Sitran kestävän talouden foorumin alkusessiossa minut innostettiin liittymään Twitteriin. Olisi pitänyt tehdä tämä ajat sitten. Erityisesti seuraan Paul Krugmania, joka näyttää olevan vielä minuakin uutterampi bloggaaja/kolumnisti. Ratikkamatkan aikana ehtii hyvin lukea yhden. Linkitän tätä blogia myös twitteriin, joten myös tätä voi seurata twitterin kautta.
…ja twitter-tunnus oli? 🙂
Janne, arvaa. Lisäsin tunnuksen nyt kuitenkin.
Hieno homma, tervetuloa mukaan! @tulenheimo
Krugmanin twitter-feedin kautta voi kiertää myös NY Timesin rajoituksen sille kuinka monta artikkelia kuukauden aikana voi lukea.
Google+ se on missä pitäisi olla.
Odottelen vain, milloin päästään noista kaikista yhden isännän sosiaalisista verkoista monen isännän ja käyttäjien itse kontrolloimaan (avoimeen) sosiaaliseen verkkoon.
Twitter on vaarallinen aikasyöppö. You have been warned.
Seurasin vuosia Krugmania NYT:n sivuilta. En enää. Hänellä on paljon hyviä finanssipoliittisia näkökohtia ja on tiukka Keynesiläinen mutta rahapolitiikassa hän on aika yksipuolinen. Ongelmat tulisi hänen mielestään pääsääntöisesti hoitaa joustavilla valuuttakursseilla. Hän näki esimerkiksi Latvian ja Eestin taloustilanteet täydellisen väärin eikä ole jälkeenpäin edes vaivautunut korjaamaan arviotaan. Toomas Ilves ei erityisemmin pidä Krugmanista tästä syystä. Kreikan tilanteen hän hoitaisi antamalla Kreikalle velat anteeksi ymmärtämättä sitä, että näin Kreikan rakenteelliset ongelmat jäisivät hoitamatta. Jollakin tavalla tuntuu, että hän ei aivan täysin ymmärrä EU:ta ja Euroa.
Krugmanin kirjoituksia kannattaa tietysti lukea tietyn linssin lävitse. Hän pyrkii vaikuttamaan Yhdysvaltain politiikkaan ja vaaleihin ja sen takia saattaa satunnaisesti vetää mutkat suoriksi. Silti Krugmanilla on takanaan merkittävä määrä artikkeleita huikean erilaisita aiheista. Jos on sitä mieltä, että Krugman on väärässä jossain aiheessa, kannattanee ainakin ensin perehtyä itse aiheeseen paremmin.