politiikan arviointia

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

Maan hallitus on päättänyt vähentää olennaisesti tukea pienituloisten asumiseen kasvukeskuksissa ja erityisesti Helsingissä. Tarkoitus on sekä leikata asumistukea että käytännössä lakkauttaa kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Tällä on todella kauaskantoiset vaikutukset maahamme. Yritän hahmottaa asiaa seuraavassa, mutta joudun turvautumaan aika paljon mutuiluun, koska ainakaan minun tiedossani ei kunnollisia tutkimuksia asiasta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen

Asumistuki

Minulla on henkilökohtainen suhde asumistukeen. Teimme Juhana Vartiaisen kanssa kymmenen vuotta sitten raportin siitä, miten vähän koulutetuille tai muuten huonotuottoiselle työvoimalle saataisiin työpaikkoja. Raportti julkaistiin nimellä ”Lisää matalapalkkatyötä”.
Huono palkka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seuraus huonosta osaamisesta ja/tai työkyvystä. Raportin toimenpidesuosituksista on toteutettu varsin huomattava osa.

Esitimme raportissa asumistukeen 400 euron suojaosaa palkkatuloille.
Otan vastuun tuosta ehdotuksesta – varsinkinkin kun Juhana on kääntänyt asiassa kelkkansa.

Ajatuksena oli tehdä asumistuesta köyhän maan matalapalkkatuki. Kaikki ne teollisuusmaat, jotka ovat onnistuneet painamaan työttömyyden alas, tukevat huonotuottoista työtä jotenkin. On parempi tukea huonoa palkkaa vähän kuin maksaa henkilön koko elatus työttömyysturvana tai muuna tulonsiirtona. Kun se sidottiin asumistukeen, pois rajautuivat ne, joilla asumiskustannukset olivat olemattomat – asuvat vanhempiensa luona tai elävät muuttotappioalueilla – ja jotka tulivat siksi toimeen huonolla palkallaan. Valtiovarainministeriö oli kanssamme samaa mieltä, mutta napsaisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asumistuen etuoikeutettu tulo on lisännyt asumistuen kustannuksia, mikä oli sen tarkoituskin. Se ei voinut yllättää ketään.

Matalapalkkaisen työn subventointi on tullut tarpeelliseksi, koska vuoden 1990 jälkeen reaaliansiot ovat nousseet 50 % ja tämä koskee myös alimpia palkkoja. Se tarkoittaa, että minimituotto työlle on noussut myös 50 %, mikä karsii monia töitä kokonaan pois. Tämän seurauksena rakenteellinen työttömyys tai oikeammin tasapainotyöttömyys on noussut merkittävästi.

Nyt tilanne on erilainen kuin kymmenen vuotta sitten, kun tuota suojaosaa esitimme. Silloin oli todella kyse siitä, että osa työttömistä pystyy työllistymään tuettuna tai he eivät työllisty lainkaan. Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuotta sitten ja niin ainakin hallitus uskoo. Työvoimapulan vuoksi tämä kohdejoukko pystyykin työllistymään ilman tukea. Sen mukaan asumistuen kautta jaettavalta matalapalkkatuelta ja siten ainakin suojaosalta olisi mennyt perusteet. En ole yhtä vakuuttunut, että pitkäaikaistyöttömien terveys, osaaminen ja raittius ovat parantuneet äkisti niin paljon, että työnantajien kannattaa maksaa heille sellaista palkkaa, että he voivat maksaa helsinkiläisiä vuokria. Jatka lukemista ”Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti”

Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta

Ansiosidonnainen työttömyysturva tuottaa soviteltuna päivärahana ison kannustinongelman, koska tulot – palkka ja työttömyysturva yhteensä – törmäävät kattoon, sillä nämä eivät saa yhdessä tuottaa korkeampaa tulotasoa kuin päivärahan pohjana oleva palkka. Sen säännöt ovat todella huonot.

Kuvitelkaamme, että edellisen esimerkin Annan kaltainen kaupan työntekijä Liisa, jolla olisi kaikki muut asiat samoin kuin Annalla paitsi, että hän olisi oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan perusteena aiempi 2000 euron palkka kokoaikatyöstä. Hänellä olisi siis kaksi lasta ja hän maksaisi vuokraa asunnostaan Helsingissä 1100 euroa kuussa.

Liisan täysi työttömyyskorvaus lapsikorotuksineen olisi 1520€. Hän ei saa toimeentulotukea, joten jokainen euro, jonka hän ansaitsee, lisää hänen nettotulojaan – aluksi. Asumistukea Liisa saa 818. Kun mukaan lasketaan elatustuki ja lapsilisät sekä päivärahasta maksettava vero (300 euroa), Liisan nettoansioiksi tulee noin 2750 eli turvallisesti yli toimeentulotuen, joka siis takaisi hänelle 2400 € tulot kuussa kuten Annallekin.

Kun hänen ansionsa nousisivat 660 euroon, työttömyyskorvaus ja palkka yhteensä olisivat täysiaikaisen palkan suuruinen. Sitä ne eivät voisi työttömyyskorvauksen sääntöjen mukaan ylittää – mitä voi sinänsä pitää perusteltuna. Siitä eteenpäin palkka leikkaisi työttömyyskorvausta sataprosenttisesti. Täysin hyödytöntä työnteko ei Annalle kuitenkaan olisi, sillä palkkaa verotetaan lievemmin kuin työttömyyskorvausta, joten työtuntien kasvaessa verotus vähän lievenisi, mutta heikoksi jäisi Annan korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Liisan kannattaisi tehdä työtä vain 13 tuntia viikossa ja sehän kauppiaalle sopii, koska osa-aikaista työvoimaa tarvitaan vain ruuhkatunneiksi.

Tässä asetelmassa todellakin on korjattavaa. Ei hallitus kaikessa ole väärässä. Jatka lukemista ”Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta”

Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.

Yritän hahmottaa esimerkkilaskelmilla, miksi hallituksen sosiaalipoliittiset aikeet eivät tee työn vastaanottamisesta kannattavampaa, vaan pikemminkin vähentävät sitä, kun on kyse työmarkkinatukea saavista.

Tässä kirjoituksessa käsittelen työmarkkinatuella olevia. Joku voi pitää näitä marginaalisena ryhmänä, mutta eri maat eroavat työllisyydessä toisistaan siinä, kuinka hyvin ne onnistuvat työllistämään syystä tai toisesta huonotuottoista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutettujen ja terveiden työllistäminen ei ole vaikeaa milläkään maalle.

Otan esimerkin pienituloisesta yksinhuoltajasta nimeltään Anna, jolla on kolme lasta, iältään kuusi ja 11 vuotta ja joka on töissä kaupan kassalla. Palkka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänellä on hyvät suhteet työnantajaansa niin, että hän voi tosiasiassa sopia tekemänsä tuntimäärän haluamakseen. Tämä on tietysti lainvastaista, koska tehdessään osa-aikatyötä hän saa soviteltua päivärahaa, vaikka silloin hänen oikeastaan pitäisi haluta kokoaikatyötä.

Jos Annalta kysytään hänen halustaan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vastaa, että haluaa sitä, koska muunlainen vastaus tulisi hänelle kalliiksi. Jatka lukemista ”Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.”

Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi

Olen surullinen siitä suunnasta, johon hallitus on Suomea viemässä. En jaksaisi jäkättää hallitusohjelman pöyristyttävistä yksityiskohdista, koska ongelmana on suunta eivätkä yksityiskohdat. Enkä sitä paitsi usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksinhuoltajalta lopulta viedään 400 euroa kuussa, vaikka niin uhotaan.

Olen tavoitellut pienten tuloerojen yhteiskuntaa, mutta aivan eri keinoin kuin poliittinen vasemmisto on tavoitellut. Tarpeesta uudistaa työelämää olen samaa mieltä hallituksen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta jos palkansaajajärjestöillä ei ole halua uudistaa mitään, se on tehtävä heidän neliraajajarrutuksestaan huolimatta.

Olen nähnyt jäykän työehtosopimusjärjestelmän paitsi köyhdyttävän tätä maata myös olevan suurena syynä esimerkiksi miesten ja naisten palkkaeroihin – säännösteleehän järjestelmä miesten palkkoja ylöspäin ja naisten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkuljettajan (koulutus 8 kk) palkka ei voisi olla kaksinkertainen lähihoitajan (koulutus 2-3 vuotta) palkkaan nähden.

Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot

Minun ajatukseni taloudellisesta tasa-arvosta on ollut antaa työvoiman hinnan määräytyä melko markkinaehtoisesti ja tasata tästä koituvat tuloerot pieniä palkkoja täydentävillä tulonsiirroilla. Sellaisessa yhteiskunnassa rakenteellinen työttömyys olisi paljon pienempää kuin säädeltyjen palkkojen yhteiskunnassa ja tulonjako olisi oikeudenmukaisempi. Jatka lukemista ”Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi”

Ei enää huutelua rasismista – aika katsoa hallitusohjelmaa

Keskustelu hallituksen rasismista on syytä päättää tähän, koska se ei etene mihinkään suuntaan. Minä ainakaan en jaksa sitä enää seurata. Kaikki tietävät, että sen jälkeen, kun Hommafoorumin ja Suomen Sisun väki kaappasi perussuomalaiset Timo Soinilta, puolueen kannatus kumpuaa ulkomaalaisvihasta. Kaikki myös tietävät, etteivät mitkään pakotetut katumiset tai julkilausumat asiaa muuksi muuta. Ja kaikki tietävät kaikkien tietävän, joten miksi jankata?

Ilmeisesti kaikki perussuomalaisten ministerit ovat sitoutuneet siihen, että pitävät suunsa supussa vuoden 2027 vaalikampanjan alkuun saakka, mutta sen jälkeen on heidän tietysti palattava juurille, koska vaalit. En tiedä, koskeeko lupaus puhemiestä tai perussuomalaisten varapuheenjohtajia tai ryhmän puheenjohtajaa, mutta en usko heidän pystyvän pitämään lupaustaan, jos ovat edes mitään luvanneet.

Rasismi ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Olen elänyt sen verran kauan, että tiedän vääriin faktoihin perustuvan rasismin olleen valtavirtaa vielä 1960-luvulla. Näitä asenteita opetettiin silloin kouluissa. Sen jälkeen on ollut mahdollista tutustua toisen näköisiin ihmisiin ja ennakkoluulot ovat karisseet – paitsi joillakin. Rasistisimpia asenteet ovat paikkakunnilla, joilla on vähiten ulkomaalaisia. Siksi niiden avulla menestyy politiikassa; siellä missä menestyy. Jatka lukemista ”Ei enää huutelua rasismista – aika katsoa hallitusohjelmaa”

Pessimismiä Suomen politiikasta (3): ulospääsyä etsimässä

Jotenkin maa on pelastettava tästä. Toivon, että nykyinen hallitus hajoaa nopeasti, mutta pelastaa maa pitää, vaikka hallitus hajoaisi hitaasti.

On pakko päästä takaisin aikaan, jolloin vastakkaisia mielipiteitä voitiin sovitella neuvottelemalla. Se taas edellyttää rohkeutta tehdä kompromisseja, mikä on tietysti some-aikana vaikeata.

Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että somen äänekkäimmät huutajat edustavat kansaa. Kansa on yhä keskimäärin varsin fiksua, vaikka ei se Twitteriä selaamalla siltä tunnukaan.

On tilausta poliittiselle johtajuudelle.

Kaikkien osapuolten on tingittävä ääripositioistaan, jopa vihreiden.

Kokoomuksen on hyväksyttävä, että heidän huutonsa Suomen taloudellisesta katastrofista on vahvasti yliampuvaa, eikä laman aiheuttaminen lukkojarrutuksella ole muutenkaan järkevää. Sekin kokoomuksen on hyväksyttävä, että suomalaisten ylivoimainen enemmistö ei hyväksy itsetarkoituksellista köyhien kyykyttämistä eikä tuloerojen kasvattamista. Säästöjä ei voi kohdistaa pelkästään köyhiin.

Muiden taas on hyväksyttävä, että rahan kylvämistä pitäisi rajoittaa ja tehdä valtion talouden tervehdyttämisestä kahden vaalikauden ohjelma. Tästä ajattelen kovin samalla tavoin kuin Sixten Korkman.

Keskustan on lopetettava kaupunkien näivettäminen ja hyväksyttävä, että ilman menestyviä kaupunkeja suomalaisten elintaso vajoaisi jonnekin Bulgarian tasolle. Urbaanin Suomen kehitystä on jo vaurioitettu pahasti. Jatka lukemista ”Pessimismiä Suomen politiikasta (3): ulospääsyä etsimässä”