Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Segregaatio on kaupungeille hyvin viheliäinen ongelma. Se tulee eri tavoin niin kalliiksi, että sen selättämiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole käyttää mahdollisimman paljon rahaa vaan saada jotain aikaan.
Tärkein ja ainakin kallein segregaatiota torjuva keino on sekoittunut asukasrakenne. Se tarkoittaa, että ARA- ja HITAS-asuntoja rakennetaan myös kalliisiin kaupunginosiin, joihin jotkut onnekkaat pääsevät asumaan selvästi markkinahintaa halvemmalla. HITAS-asunnot ovat tässä hyvin lyhytnäköinen keino, koska ne vapautuvat 30 vuoden kuluttua hintasäännöstelystä ja myydään eniten tarjoaville. Koska HITAS-politiikasta on päätetty luopua, en keskity tähän sen enempää.
Jos yhden asunnon vuokra Jätkäsaaressa tai Kalasatamassa alittaa markkinavuokran 500 eurolla kuussa, tarkoittaa se, että tuhannen asunnon tuki on yhteensä kuusi miljoonaa euroa vuodessa. Se vastaa rahasummaa, joka käytetään Helsingissä koulujen positiiviseen diskriminointiin, ja tässä kuitenkin oli kyse vain tuhannesta asunnosta.
Kuusi miljoonaa euroa ei olisi mitenkään suuri summa, jos sillä pystyttäisiin tehokkaasti estämään segregaatiota. Mutta pystytäänkö sillä?
Keino on lähes tehoton, jos pidämme segregaation varsinaisena ongelmana köyhyystaskujen syntymistä. ARA-asuntojen rakentaminen hyville alueille takaa, ettei niistä tule vain hyväosaisten alueita, mutta sillä ei saada hyväosaisia muuttamaan huono-osaisten alueille. Köyhyystaskujen torjumisessa kiintiököyhien asuttaminen hyväosaisten kaupunginosiin on tehoton ja kallis keino.
Yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta on sinänsä hyvä torjua myös rikkaiden reservaatteja. Olisi hyvä, että kaikki yhteiskuntaluokat olisivat tekemisissä keskenään ja tuntisivat toistensa arkea. Aika vähäiseksi jää kuitenkin myös rikkaiden reservaattien torjunnassa, sillä valtaosa helsinkiläisistä asuu vanhoilla alueilla, joihin sekoittaminen uustuotantoalueilla ei osu. Sitten on vielä Espoo ja sen tarjoamat reservaatit rikkaille.
Köyhyystaskuihin on tietysti tämän jälkeen vähän vähemmän väkeä tarjolla, mutta tämän vaikutus on marginaalinen. Lisäksi syistä, joihin en tässä mene, hyväosaisten alueille päätyvät ARA-asukkaat ovat valikoituja eivätkä yleensä erityisen huono-osaisia. Köyhyystaskuista pelastetaan pois vääriä ihmisiä.
ARA-politiikalla voidaan kuitenkin estää köyhyystaskujen syntymistä niin kauan kuin niiden vuokrat ovat halvempia kuin markkinavuokrat missään päin kaupunkia. Silloin huono-osaisimmat päätyvät lähinnä vain niihin. Pidetään vain huolta, ettei ARA-asuntoja keskitetä millekään seudulle liikaa ja jos on jo keskitetty, myydään niitä kovan rahan asunnoiksi. Suurimmassa osassa Suomea ARA-asuntojen kustannusperusteiset vuokrat eivät poikkea markkinavuokrista, eivät ainakaan alaspäin. Moni maakuntien ARA-yhtiö on taloudellisissa vaikeuksissa, koska asuntoihin ei saada vuokralaisia. Jos pääkaupunkiseudun asuntopula joskus helpottaa, markkinavuokrat saattavat laskea alle ARA-vuokrien kaupungin huonomaineisimmilla alueilla. Tällöin huono-osaisimman väestön keskittymistä näihin kaupunginosiin ei voi enää estää rajoittamalla ARA-asuntojen määrää niissä. Tämä on todellisuutta jo nyt. Monet omistusasunnoiksi rakennetut asuintalot päätyvät sijoitusasunoiksi. Niistä tulee yksityisiä vuokra-asuntoja, joihin huono-osaisilla alueilla keskittyy huono-osaista väestöä.
Valtaosa Helsingin asuntokannasta on vanhoja vapaarahoitteisia asuntoja, joiden asukkaisvalintaan yhteiskunta ei voi vaikuttaa. Voi kaupunki tietysti ostaa asuntoja yksittäisistä asunto-osakeyhtiöistä vuokra-asunnoiksi. Tätä Helsingissä tehtiin 1990-luvulla, mutta se on lopetettu, mitä pidän valitettavana.
Helsingissä on menossa voimakas valikoiva muuttoliike, jossa keskiluokkaiset, erityisesti korkeasti koulutetut lapsiperheet, muuttavat huono-osaisiksi leimautuneilta alueilta keskiluokkaisille alueille. Sen seurauksena erityisesti koulutuserot kasvavat kaupunginosien välillä. Sama ilmiö näkyy suurissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Uutta on vain se, että ilmiö on rantautunut voimalla myös Suomeen. Erityisesti lapsiperheet muuttavat, koska haluavat lapsensa hyvänä pidettyyn kouluun. Tämä vanhana asuntokannan sisällä tapahtuvan muuttoliikkeen vaikutus sosiaalisiin eroihin eri alueiden välillä on määrältään moninkertainen verrattuna niihin toimiin, joita tehdään uudessa asuntokannassa. Niin kauan, kun on huonoja asuinalueita, huono-osaisimmat päätyvät niihin. Tätä ei voi estää kuin korkeintaan kieltämällä ihmisiltä oikeus valita asuntonsa, mihin tuskin ollaan valmiita.
Niin kauan kuin on fyysisiltä ominaisuuksiltaan huonoja asuinalueita, ne päätyvät huono-osaisten asuttamiksi köyhyystaskuiksi. Ei siis pitäisi rakentaa huonoja asuinalueita lainkaan ja jos sellaisia on tullut joskus rakennetuksi, niitä tulee korjata. Korjaaminen ei ole mahdotonta. Helsingissä on saatu erinomaisia tuloksia Myllypuron statuksen nostamisesta. Se tosin edellytti ammattikorkeakoulun sijoittamista alueelle, eikä niitä riitä joka kaupunginosaan.
Helsinki panostaa nyt merkittävästi kaupunkiuudistusalueisiin. Vähän leimautuneita alueita parannetaan niiden houkuttelevuuden. Nykyisiä kaupunkiuudistusalueita ovat Malminkartano ja Kannelmäki, Malmi, Mellunkylä sekä Meri-Rastila. Tarkoituksena on kaavoittaa niihin lisää omistusasuntoja. Tässä on kuitenkin törmätty yleiseen uudistusrakentamisen vastustukseen, mikä uhkaa viedä tehoa niiden sosiaalisen statuksen nostolta.
Erityisen tärkeätä on turvata se, että kaikki koulut ovat hyviä. Jos koulussa on paljon maahanmuuttajalapsia tai matalasti koulutettujen kantasuomalaisten lapsia, sinne on osoitettava enemmän resursseja kuin kouluihin, joissa oppilaat ovat opettajan kannalta vähemmän vaativia.
Kaupunki voi tehdä kaikista kaupunginosistaan hyviä, mutta sille ei voi mitään, että kauas on pitkä matka. Jos ei tehdä mitään, asutus pyrkii kerrostumaan niin, että hyvätuloisimmat asuvat lähellä keskustaa ja tulotaso heikkenee kauemmas mentäessä. Tämä koskee erityisesti radanvarsilähiöitä.
Hyvätuloiset suosivat keskustaa lähellä olevia alueita vain hyvissä kaupungeissa. Aiemmin mainittiin, että vuokrasäännöstelyllä on slummiutettu monen eurooppalaisen kaupungin keskusta päästämällä talot rähjääntymään. Amerikkalainen kaupunkitaloustieteilijä Edward Glasier korostaa kirjassaan Triumph of the city, että keskustat ovat arvokkaimpia alueita joukkoliikenteeseen nojaavissa kaupungeissa ja slummituvat autoliikenteeseen perustuvissa kaupungeissa. Joukkoliikennekaupungeissa keskusta on parhaiten saavutettavia alueita, autoliikennevaltaisissa vaikeimmin saavutettavia. Joukkoliikennevaltaisissa kaupungeissa, jollainen Helsinkikin on, kauempana oleviin lähiöiden houkuttelevuutta voidaan parantaa niiden vahvuuksia kehittämällä. Onhan vähän kauempana oleville alueille helpompaa synnyttää luonnonläheistä asumista. Myös autoilun esteet ovat niissä vähäisempiä, mihin palataan seuraavissa osissa.
Segregaation torjuntaa ei voi lykätä tuonnemmaksi. Siihen on myöhäistä puuttua, kun kurjistumisen noidankehä on joskus päässyt valloilleen. Saatamme olla jo pahasti myöhässä.
Asiaa tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että segregaation torjunnan nimissä ei saisi tuhota alueiden omaleimaisuutta. Kuntien välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista ei sekään helpota asiaa.
Seuraava luku ilmestynee 9.11.24
Kirjan alkuun tästä
Itse asiassa tilastojen mukaan Espoossa segregaatio on vähäisempää kuin monissa muissa kaupungeissa, samaa luokkaa Helsingin ja Tampereen kanssa. Sen sijaan Turussa segregaatiota esiintyy tilastojen mukaan enemmän. Wikipediakin kertoo, että Espoossa tuloerot suuralueiden sisällä ovat paljon suuremmat kuin tuloerot suuralueiden välillä. Ja Tapiolan kaupunginosan alkuaikoina pyrkimyksenä oli se, että kaupunginosassa asuu väkeä monenlaisista tuloluokista. Espoossa on myös valtakunnan keskiarvoa matalampi työttömyysaste, ja tämäkin ehkäisee alueellista köyhyyttä. Ja Espoo on ollut viime vuosina yksi Suomen nopeimmin väkilukuaan nostaneista kunnista, mikä sekin kertoo siitä että Espooseen muuttaa monenlaisia ihmisiä ja asuntorakentaminen on vilkasta.
Eiköhän hyväosaiset tunne aika hyvin syrjätyneiden arkea koska valtamediat julkaisevat sossupokea köyhistä jatkuvasti, monella palstalla ja sivulla.