Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Niukan tonttimaan käytössä tulisi suosia suhteellista etua eli kaavoittaa kukin tontti siihen tarkoitukseen, mihin se suhteellisen edun periaatteen mukaan parhaiten sopii. Kaupunki muuttuu ja kehittyy kuitenkin koko ajan. Ei kestänyt kuin 30 vuotta, kun piilokonttorien jahtaamien muuttui Helsingin keskustassa toimistojen suojelemiseksi asumisen paineilta. Vielä 1980-luvulla kiinteistöjen omistajat halusivat muuttaa omistamiaan asuntoja toimistoiksi ja nyt he haluavat muuttaa toimistoja asunnoiksi. Suhteellinen etu on muuttunut. Tässä muutoksessa kaavoittaja on helposti aina vähän jäljessä ja tulee siksi tahtomattaan jarruttaneeksi kehitystä.
Kaavoitus ei voi olla vapaata, koska esimerkiksi saastuttavaa tehdasta ei voi rakentaa keskelle asuinaluetta. Entä jos kaavoituksella vain kiellettäisiin toiminta, joka ei tontille sovi, mutta sallittaisiin kaikki, mitä ei ole erikseen kielletty? Räystäskorkeuden voi määrätä ja julkisivunkin olisi hyvä sopia naapurustoon, mutta seinien sisällä saisi olla vapaasti vaikkapa asuntoja, toimistoja, majoitusta tai kauppoja tai autohalli. Näin tonttien omistajat voisivat reagoida muutoksiin nopeasti ja ehkäpä ottaa kaavoittajaa paremmin huomioon, mikä tontti sopii asumiseen ja mikä toimistoksi ja kuinka pitkään. Jos muutos asunnosta toimistoksi ja takaisin olisi vapaata, rakennussuunnittelussa otettaisiin paremmin huomioon mahdollisuus käyttötarkoituksen muutokseen.
Saako asuntoja rakentaa keskelle teollisuusaluetta? Periaatteessa kyllä, sillä asutus ei haitaa teollisuutta vaan teollisuus aluetta, mutta terveysmääräykset on tietysti otettava huomioon.
Entä tarve turvata alueen työpaikat tai puolustaa lapsiperheitä raadollisilla asuntomarkkinoilla? Niissä kannattaisi käyttää ohjaajana rahaa. Tontin vuokra tai kiinteistövero olisi toimistoille alempi, jos halutaan enemmän toimistoja. Samalla tavoin olisi mahdollista suosia perheasuntojen kokoisia asuntoja, jos se katsotaan aiheelliseksi. Kivijalkakauppojen suosimiseen hintaohjaus olisi myös parempi kuin tiukat määräykset.
Pihasta olisi oltava normi lapsia varten, mutta muun osan tontista saisi käyttää vapaasti rakentamiseen räystäskorkeuden puitteissa tai vaikka pysäköintiin, jos autopaikkoja pidetään asuntoja tärkeämpinä. Yhteismaaongelman torjumiseksi pitäisi pysäköinnin tontin ulkopuolella tietysti olla kiellettyä tai maksullista.
Yksi kaupunkisuunnittelun tavoitteista on vapaiden näkymien puolustaminen. Siksi osalla tontista voi kieltää rakentamisen tai määrätä alemman räystäskorkeuden.