi syyttää siitä, että Helsinkiin ollaan tekemässä ydinvoimalaa?
Minusta tekeillä ei ole ydinvoimalaa vaan ydinrektoriin liitettävä lämpökattila. Voimala tarkoittaa minun terminologiassani voimalaitosta, siis jotain, joka tuottaa sähköä. Vrt. tuulivoimala.
Tällainen on saatavissa varsin yksinkertaisesti passiivisesti turvalliseksi siis niin, että sammu itsestään, jos jotain menee pieleen. Tällainen lämpökattila säästäisi valtavasti puuta, jota nyt poltetaan Vuosaaressa.
Täysin turvallinen tuollainen ydinreaktiolla toimiva lämpökattila ei kuitenkaan ole. Pienimmätkin suunnitelmissa esiintyvät sisältävät yli kaksi kertaa Hirosiman ydinpommin määrän Uraani 235:ttä. Vaikka ketjureaktio sammuisikin itsekseen, jälkihehku eli reilu 10% primäärireaktion enegiasta jää eli polttoainetta on pystyttävä jäähdyttämään sammuttamisen jälkeenkin. Ja käytetyssä polttoaineessa ovat samat ketjureaktion tuottamat radioaktiiviset aineet kuin nykyisissäkin ydinvoimaloissa.
Toivottavasti poliitikot eivät taas anna Helenin sumuttaa itseään, tällä kertaa olemattomalla ja kokeellisella pienydinvoimateknologialla. Liian pitkään vetkuteltiin hiilen polttamisesta luopumisen mahdottomuudella. Tässä uudessa lupauksessa on ihan liikaa samaa makua kuin fuusioreaktoreissa. Uusiutuvaa energiaa on olemassa jo nyt.
Ydinvoimala tai ydinreaktori, sama ilmiö siellä on sisällä ja samat vaaralliset lopputuotteet.
Ovatko vaihtoehdot todellakin ydinreaktio ja puun polttaminen. Ainakin naapurikaupungeissa on keksitty muutakin. Mitä jos Helen investoisi pienydinvoimalan sijaan vaikkapa tuulivoimaan yhdistettynä elektrolyysereihin ja polttokennoihin sekä riittävän suurren lämpövarastoon.
Ja mitä pahaa on puun polttamisessa. Pitäisikö sekin osuus Suomen metsien vuotuisesta kasvusta keittää UPM:n StoraEnson tai MetsäGroupin toimesta selluksi ja laivata Aasiaan wc-paperin raaka-aineeksi ja sen sijaan alkaa tuottamaan ydinjätettä keskellä pääkaupunkia.
Helen on investoinut noin miljardin tuulivoimaloihin ja lämmittää Helsinkiä sähköllä silloin, kun sähkö on halpaa/ilmaista.
”Helen on investoinut noin miljardin tuulivoimaloihin ja lämmittää Helsinkiä sähköllä silloin, kun sähkö on halpaa/ilmaista.”
Myydäänkö tuulivoimalla tuotettu sähkö vihreää sähköä ostaville asiakkaille, ja ostetaan markkinoilta edullisempaa sähköä, joka alkuperätakuiden mukaan on muilla tavoin tuotettua ja tehdään sillä sitten lämpöä, vai tuotetaanko nimenomaan vihreän sähkön alkuperätakuut omaavalla tuulivoimalla lämmitystä?
Helen myy jokseenkin kaiken sähkön pörssiin ja ostaa myymänsä sähkön pörssistä. Tämä vihreän sähkön ostaminen on vähän hupsua nyt kun tuulisähkö on siotä halvinta sähköä. Joskus ennen se oli kalliimpaa ja sen ostamine edesauttoi investointeja. Nyt jos minä käyhtän tuulisähköä, mutta käyttävät vasdtaavan määrä jotain muuta enemmän, joten korvamerkitty sähkö ei edistä vastuullista tuotantoa.
Soininvaara kirjoitti:
”Helen myy jokseenkin kaiken sähkön pörssiin ja ostaa myymänsä sähkön pörssistä. Tämä vihreän sähkön ostaminen on vähän hupsua nyt kun tuulisähkö on siotä halvinta sähköä. Joskus ennen se oli kalliimpaa ja sen ostamine edesauttoi investointeja. Nyt jos minä käyhtän tuulisähköä, mutta käyttävät vasdtaavan määrä jotain muuta enemmän, joten korvamerkitty sähkö ei edistä vastuullista tuotantoa.”
Helen lienee nykyään yksi suurimmista sähkön kuluttajista Suomessa. Jos erityisen isot sähköä kuluttavat toimijat ostavat käyttämänsä sähkön ilman vihreän sähkön alkuperäsertifikaatteja, mutta markkinoivat käyttämänsä sähkön olevan vihreää siitä huolimatta, ei liene mikään ihme, että sähkön alkuperämarkkina ei toimi, vaikka osa kuluttajista ja moni keskikokoisista firmoista näillä merkattua sähköä hankkiikin. Nyt tilanne on siis se, että markkinoilla on sekä sähköä että mm. tuulisähkön alkuperäsertifikaatteja. Ja niitä myydään erikseen. Jolloin markkinassa voi olla jonain ajanhetkenä vaikka ydinvoimalla tai maakaasulla tuotettua sähköä tuulisähkön alkuperäsertifikaateilla, ja toisena ajanhetkenä tuulivoimalla tuotettua sähköä ilman tuulisähkön alkuperäsertifikaatteja.
Ja kyllä, alkuperäsertifikaatein varustettu tuulivoima on edelleenkin jonkin verran kalliimpaa kuin pörssisähkö. Sen takiahan ilmeisesti alkuperäsertifikaattien hankintaa nimenomaan vältelläänkin isojen sähkönkuluttajien omaa toimintaa varten, että se vähentää taloudellisia tuottoja, jos alkuperäsertifikaateiltaan pelkkää vihreää sähköä käytetäänkin laskennallisesti myös omassa toiminnassa. Uusiutuvan energian alkuperäsertifikaatilla on edelleen nollaa korkeampi arvo.
Ei ole ihan ongelmatonta viestiä niin, että ensin tuulivoima myydään vihreänä energiana osalle asiakkaista alkuperäsertifikaatein ja sitten sitä samaa energiaa, josta vihreä ominaisuus alkuperäsertifikaattien kautta on jo myyty muille (näin voidaan tuulettoman ajan energiaakin myydä tuulienergiana, kunhan vuositasolla alkuperäsertifikaatit tuotannosta riittävät vihreänä myytyyn sähkön kokonaismäärään), markkinoidaan käytettävän tavallaan vielä toiseenkin kertaan vihreänä, mutta ilman että sähkön käyttäjä on pitänyt asiaa koskevia alkuperäsertifikaatteja itsellään.
Kyllä Helen myy myös alkuperäsertifikaatin mukaista tuulisähköä mutta sitä myydään ymmärtääkseni paljon vähemmän kuin Helen tuottaa tuuli sähköä, joten suuri osa tuulisähköstä myydään pörssiin sekasähkönä. Suomessa sähköstä valtaosa on päästötöntä ihan markkinaehtoisesti, joten minä esimerkiksi en enää edes harkitse vihreän sähkön ostamista. Ennen tilanne oli toinen.
Myykö joku vielä lisähintaan tuulisähköä? Itse olen ostanut biosähköä (maatilojen bioenergian talteenotto ja tuottaminen energiaksi) sekä aurinkoenergiasähköä, joissa kaiketi on aikalailla eri tilanne markkinaehtoisuudessa mitä nykyisin tuulivoimalla.
Aurinkovoimalat ovat vielä halvempia kuin tuulivoimalat. Niitåä tulee aivan markkinaehtoisesti todella paljon lisää.
Soininvaara kirjoitti:
”Kyllä Helen myy myös alkuperäsertifikaatin mukaista tuulisähköä mutta sitä myydään ymmärtääkseni paljon vähemmän kuin Helen tuottaa tuuli sähköä, joten suuri osa tuulisähköstä myydään pörssiin sekasähkönä. Suomessa sähköstä valtaosa on päästötöntä ihan markkinaehtoisesti, joten minä esimerkiksi en enää edes harkitse vihreän sähkön ostamista. Ennen tilanne oli toinen.”
Noin minäkin nykyään teen, vaikka aiemmin vuosien ajan ostin alkuperäsertifioitua sähköä, koska alkuperäsertifikaattien markkina on rikki – pitkälti sen takia, että isot toimijat eivät hanki alkuperäsertifikaatteja sille sähkölleen, jota kuitenkin viestinnässään kertovat käyttävänsä alkuperältään vihreänä. Tilanne on ollut sama koko ajan, eli tämä alkuperäsertifikaattien markkina ei aiemminkaan ole toiminut kunnolla kuin viestinnän puolella, mutta aikoinaan en tiennyt sitä, vaan ostin alkuperäsertifioitua sähköä ja maksoin siitä enemmän. Jos viestimällä voi saada saman markkinointivaikutuksen kuin maksamalla, niin käytännössä käy niin, että kenenkään ei kannata maksaa lisähintaa saadakseen vihreämpää sähköä.
Finnairillakin oli takavuosina isot ja näkyvät kampanjat siitä, kuinka käyttävät biopolttoaineita. Siihen aikaan käyttivät biopolttoaineita 0,1 % lentokoneiden polttoaineiden kokonaismäärästä, ja veloittivat siitäkin vielä matkustajia erikseen. Nykyään kai osuus on jo huikeat 0,2 %. Vuosien ongelmallisen markkinoinnin jälkeen KKV lopulta reagoi alkuvuodesta 2024 siihen, että Finnair mainostaa, että ”hankimme uusiutuvaa lentopolttoainetta, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 %”, jolloin jo oli jo tiedossa, että EU-komission on ottamassa myös Finnairin viherpesukäytäntöjä tutkintaan. Mitään taloudellisia seuraamuksia vuosia jatkuneesta viherpesusta ei KKV:stä tullut, vain julkinen kirjallinen huomautus ja Finnair sitten lupaili kehittää toimintaansa.
Ottamatta kantaa yksittäisiin toimialoihin, niin markkinassa on jotain pielessä, jos mahdollisesti jopa merkittävää taloudellista etua tuottavaa viherpesua saa harjoittaa vuosien ajan ilman riskiä aidoista taloudellisista sanktioista.
Mitä taas toimialakohtaisempiin asioihin tulee, niin jo termi päästötön sähkö on ongelmallinen. On vaan aikoinaan otettu tavaksi, että Scope 3 -päästöjä ei raportoida tässä yhteydessä. Jos myös esimerkiksi voimaloiden rakentamisen ja polttoaineiden voimalaitoksiin kuljetuksen päästöt huomioidaan, mikään sähkö ei ole päästötöntä. Ei edes polttopuulla tuotettu, ydinvoima, tuulivoima tai aurinkosähkökään.
Kun sain ajokortin bensa maksoi 4,95 ja nousi siitä aina nopsaan lähelle kuutta markkaa.
Auto kulutti noin 12 litraa satasella. Nyt nykyisen auton kulutuksella bensa on halvempaa, vaikka tekisin edelleen töitä sillä samalla 6,6 euron tuntipalkalla. Tosin tuntipalkka alkaa nykyisin kakkosella. Nykyisin huoltoihin ei enää mene rahaa samalla tavalla kuin aikoinaa. Autoa ei esim. tarvitse huoltaa, jos käy vaikka lapissa.
Moottiripyöristä on tullut aika hyviä, mutta suurin muutos on tullut hankinta hinnassa. Sellainen pyörä mikä aikoinaan maksoi 40 000 markkaa on tänä päivänä 1-2 tuhatta euroa. Siis vastaava. Ottamatta kantaa siihen, mitä ihmiset haluavat ostaa ja mistä he haluavat maksaa.
Hinta osaa olla erikoinen monessa tuotteessa. Olen itse ihmetellyt usein, että perus sämpylä on kaupan hyllyllä usein 11- 12 euroa kilo. Siis ihan normaali pussissa oleva massatuotanto. Tämän summan saa maksaa, jos haluaa. Alle 2 euron taitaa saada leipää, josta ei löydä erona juuri muuta kuin muodon ja pakkauksen.
Monet ihmiset tekevät itsestään köyhiä hölmöillä valinnoilla. Aikoinaan niitä oli riippuvuussairaudet ja esim. uhkapelaaminen, mutta nykyisin se saattaa olla joku nocco tai latte. Yliopistolla kuulee jatkuvasti kun nuorella ei ole varaa lähteä ulkomaille, mutta matkan hinta laitetaan johonkin tölkitettyyn juomaan kolme kertaa kuussa. Ne on niitä valintoja.
Jos haluaa, niin nykyisin saa rahaa menemään paljon yllättäviin asioihin. Helposti tilataan monta eri suoratoistopalvelua tai maksetaan paria päällekäistä nettiliittymää. Kannattaisi ymmärtää myös se, että säästetty euro on suurempi kuin tienattu euro. Siitä kun ei mene tuloveroa.
Itse miettisin laadun vaikutusta kuluttajan ylijäämän kautta. Jos laatu paranee samalla kun hinta pysyy samana, kuluttajan ylijäämä kasvaa. Vastaavasti kuluttajan ylijäämä kasvaa myös jos laatu pysyy samana mutta hinta laskee. ”Todellinen” hyvinvoinnin ja talouskasvun mittari olisi siis BKT + kuluttajan ylijäämä.
Kuluttajan ylijäämän arviointi on tietysti ihan helvetin vaikeaa pelkkien kuittien yhteen laskemiseen verrattuna.
Toki taloudellisen kasvun mittaaminen oikein on tärkeää, mutta paljon suurempi virhe tehdään ihmisten ja ihmiskunnan kannalta jos samalla ei huomioida kestävän ja inhimillisen kehityksen indeksien kehitystä.
Kun katsoo varsinkin nykyisen hallituksen touhua ja seuraa persuuntuneita, niin jää kuva kuin heidän mielestään elämä olisi pelkkää sosiaalidarwinismin pohjalle rakentuvaa taloutta jossa armoa ei anneta. Kokoomuslaisia kuvaisin sanalla homo economicus, juhlapuhujiksi joille kaikki on myytävänä ja kaikelle on hinta mutta ei mitään arvoa jos siitä ei saa rahaa.
Ajatus että Japanin kasvu olisi loppunut 30 vuotta sitten, tai että sama olisi tapahtunut Suomessa 15 vuotta sitten, ei kuvaa todellisuutta ihmisten elämän kannalta koska siitä mitä on saatu aikaiseksi menneisyydessä periytyy aina jotain tulevaisuuteen ja uutta rakennetaan sen päälle mikä lisää ainakin aineellista lintasoa vaikka tuottavuus tai bkt eivät kasvaisikaan. Omaisuudet ja tavaran määrä kuitenkin kasvavat. Teoreettisesti talouslukuja pyörittelevien ja taloutta uskontonaan pitävien ajatus lähtee kuitenkin siitä että vain bkt:n kasvu vaikuttaa, mikä ei ole tietenkään totuus. Ei elintason pitäminen nykyisellään vaadi taloudellista kasvua, vaan se että että pysyttäisiin mukana muiden samassa oravanpyörässä juoksevien kanssa tavoittelemassa jotain (muka?) puuttuvaa lisää. Kannattaa miettiä ainakin sitä mitä oikeasti tarpeellista itseltä puuttuu ja samalla sitä onko sen tavoitteleminen edes järkevää kestävän ja inhimillisen kehityksen kannalta, ei pelkästään kansantalouden mittarien kannalta tai siksi että kerätään tai tehdään jotain vaan tekemisen vuoksi vaikka se ei toisi mitään todellista lisäarvoa elämään.
”Yksi eniten halventuneista hyödykkeistä tosiaan on valokuvaus, joka on muuttunut käytännössä ilmaiseksi sen jälkeen, kun filmien käytöstä luovuttiin digikuvauksen hyväsi. Se ei näy suurena BKT:n kasvuna vaan sen alenemisena, koska valokuvien maksullinen kehittäminen ja kopioiminen on loppunut.”
Eikö tämä ole vähän sukua rikotun ikkunan virhepäätelmälle? Kai valokuvien kehittämisestä säästyneet eurot johonkin on käytetty.
”Kuluttajat eivät ole rationaalisia, vaan haluavat tämän vuoden mallin, vaikka se ei olisi millään tavoin parempi.”
Edellisvuoden malliin julkaistaan myös tietoturva- ja käyttöjärjestelmäpäivityksiä vuoden verran vähemmän. Puhelimissa ja monissa muissa älylaitteissa tämä elinkaari on keinotekoisesti tehty todella lyhyeksi, mikä on ikävää monestakin näkökulmasta. Kun ostaa puhelimen, ei siis osta vain laitetta, vaan myös kytkypalveluna päivitykset vuoteen x saakka, mitä harvemmin viitsitään mainita. Valitettavasti näitä päivityksiä ei sitten saa pidempään edes lisämaksusta, eikä niille nykyisillä kulutustottumuksilla varmaan löydy kysyntääkään.
Samalla tavalla vuoden päästä Windows 10:n tuen päättymisen myötä uhkaa kaatopaikalle joutaa valtava määrä täysin käyttökelpoista PC-rautaa, koska Microsoft on päättänyt pudottaa valtavan määrän yhä käytössä olevia prosessoreita virallisesti tuettujen prosessorien listalta pois. Epävirallisesti Windows 11 usein jopa pyörii näillä vanhemmilla koneilla, ainakin tällä hetkellä. Useimmat eivät tosin tiedä tästä tai osaa kiertää päivitysestoa, mikä on tehty tahallaan teknisesti hankalaksi.
Jos katsotaan tätä vain BKT:n näkökulmasta niin seuraavat skenaariot näyttäytyvät sille identtisinä lopputuloksen kannalta:
a) Ihmiset lopettavat valokuvauksen, ja täten myös niiden kehittämisen, ja käyttävät säästyneet rahat johonkin muuhun.
b) Ihmiset jatkavat valokuvausta tehden sen täysin ilmaiseksi, ja käyttävät säästyneet rahat johonkin muuhun.
Tässä on se problematiikka.
theta: ”Eikö tämä ole vähän sukua rikotun ikkunan virhepäätelmälle? Kai valokuvien kehittämisestä säästyneet eurot johonkin on käytetty.”
Ehkä osittain. Nuo säästyneet eurot ovat ehkä siirtyneet johonkin muuhun kulutuksen jonka tuotanto on sitten osittain sen takia kasvanut; tai katsoen samaa asiaa toiselta kantilta, kehittämisessä ja siihen tavittavien laitteiden ja aineiden tuotannossa työskennelleetä ovat ehkä siirtyneet johonkin toisenlaiseen tuotteiden tai palvelujen tuottamisen.
Kuitenkin se pointti edelleen pätee, että valokuvien ”kehittämisen” hyöty on pudonnut pois BKT-laskelmista, koska siitä ei enää makseta, vaikka se hyöty on pikemminkin kasvanut kuin vähentynyt.
Olikohan Einiöllä lähteitä väittämälle, että a) innovaattorit ovat lähinnä miehiä ja b) heidän tarmonsa kohdistuu miesten tuotteisiin?
Hänellä oli lähteitä, mutta näin hän väitti.
Einiön referenssejä; https://sites.google.com/view/eliaseinio/research
En niitä sen enempiä lukenut mutta näppituntumalla voi hyvin olla jäljillä. Meinaan, jos takavuosina olisi joku tullut meidän keski-ikäisistä ja vanhemmista miehistä koostuvalle työporukalle ehdottamaan että aletaan tehdä tällaista virtuaalista habbohotellia missä asiakkaat voisi ostaa oikealla rahalla huonekaluja ja koriste-esineitä niin olisi kyllä nopeasti ohjattu ulos, naurun kanssa tai ilman.
Onko älypuhelin (nykyään) tarkoitettu miehille vai naisille?
Ityselläni on seitemön vuotta vanaha älyvapauspuhelin. Valokuvien laadun takia .- eron huomaa nyt – voisi vaihtaa uudempaan. Ehkä siis ensi vuonna.
Tyypillisiä miesten miehille suunnittelemat tuotteet ovat autot. Jos naiset suunnittelisivat autoja niin ne olisivat vähän toisenlaisia.
Laatu on mitattavaksi suureeksi erittäin ongelmallinen. Laatu kun on laatu eikä se ole määritelmänsä mukaisesti hyvää eikä huonoa, vaan sovittua. Useimmiten laadussa pyritään tasalaatuun, jotta tuotteen hankkijalla ei tule pettymystä. Hallitaan vaihtelua ja ostaja saa mitä haluaa. Halvassa tavarassa voi odottaa sen mukaista laatua ja kalliimmassa on toisin. Nykyisin monessa kuluttajatuotteessa merkittävää on se, että tuotteesta otetaan se hinta mikä saadaan ja kalliillakin voi ostaa huonoa laatua.
Mitä ne muut mittarit sitten olisivat, se kai se on se kysymys. On niitä yritetty kehittää. Bkt:sta ollaan riippuvaisia minun käsitykseni mukaan pitkälti siksi, että velan korko tai sijoitusten tuotto pitäisi kuitenkin saada maksettua raa’alla rahalla. Laadun paraneminen, ts. samalla rahalla enemmän laatua ei periaatteessa tuota lisää sitä rahaa, jolla kasvavat tuottovaatimukset saisi tyydytettyä. Kapitalismissa kun elämme, sijoitusten (lasketaan tähän nyt velka mukaan, se on velanantajalle sijoitus) tuotto on aika keskeinen osa järjestelmää. Jos tuottoa ei ole, ei kannata sijoittaa ja mitä sitten tapahtuu. Itse en osaa vastata tähän. Totta on kyllä se, että päättymättömän kasvun tavoittelu on aika mielipuolista. En usko siihen, että Marsista saadaan kehitettyä uusi maapallo, minusta Elon Musk on varsin hullu mies.
Odelta mielenkiintoinen teema ”Mittaamme taloudellista kasvua väärin”.
Varsinkin tuo valokuva-esimerkki on valaiseva siitä, kuinka vaikeata kasvua ja taloutta yleensäkin on ”järkevästi” mitata. Mittarit näyttävät pääosin olevan ”historiallisia”, jotka ovat pudonneet kelkasta jo kauan sitten kovaa vauhtia laukkaavan teknologian vauhdissa. Ja sen vauhti vain kiihtyy!
Riippumatta kuinka kasvua mitataan, Suomen hyvinvointi ja turvallisuus ovat täysin riippuvaisia siitä mitä rajojemme ulkopuolella tapahtuu. Käytännössä vain globaalisti kilpailukykyinen vienti voi pitää Suomen talouden rattaat pyörimässä.
Suomalaiset elävät kuitenkin traagisella tavalla täysin irrallaan reaalitaloudesta. Kansallemme on varsinkin vihervasemmisto valheellisesti luvannut täyshoidon ”ykkösluokassa” kehdosta hautaan, ilman omaa vastuuta ja riskinottoa. Kaikkien mittarien mukaan tämä euforiakupla vääjäämättä poksahtaa reaalitalouden paineessa.
Nykyisin on muotia hakea kaikille ongelmille syyllinen, esimerkiksi joistakin mittareista, vaikka syyllinen löytyy lähempää, peilistä katsomalla!
Reaalitaloudessa elävät yrityspuolen johtajat ovat ”tietenkin” paljoon syyllisiä. Heidät raahataan ”tunnustamaan syntejään” kansalle vain silloin kun jossain metsässä joku traktori ajaa jonkun raakun päälle.
Muutoin Suomen tärkeimmät yritysjohtajat eivät halua juurikaan näyttää naamaansa julkisuudessa. Käytännössä he ovatkin ”evakuoituneet” jo kauan sitten ulkomaille, Suomen traagisella tavalla ideologisesti paikalleen jämähtäneestä brežneviläisestä sosialismista.
Ensin pitää tietenkin hakea syyllinen, joita eivät ole ulkomaille karanneet teollisuusjohtajat!
Meidät vei sosialismiin ”talousnero” ja bernsteinilainen sosialisti, presidentti Mauno Koivisto. Kannataa muistaa, että kaikki sosialistiset talouskokeilut ovat johtaneet konkurssiin, nyt myös Suomessa.
Suomen pelastamiseksi nyt pitää HETI tehdä täysremontti julkishallintoon, verotukseen, koulutukseen, työlainsäädäntöön ja soteen – markkinatalouden ehtojen mukaan, tarkkaan kuuntelemalla ja ottamalla oppia reaalimaailmassa eläviltä yritysjohtajilta!
Pienestä ja syrjäisestä, kybersotaa käyvästä Suomesta on tehtävä taas paikka, jossa on mahdollista / sallittua MEGA-rikastua, ottaa riskiä investoimalla uuteen tekniikkaan ja työllistää hyvällä palkalla.
Ode kysyy: ”Mitä pitäisi siis tehdä?”
Se menee nyt näin:
Suomen nykyinen sosialistinen tasapäistämis-ideologia on tullut tiensä päähän.
Se on johtanut siihen, että koulusektorimme on romahtanut täysin, mikä näkyy selvästi 15-vuotiaitten OECD:n PISA-tukimuksesta: Esimerkiksi matematiikassa Suomi on muutamassa vuodessa pudonnut sijalta 6 sijalle 16!
Tuttavani Tiina on opettanut pitkään ammattikorkeakoulussa tuleville sairaanhoitajille lääkelaskentaa. Hänen mukaansa täysromahdus näkyy nyt selvänä siinä, että oppilaat eivät tiedä mikä ero on luvuissa 0,5 ja 5,0!
Koulusta valmistvat oppilaat eivät osaa laskea, kirjoittaa, eivätkä lue kirjoja, vaan tuntitolkulla ovat yksinään räpläämässä ”pönttö pimeänä” puhelintaan!
Eikä Suomen kouluissa oppilaille opeteta edes talouden alkeita!
Sama tasapäistämien näkyy myös siinä, ettei Suomi saanut yhtään mitalia Pariisin olympialaisissa!
Nyt on meneillään armoton ja brutaali globaali markkinoitten uusjako, sekä raju juoksukilpailu uusien läpimurto-tekniikoitten kehittämisessä. Tähän taisteluun kansainväliset Mega-yhtiöt satsataan riskipääomia miljarditolkulla ja palkkaavat projekteihinsa maailman parhaat huippuosaajat.
Kysymys: Onko rutiköyhällä, pienellä, syrjäisellä, kybersotaa käyvällä ja toivottamasti ideologiseen pysähtymeisyyteen jumittuneella Suomella tässä rytäkässä mitään toivoa selviytyä voittajana?
Pitää muistaa sekin, että globaalitaloudessa käydään jatkuvia Olympialaisia joka päivä 24/7 ja jaossa on joka lajissa vain yksi mitali. Se on KULTAMITALI SILLE JOKA TUO KAUPAN KOTIIN!
Suomen hyvinvointi ja turvallisuus ovat TÄYSIN riippuvaisia siitä, että saamme noita vientikauppojen kultamitaleita aivan solkenaan!!!
Seppo Korppoo, 50 vuotta palvelua 24/7 teknologiaviennin armottomilla globaalimarkkinoilla. Nykyisin harrastan ympäristöystävällistä mikrobiologiaa ja generatiivista AI-teknologiaa
”Eikä Suomen kouluissa oppilaille opeteta edes talouden alkeita!”
Höpönhöpön. Tietenkin opetetaan, olen itsekin opettanut. Se, ettei kaikkien talousosaaminen ole tästä huolimatta kovin hyvää, ei ole mitenkään yllättävää. Eiväthän kaikki osaa aikuisena ruotsiakaan, vaikka sitä koulussa opetetaankin. On meillä liuta liike-elämän ”talousoppineitakin”, jotka onnistuvat sössimään henk.koht. taloutensa tai joiden käsitys kansantalouden toiminnasta on naiivi.
Theta väittää tuossa alla, että Suomen kouluissa opetetaan taloutta.
Tämän päivän Hesari puolestaan kirjoittaa näin:
SUOMEN koulujärjestelmässä on paljon hyvää. Yksi merkittävä puute kaipaa kuitenkin kipeästi korjaamista: nuorten taloustaitojen opettaminen.
Taloudenhallinnan ja sijoittamisen perusteiden opetus ei ole vain numerotaitoa – se on käytännön elämäntaitoa, joka antaa nuorille avaimet omaan tulevaisuuteensa. On surullista ajatella, että liian moni nuori astuu aikuisuuteen ilman kunnollisia eväitä ymmärtää rahankäytön vaikutuksia, ja joutuu oppimaan kantapään kautta asioita, jotka olisi voitu opettaa jo koulussa.
Varmaan jokainen meistä tuntee jonkun, joka on joutunut taistelemaan velkakierteen, maksuhäiriömerkintöjen tai epävarmuuden kanssa vain siksi, ettei kukaan koskaan kertonut, miten raha oikeasti toimii. Nuoret, jotka aloittavat elämänsä taloudellisten ongelmien kanssa, kokevat usein turhautumista, pelkoa ja häpeää. Tämä kaikki olisi vältettävissä opettamalla perusasioita: miten budjetoida, miten säästää ja miten sijoittaa pitkäjänteisesti.
”Ainoa, joka helpottaa valtiovarainministerin piinaa on työn tuottavuuden nousu julkisella sektorilla.”
Samaa mieltä periaatetasolla, mutta käytännön tasolla julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen on vielä harhaisempaa kuin yksityisen. Mittaukset kertovat lähinnä lyhyen tähtäimen kehityksestä nykypalveluissa eli siitä kuinka monta työtuntia saman palvelun tekeminen eri vuosina vie. Käytännössä palveluiden muuttumiseen ei päästä käsiksi puhumattakaan siitä, kuinka hyödyllisiä/tarpeellisia ne ovat.
Siten sanoisin mieluummin: ”Ainoa, joka helpottaa valtiovarainministerin piinaa on haitallisten, tarpeettomien ja vähävaikutuksisien palveluiden tuotannon lopettaminen julkisella sektorilla.”
”Deflaatiota pidetään huonona asiana, koska ostamista kannattaa lykätä ja odottaa hintojen halpenemista. Niin kannattaa nytkin. Ensi vuonna samalla rahalla saa parempaa.”
Tuo ei näy missään selvemmin kuin tietokoneharrastajien piireissä. Monet odottavat ”vielä hetken” kun aina on luvattu julkaistavaksi vähän parempi prosessori samalla rahalla puolen vuoden päästä.
Löysin yhden lähteen, mistä tietokonekomponenttien laadun kehitystä voi summittaisesti arvioida (https://ourworldindata.org/grapher/gpu-price-performance). Tuosta arvioituna laskentateho dollaria kohden on kymmenkertaistunut pelkästään viimeisen seitsemän vuoden aikana. Jos kaikki kulutuksemme olisi tietokoneenosissa, ostovoima olisi siis kymmenkertaistunut tuossa ajassa. Miten tämä näkyy ekonomistien tuottavuuslaskelmissa? Epäilempä, ettei mitenkään.
Käsittääkseni sitä jotenkin mallinnetaan. Tästä oli takavuosina, laman aikana, kuuluisa esimerkki: Fedin edustaja selitti että inflaatiolaskuissa huomioidaan esimerkiksi kulutuselektroniikan kehitys. ”Koska esimerkiksi iPad 2 on parempi kuin iPad 1, niin siinä käytännössä hinta laskee, koska samalla rahalla saamme enemmän suorituskykyä.” Tähän joku yleisöstä heitti kuivasti: ”Joo, mutten voi syödä iPadia.”
Toisaalta laatu myös joissain asioissa huononee. Paljon pyöräilevänä olen huomannut miten kelvottomia pyörien varaosat ja renkaat nykyään ovat kun ne tehdään halvalla Kauko-Idässä. Ei ne kestä mitään, eikä renkaita voi enää paikata kun liimat ei pidä. Sama pätee melkein kaikkiin nykyään myytäviin kumisaappaisiin. Joo on halpoja muttei niillä mitään tee.
Ruoassa, etenkin makeisissa, näkyy myös ’shrinkflaatio’, eli pakkauskokoa pienennetään, ja ’fakeflaatio’ eli tuotteen reseptiä huononnetaan. Viimeisimpänä esimerkkinä vanha suosikkini Jättis-tuutti, josta tuli tänä kesänä uusi versio, joka on paitsi entistä pienempi, myös maultaan ja rakenteeltaan aivan kelvoton.
Hyvä kysymys tuo tietokoneiden laskentatehon lisääntyminen. Sanoisin, että tuottavuuslaskelmissa sitä tuskin kannattaa ottaa huomioon.
Ottaisin esimerkiksi kuulennot 50 vuotta sitten. Niiden toteutus on hoidettu tietokoneilla, joiden laskentakapasiteetti oli vain murto-osa nykyisistä. Silloin onnistuivat pääsemään kuuhun. Nykyisi paljon on ollut yrittämistä ja joku onnistuminenkin.
Ei ole minusta tietokoneiden hyvyys lisännyt tuottavuutta.
Se, että lääkärin tietokone pystyy pyörittämään Apottia, näkyy työn tuottavuudessa.
Tietokoneharrastaminen ei halpene, senhän näkee siitä että aina pitää odottaa halvempia osia.
Jos harrastukset eivät näy bruttokansantuotteessa, se on ehkä lähinnä hyvä asia.
Mitä kalliimpi harrastus, sitä huonompi harrastus. Esim murtomaahiihto vs. huumeet.
Sitten vielä toteaisin, että tietokoneiden laskentatehon kasvu hidastuu, varsinkin yhden ytimen laskentatehon kasvu. Ehkäpä työn tuottavuuden kasvun hidastuminen johtuu tästä.
JariS
” Tietokoneharrastaminen ei halpene, senhän näkee siitä että aina pitää odottaa halvempia osia.”
Onhan se halventunut ihan hirveästi. Ei 90-luvulla saanut muutamalla sadalla eurolla minkäänlaista tietokonetta. Jos osti 12000mk eli nykyrahassa noin 2400€ koneen, ei siihen mahtunut kuin parikymmentä mp3:sta eikä päässyt edes nettiin.
Nykyään muutaman sadan euron laitteeseen mahtuu tuhansia musiikkikappaleita, eikä nekään välttämättä maksa mitään.
Kun tarkemmin ajattelee, kaikkien vaihtoehtoisten mittarien ongelmana on, että niitä varten pitäisi tehdä arvovalintoja. Jos aletaan mittaamaan tuotettujen hyödykkeiden laatua, täytyy ottaa kantaa siihen mitä laatu tarkoittaa. Tätä voidaan tietysti jossain määrin tehdä pelkkien hintojen kautta, mutta kuten Osmon esimerkki kännyköiden tämän- ja edellisvuoden mallien hinnoista osoittaa, sekin on melko ongelmallista.
Tietysti tuotetun hyödykkeiden määrän mittaaminenkin on arvovalinta; siinä oletetaan, että on aina parempi tuottaa enemmän kuin vähemmän, eikä esim. luonnon kulutuksen tai ennenpitkää tuotteen vanhenemisesta johtuvan roskaamisen ulkoisvaikutusta huomioida. Ja kuten kännykkämalliesimerkissä, ihan vastaavia kuluttajan epäloogisuudesta aiheutuvia älyttömyyksiä sisältyy myös tuotannon määrän mittaamiseen. Jos pystytään tuottamaan kaksi vuoden ajan kestävää T-paitaa eurolla, onko tämä parempi kuin tuottaa yksi kahden vuoden ajan kestävä kahdella eurolla? Jos kuluttajilta kysytään, niin on, koska pikamuoti myy, mutta ihan yhtä vähän järkeä tässä on kuin maksaa hirveä preemio tämän vuoden kännykkämallista joka on melkein sama kuin viime vuoden malli.
Tämä ongelma on tietenkin myös BKT:ssä. Yksi yleisesti annettu esimerkki on että BKT:n alkuaikoina oli debaatissa pitäisikö BKT:n laskea myös tehdyt kotityöt. Se jäi pois varmaankin pääasiassa koska sitä ei erikseen tilastoida. Toki sitä voitaisiin kuitenkin tutkia ja arvioida jos niin haluttaisiin.
Ja kuten Soininvaara tässä kuvaa, myös laadun mittaaminen on yksi ongelma. Yritän siis vain sanoa että vaikka vaihtoehtoisissakin mittareissa on ongelmia, niin täytyy muistaa että myös BKT:ssä on mittavia ongelmia eikä sekään missään nimessä ole arvovapaa. Esimerkiksi se että ulkoishaitat on pitkälti rajattu ulkopuolelle rahatalousjärjestelmämme heijastuu vahvasti myös BKT:n.
En sano että ”BKT” mittarina on väärä, lähinnä vain että se miten sitä tulkitaan usein ei huomioi sen puutteita. ”Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari” pätee pitkälti myös BKT:n kanssa.
Hyvää pohdintaa talouskasvun luonteesta. Pitää siitä huomauttaa, että Suomessa ja Euroopassa volyymien laskenta ei ole enää kytketty minkään perusvuoden hintatasoon vaan ne lasketaan ketjuindekseinä. Eli siis volyymin muutos päätellään hyödyntäen edellisen vuoden hintoja ja näin saatuja muutoksia ketjutetaan sitten yhteen.
Tiedän ketjuindeksien käytön, mutta se mitätöi hyödyn siitä, että join, esimerkiksi valokuvaus, on muuttunut ilmaiseksi. Perusvuoden hintojen käyttö taas johtaisi absurdeihin tuloksiin, mutta haasteet ovat tehty voitettaviksi. Oikea vastaus lähtisi siitä, kuinka paljon olisi kysyntä eri hinnoilla aina siitä alkuperäisestä hinnasta nollaan. Tämän alueen pinta-ala vastaa kokonaishyötyä tuotteen muuttumisesta ilmaiseksi.
”Jos uudesta mallista maksetaan 30 % enemmän kuin samaan aikaan myynnissä olevasta vanhasta mallista, uusi malli on 30 % arvokkaampi”
Tämä kyllä yliarvioi laadun kasvua. Vanhat tuotteet halpenevat myynnissä (senkin lisäksi, että myyjät haluavat päästä varastoistaan eroon) myös koska vanheneva tuote oikeasti muuttuu huonommaksi.
Jos kyseessä ei satu olemaan keräilijöiden lemmikki, niin alkuperäisessä myyntipakkauksessa oleva (vaikka oletettaisiin vielä, että akut eivät ole vanhentuneet) 15 vuotta vanha tietokone tai matkapuhelin ei olisi nyt läheskään yhtä arvokas kuin se oli 15 vuotta sitten, ennemminkin ”verkkopaino”-kategoriassa. Useimpien käyttäjien tarkoituksiin siihen ei saisi kuranttia käyttöjärjestelmää ja sovelluksia. Kenties liittyisi Pohjois-Korean bottiverkkoon löydettyään internetin (puhelimien osalta kysymys löytäisikö se sopivan dataverkon vielä?). Käytännössä sinä et voisi tehdä silä sitä, mitä pystyit tekemään 15 vuotta sitten.
Vanhenevan tuotteen laskeneva hinta ei siis yksin johdu laadun paranemisesta, vaan ihan senkin tunnistamisesta, että elinkaari, jonka kuluessa se kelpaa muuhunkin kuin raaka-ainekeirrätykseen, lähenee loppuaan.
Käsittelikö tämä yleisesti tuottavuuden kasvua, vai kuten innovaatiorahoitukseen liittyen voisi olettaa, tutkimustyön tuottavuuden laskua? Eli ilmiötä jota käsiteltiin paperissa ”Are ideas getting harder to find?”, Chad Jones & toverit. Wikipedian perusteella Akcigit vaikuttaa tutkivan innovaatioiden taloustiedettä.
Tässä asiassa ei kannattaisi kuunnella ekonomisteja. Em. tutkimus esim. ihmettelee, miksi teknologian kehitys ei ole kiihtynyt vaikka tutkijaväestö on moninkertaistunut. Miten itse ajattelisit teknisen ongelman ratkaisun nopeutuvan, jos lisäisit sen kimpussa olevien insinöörien määrän vaikka 10-kertaiseksi? Ekonomistit odottavat vastaavaa kiihdytystä =D.
Teknologia kehittyy omaa tahtiaan omien aikaskaalojensa mukaan, ihmisiä tarvitaan vain väliaineeksi, ja riittävä määrä ihmisiä on s.e. tiedon monistuminen on riittävän tarkkaa. Vastaesimerkkinä esim. Tasmanian alkuasukkaiden taantuminen, kun pieni väestö ei riittänyt teknologian uskolliseen välittymiseen uusille sukupolville. 2 miljoonaa internetiin ja tallennusvälineisiin kytkettyä kirjoitustaitoista ihmistä on aivan riittävä määrä tässä suhteessa =).
En ole ekonomisti, vaan ajattelun ja keksimisen kokemusasiantuntija.
Kasvun mittaamisessa oleellinen kysymys ei ole jo puhkikaluttu BKT:n osittainen mielivaltaisuus tai perinteisten oletusten rajallinen pätevyys. Ei puhuta (sinäkään et puhu) riittävästi siitä mikä kasvaa. Puolueettomuuteen pyrkivät ekonomistit eivät halua ottaa siihen asiaan kantaa.
Minua kiinnostaa aina salaliittoteoriat.
BKT stä sanoisin, että sen ovat kehittäneet, jotkut, jotka ovat kuvitelleet, että bkt ä syntyy työn teolla. Näinhän se jossain ihanteellisessa ilmastossa asuvilla melkeinpä on.
Meillä tuosta työnteosta kuluu iso osa infran routaeristysten ja talojen lämmityksen hoitamiseen. Mutta bkt voi hyvin.
Aidosti tietämättömänä ja viattomana kysyn, miten BKT huomioi sen, että julkisen palvelun tuottamien palvelujen l a a t u ja tulos on selkeästi pudonnut. Koskee ainakin opetustoimea ja terveydenhoitoa jotka taitavatkin muodostaa yhdessä ylivoimaisen siivun.
Myöskin yrityspuolella sama, mitä tulee monien tuotteiden laatuun, esim. kestävyyteen tai käytettävyyteen. Myös palveluihin.
Nämä molemmat jos vertailuarvoksi asetetaan esim. 80-luku.
Korjatkaa mikäli olen väärässä:
1) BKT kehitettiin aikoinaan Kansainliiton jäsenmaksujen jyvitykseen. – Ei taloudellisen kehityksen mittaamiseen. Onhan BKT:tä kehitetty 1920-luvun jälkeen, mutta juuret ovat edelleen siellä. Periaatteessa yrityssektorin BKT on suunnilleen yritysten myyntikatteiden summa. Tämä jaettuna vastaavien yritysten työtuntia kohti vaikuttaa kyllä hyvältä tuottavuuden mittarilta.
2) Yksi piirre, joka vaikeuttaa BKT:n käyttöä muihin tarkoituksiin on omistusasumisen asumistuloa arvioiva toimialaluokan L68 erä (omistusasunnot ”tuottavat” laskennallisesti saman verran kuin vastaavat vuokra-asunnot), joka ei perustu todellisiin transaktioihin. Kansainvälisissä vertailuissa arviointi on toki tarpeellista, koska eri maissa erilainen osuus kuluttajista omistaa asuntonsa tai asuu vuokralla. Tämä pitäisi kuitenkin poistaa tuottavuusvertailuista.
3) Valtava osuus BKT:stä tulee julkisen sektorin panoksista, lähinnä palkoista. Sille osuudelle ei ole mitään rajaa, paitsi se kuinka paljon valtion rahoittajat suostuvat antamaan sille lainaa. BKT ei mittaa millään tavalla julkisen sektorin tuottavuutta, ainoastaan panoksia. Julkisen sektorin toimien ulkoistaminen saattaa sekin johtaa harhaan, koska pörriäisten marginaalit työtuntia kohti kyllä lyövät oikeasti kilpailtujen sektoreiden tuottavuuden. Julkinen sektori pitäisi niin ikään jättää BKT-pohjaisten tuottavuusvertailujen ulkopuolelle.
4) Kaikki merkittävät tuottavuusvertailut perustuvat suureeseen BKT/työtunti, usein kattaen koko talouden. Jotta sellainen vertailu olisi yhtään uskottava, pitäisi sekä asumistulo että julkisen sektorin BKT ja vastaavat panokset poistaa vertailusta.
5) Vaikka vertailut perustuvat tuohon BKT/työtunti, siirtyvät analyytikot helposti analysoimaan marginaalisia tuotos/panos -esimerkkejä, vaikkapa valokuvia, matkapuhelimia tai mikrotietokoneita.
Haluatko poistaa asumisen kokonaan BKT:sta ja jos haluat, miksi. Tuskin kuitenkaan ajattelet6, että vuokra-asuminen nostaa BKT:sta, mutta omistusasuminen ei nosta eli että kaksi muuten samanlaisesta maasta, rikkaampi olisi se, jossa ihmiset asuvat ristiin toistensa omistamissa asunnoissa.
Kyllä asuminen täytyy jotenkin ottaa huomioon silloin kun BKT:tä käytetään kansainvälisiin vertailuihin, esimerkiksi BKT/asukas, tai EU:n jäsenmaksujen määrittämiseen.
Mutta onko se paikallaan silloin kun tehdään tuottavuusvertailuja, esim. BKT/työtunti?
Sama pätee julkisiin palveluihin, joiden arvonlisä mitataan panosten käyttönä eikä markkinoilla myytyjen tuotteiden hinnan ja välituotekäytön erona joka jää jaettavaksi työntekijöille ja omistajille, jos jää.
L68A ja julkiset palvelut ovat isoja siivuja BKT:stä:
https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/bookmark/f1dafb7e-09bf-43d0-8296-0f114b484a2c?lang=en
Ainakin lehdistössä BKT raportoidaan usein sellaisenaan. Tuottavuusvertaihuihin sopisi mielestäni paremmin puhdistettu versio. Varmaan tuottavuustutkijat kiinnittävätkin huomiota toimialakohtaisiin kehityskulkuihin eikä puhdistamattomiin kansallisiin BKT-lukuihin?
Komenttina nimimerkki Kenlielle että BKT otettiin käytöön jo 1600-luvulla Englannissa jossa sen alkupäräinen tarjoitus oli mitata maanomistuksen arvoa mutta se vakiintui paljon myöhemmin kun amerikkalainen taloustieteilijä Simon Kuznets teki siitä virallisen raportin vuonna 1934 Yhdysvaltain kongressille ja sekin on huomuioitava että Kuznets varoitti jo tuolloin BKT:n käyttämisestä hyvinvoinnin mittarina. BKT otettiin laajemmin käyttöön vasta vuonna 1944 Bretton Woodsin konferensissä mutta on hyvä on huomioida että tuolloin mittarina oli Bruttokansantulo (BKTL) joka mittaa vain kotimaasta tulevia tuloja eikä esim ulkomailta saatuja tuloa esim ulkomaankaupan kautta. Yhdysvallat siirtyi virallisesti käyttämään BKT:tä vasta vuonna 1991 ja sitä ennen se oli käyttänyt BKTL:ää. Joten voidaan todeta että BKT on melko uusi mittari vaikka sen historia on vanha. Tämä ei ole uutta historiassa että vanha mittari muokataan nykyajan olosuhteisiin kuten BKT versus BKTL:n kohdalla.En sanoisi että BKT pitäisi korvata vaan se pitäisi ymmärtää uudistaan mitä se tarkoittaa. Parempi järjestelmä olisi ottaa käyttöön uudestaan BKTL ja BKT rinnkkainen.
2) Olen kyllä eri mieltä tästä. Asumispalvelujen tuottaminen on tärkeä osa taloutta ja se on hyvä sisällyttää BKT:en. Se, että se ei omistusasuntojen osalta perustu todellisiin transaktioihin, ei ole juurikaan ongelma. Transaktion tapahtuminen ei ole olennaista sinänsä; se on vain hyvä tapa mitata tuotteiden ja palvelujen arvoa, ainakin jos hinta on markkinahinta. Omistusasuntojen laskennallinen asuntotulo voidaan laskea tarpeeksi tarkasti vertaamalla vuokra-asuntoihin. Epätarkkuus siinä ei ole niin suurta, että se olisi oleellinen seikka.
3) Tästäkin olen eri mieltä. Julkinen tuotanto on usein tärkeä osa taloutta. Ei olisi järkeä siinä, että esim yksityisesti tuotettu terveydenhuolto laskettaisiin osaksi BKT:ä yhdessä maassa mutta julkisesti tuotettua ei laskettaisi toisessa. Olet sinänsä oikeassa siinä, että nykyiset BKT:n laskentatavat tod.näk. yliarvioivat julkisen tuotannon hyötyä. Se arvio kuitenkin silti lienee parempi kuin arvioida se nollaksi.
4) Miksi asumistulo muka pitäisi jättää pois tästä arviosta? Työtunneillahan ne asunnotkin rakennetaan, eikö?
Kiitokset kommenteista, Rahul, Ossi ja muut! Osmon otsikko oli niin koukuttava, etten voinut vastustaa kiusausta esittää muutamia ajatuksia.
Ehdotukseni on tietoisesti yksipuolinen, koska se koskee ainoastaan kansantalouden tuotannon mittausta, ei kulutuksen tai tulon (kansantalouden tilinpidossa tuotannon, kulutuksen ja tulojen mittaus johtaa kukin erikseen sunnilleen samaan BKT:hen).
BKT:n toki tulee kattaa sekä kiinteistöalan toiminta että julkinen sektori silloin kun sitä käytetään talouden laajuuden mittaamiseen. Mutta tuottavuuden arvioinnissa ne mielestäni häiritsevät, jos tuottavuutta ja sen muutoksia arvioidaan kansantalouden tasolla työtuntia kohti.
Oheinen linkki paljastaa paljon Suomen talouden nykytilasta:
https://stat.fi/tilasto/vtp#graphs-cltgzii88al5j07w8bfnsn318
Kuvitelkaapa, että toimialaluokat ”L68” (iso osa ”L”:stä) sekä ”R”, ”Q, ”T” – ja tasapuolisuuden vuoksi myös ”O” ja ”P” – eli kiinteistöalan toiminta ja julkiset palvelut – jätetään tarkastelun ulkopuolelle (luokilla ei ole painoja, joten kuva johtaa siltä osin harhaan). Jäljelle jää ”oikea” arvonlisä, siis se markkinoilla mitattu.
Tulos: melkein pelkkää miinusta. Melkein, sillä majoitus ja ravintola toiminta näyttävät kasvavan kivasti.
Kyllä asuntojen rakentaminen (”F”), ylläpito (”L”), rahoitus (”K”) jne. jäisivät puhdistettuun puhdistettuun BKT:hen, vaikka laskennallinen asumistulo puhdistettaisiin tuottavuusvertailuista. Julkistaouden tuotannon laahaaminen mukana tuottavuusvertailuissa on turhaa, koska panoksiin perustuva julkisen sektorin mittaus ei kerro mitään julkisen sektorin tuottavuudesta.
Ehkä tämä ei ole aivan sitä, mitä Osmo tarkoitti väärin mittaamisella.
Ohi asian:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/6f79d556-fd92-4ebb-aa36-eda1ba3dc13e
no tuossa sitä mikromuovia laitetaan sitten kiertoon oikein kunnolla:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/b80d1e2a-036c-4136-a324-8f9adfcbb655
Paunion Mikko muuten on ihan oikeassa siitä muovinkierrätyksestä, siinä kun sitä mikromuovia tulee merriin ja vesistöihin ihan huikeita määriä tuohon verrattuna, ekoteko on polttaa ne. Harmi, ettei suomessa muut oikein ole edes asiaan peretynyt ja huutelijat on jotain mistään tietämättömiä poliitikkoja. Jossain tietyntyyppisessä teollisuudessa vähän eriasia kun on samamuovilaatu ja puhdasta tms.
Juuri näin. Kun muovi poltetaan jätevoimalassa mitään monimutkaisia prosesseja ei tarvita ja sähköä ja lämpöä syntyy. On toki keksitty paljon hullumpikin tapa muovin polttamiseen:
https://yle.fi/a/3-10187186
”Miltä kuulostaisi ajatus tankata autoon polttoainetta, joka on valmistettu osin muovipusseista, hedelmäpakkauksista tai vaikkapa tyhjistä shampoopulloista?”
Tämän rinnastaminen hölmöläistarinoihin olisi jo loukkaus hölmöläisiä kohtaan.
Ei BKT:ta deflatoida millään yhdellä indeksillä ja jotkut indeksit sisältävät laatukorjauksen.
Mielestäni BKT on ihan hyvä mittari ainakin teollisuusmaiden kohdalla. Kaikki teollisuusmaat käyttäytyvät samalla tavalla, on julkista sektoria, teollisuutta, kauppaa, palveluita suurin piirtein samassa suhteessa. BKT mittaa riittävällä tasolla onnistumista ja BKT:n tippuminen tai jämähtäminen kielii ongelmista.
Kommenttina Silfverbergille että tuo ajatus että BKT on ihan hyvä mittari teollisuusmaiden kohdalla on parempi koska moni kehittynyt maa ei ole samalla tasolla edes toistensa kanssa joten näiden maiden kohdala BKTL (Bruttokansantulo) olisi parempi vaihtoehto koska se mittaa maan sisäistä tulonjakoa. BKT mittaa myös ulkomaankaupasta tulevaa tulonjakoa ja se luotiikiin näin 1500-luvulla etenkin kauppamahtien Hollannin ja Englannin väillä.
Laatu (joka tarkoittaa, että tehdään mitä on tavoitteena ja mitä asiakas haluaa) on ollut Suomessa pitkäaikainen ongelma. 90-luvun laman yksi syy oli, että NL:n bilateraalikaupassa kelpasivat vaatteet ja kengät, joita minnekään muualle ei huolittu.
Sen jälkeen ongelma on metsäteollisuus, joka keskittyy raaka-ainetuotantoon pitkän perinteensä mukaisesti. Viedään lautoja, ei huonekaluja. Hienopaperin teko onnistui, mutta miljardin paperikoneinvestoinnin jälkeen ei ollut kiinostusta kuulla, että kysyntä hiipuu.
Suomi on huipula paperin valmistuksen ja paperikoneiden kehityksessä, samoin puiden kaatamisessa. Mutta metsäklusteri on kuin tervateollisuus, paras aika on takana ja tekohengityksellä aiotaan jatkaa. Kepu on tekohengityksen takuumies. Jotain muuta pitäisi olla tulossa.
Suomalainen modelaarinen ei-kovin-pieni ydinvoimala on hauksa yritys, mutta ei se ole saanut taakseen teollista yhteistyökumpania (Rosatom toki tulisi) eikä oikeita sijoittajiakaan. Sama muuten nähtiin pelleilyssä suoalaisen koronarokotteen kehittämisessä. Toiveajattelua voi harrastaa, mutta oikeata rahaa pitäisi näkyä ja paljon.
Kvanttilaskennassa olisi mahdollisuuksia, poliitikkoja se ei taas kiinnosta. Ihan muuten vain Kokoomuksen puolustusministeriä kiinnosti enemmän 40 ulkommalaisen upseerin sijoittaminen oman vaalipiirin alueelle kuin kvanttilaskennan osaamiskeskus.
Kansainvälisyyden vastustus myös kantaa satoa laadussa. Ruotsi hyötyy jo monipuolisesta siirtolaisjoukostaan, joka avaa markkinoita ja yhteyksiä globaalisti. Täällä, no, joutavat siivoamaan.
Juhlapuheet ovat kiva laji, mutta teollisuuden pk-sektorilla tekemistä se ei juuri lämmitä. Pitää seurata tekoja, jotka ovat olleet ihan jotain muuta. Kokoomus on eteenkin korostanut arvoja, mutta realstisesti hauaa, että niiden vuoksi ei ainakaan tehdä mitään.
”Vaikuttaa siltä, että olemme epähuomiossa irtikytkeneet hyvinvoinnin talouskasvusta. Hyvinvointia paremmin mittaavat GPI (aidon kehityksen indikaattori, Genuine Progress Indicator) ja ISEW (taloudellisen hyvinvoinnin indeksi, Index of Sustainable Economic Welfare) paljastavat hyvinvoinnin laskun samanaikaisesti tuottavuutta mittaavan BKT:n noustessa. Silti mittareita kuten GPI:a ja ISEW:a ei käytetä läheskään yhtä laajalti kuin BKT:ta.”
https://kansalaisareena.fi/kohti-kokonaisvaltaisempaa-arvokasitysta/
Suomi on tee se itsekansaa ja itsepalvelukansaa
Pitäisikö sitä verottaa ?
Teit itse ruuan etkä mennyt ravintolaan lounaalle kun oli eväät.
Kävelin töihin enkä maksa HSL:lle
Ostin kasan vanhoja vaatteita uffilta enkä mennyt ostamaan satakertaisella hinnalla
Ostin asunnon enkä vuokrannut
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010730266.html
Enpä tiedä mutta pitäisikö tuota henkilöä verottaa kovemmin ansaitsemattomasta arvonnoususta ja korvamerkitä ne verot niille jotka ovat ne ”ansainneet” esim omalla saarekkeella asujille ja heidän jälkeläisilleen ja opetuslapsille esim. feministijärjestöissä jotka levittävät neuvostoliiton aikaista propagandaa hamasin propagandan ohella? ”ansaitsemillaan” rahoilla.