Tavallinen teknikko uteli, mitä teen oikein työkseni ja miten se vaikuttaa blogilla julkaisemiini kirjoituksiini. Ehkä on kohtuullista vastata. Päivitin vastaukseksi CV:ni alkuun luettelon tämänhetkisistä työtehtävistäni. Siitä saa parhaan kuvan siitä, mihin aikana tärvääntyy.
Työaikani jakautuu suunnilleen tasan kolmeen osaan, Sata-komiteaan, kunnallispolitiikkaan ja ansiotyöhön. Kunnallispolitiikkaa lukuun ottamatta olen luopunut poliittisesta toiminnasta. Tämän blogin pitäminen vie noin viisi tuntia viikossa.
Ansiostani pääosa tulee luennoinnista. Aiheet vaihtelevat suuresti, mutta eniten puhujakeikkoja minulla on sosiaalipolitiikasta, terveyspolitiikasta, työajan lyhentämisestä (Vauraus ja aika) kaupunkisuunnittelusta ja siinä erityisesti liikennepolitiikasta, energiapolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta.
Olen kolumnistina neljässä lehdessä.
Yleensä minulla on jokin isompi projekti meneillään. Vuosi sitten selvitystyö suun terveydenhuollosta. Nyt meneillään on julkisen sektorin tuottavuuteen liittyvä projekti.
Kuvittelin kirjoittavani paljon kirjoja jäätyäni pois eduskunnasta, mutta aika vähiin se on jäänyt.
Vilkaisin CV:tä ja silmään tarttui tämä: Helsingin yliopiston yhteiskuntasuhteiden neuvottelukunta. En tiedä mikä moinen neuvottelukunta on, mutta olisi jossain vaiheessa kiinnostavaa kuulla tällä palstalla, mitä mieltä olet yliopistolain uudistuksesta. Ellet ole jo aiemmin kommentoinut. Asia on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua puoleen ja toiseen.
Toivottavasti jaksat vielä pitkään ainakin blogia ja kunnallispolitiikkaa (tässä järjestyksesssä).
Muistui mieleen muutaman kuukauden takainen arviosi blogin työmäärän ja rahoittamisen eri mahdollisuuksista. Ehdotan että kokeilet blogillesi pientä tilausmaksua tms.
Bloggaamisesi on juuri sitä journalismia joka aikanaan sai ”neljännen valtiomahdin” nimityksen (erotuksena tavanomaiseksi elinkeinotoiminnaksi muuttuneista suomalaisista päivälehdistä).
Osmo, hyvä juttu kun kerroit myös olevasi yrittäjä yhdyskuntasuunnittelun toimialassa.
Laitettakoon myös linkki Tietokeino Oy:n julksisiin tietoihin:
http://www.inoa.fi/Insin%C3%B6%C3%B6ritoimistoja,%20Suunnittelutoimistoja/Tietokeino%20Oy/HELSINKI/taloustiedot/1215107/
5 tuntia viikossa ei varmaankaan ole totta … be honest …
Voin vain kuvitella kuinka suuri osa luentojen kuulijoista maksaa ITSE siitä että pääsee kuuntelemaan Sinun subjektiivisia mielipiteitäsi asioiden tilasta ja muuta silkkaa viherpropagandaa. Mutta näinhän se vauraus meillä jaetaan uudestaan: vouti vie meiltä raskkasta työtätekeviltä vaikka leivän suusta jotta punavihreä toveri saa vähän saarnata ja samalla toki myös vasikanlihaleikkettä kevytpatongin päälle.
Vasta valtion lähitulevaisuudessa häämöttävän konkurssin ja huutavan työvoimapulan lihaksitulon jälkeen on ehkä toiveita siitä että punavihreä papisto ja vastaavalla kokoomus-kepulainen verokertymän siivuttaja”yrittäjä”luokka saa ansionsa mukaan. Siis enemmän sitä aikaa kuin vaurautta.
Saisinko kysyä että mitä tiedät energia-asioista ?
Voihan ihminen kirjoittaa 1980-luvulla esim karahvityöajasta, mutta jos sitä ei ole tullut 20 vuoden päästäkään, niin voi sanoa että kirjoitus oli turha.
Sama jos kirjoittaisi että mikä osuus Kuusta kuuluu Suomelle.
Erinomainen selvitys, jollaisia soisi näkevän enemmänkin ihmisten blogeissa/ kotisivuilla; erityisesti poliitikkojen, mutta myös muiden.
Voisit, Osmo, jatkotyöstää tästä ”kytkösselvityksen” (”disclosure”), joka voisi sisältää myös omat periaatteesi kytköksistä / ajatuksesi jääviyksistä. Nämä käyvät ilmi varsin hyvin kirjoituksistasi, jos seuraa aktiivisesti, mutta satunnaisemmille lukijoille/vierailijoille oma sivu olisi mielestäni hyvä idea.
Ajatus ei ole (tietenkään) omani, vaan mm. David Weinbergerin ja Larry Lessigin blogien kautta bongaamani. Erityisesti Lessigin pläjäys on kerrassaan esimerkillinen (http://www.lessig.org/info/disclosure/).
Tässä 2000-luvun, Intternjetin, jne. monikytköksisessä ja -kulttuurisessa maailmassa moisten tyhjentävien selvitysten soisi tulevan normaaliksi tavaksi. (Uppoutumatta yksityisyyden tarpeellisuuteen, mikä on sekä oma lukunsa että tärkeä asia.) Ihan niin kuin vaalirahoituksessa ja erityisesti julkisen sektorin toiminnassa laajemminkin. (Yksityistä unohtamatta, mutta sillä saralla on sentään edes periaatteessa omat selvähköt valvontamekanismit.)