työllisyyspolitiikka

Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero

Olen edellisissä osissa esittänyt toimia, joilla torjutaan tulonsiirtojen väärinkäyttöä tai ylikäyttöä, miten sen vain haluaa sanoa, ja esittänyt keinoja lisätä julkisen vallan verotuloja. Tässä osassa noita rahoja tarvitaan.

Suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuus on ollut, että (jokseenkin) kaikki ovat mukana. Tuloerot ovat olleet pieniä ja työttömyys vähäistä, koska jokseenkin kaikkien työpanokselle on ollut käyttöä. Vielä 1980-luvun lopulla Suomi toimi kuin demarien unelma. Sitten kaikki kääntyi huonommaksi. Ennen kaikkea työelämä muuttui eriarvoisemmaksi ja sen mukana kasvava eriarvoisuus tunkeutui maahamme. Ahkeruutta enemmän ansiotasoon vaikutti osaaminen ja sääntö-Suomessa erityisesti muodollinen koulutus.

Kyse ei ole vain tuloeroista vaan paikasta yhteiskunnassa. Kysyttäessä useimmat uskovat, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet. Nyt ne ovatkin kasvaneet vähän, mutta ihmiset uskoivat niiden kasvaneen silloinkin, kun ne eivät olleet kasvaneet. Mikä oli lisääntynyt, oli osattomuus.

Rakenteellinen työttömyys – tai tarkemmin määriteltynä tasapainotyöttömys – on kasvanut merkittävästi ja näyttää olevan vain kasvussa.

Muutos on globaali

Muutos on ollut samanlainen kaikkialla maailmassa, joten kotimaisia syitä ei oikein kannata tässä korostaa, vaikka on niilläkin osuutensa. Yhdysvalloissa koko taloudellinen kasvu on mennyt pääomatulojen ja korkeapalkkaisimpien hyväksi. Tavisten elintaso ei ole noussut lainkaan. Ilmiö on suuresti Trumpin poliittisen menestyksen, Britannian EU-eron ja eurooppalaisen anti-intellektuaalin oikeiston menestyksen takana. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 12: pienipalkkaisten tukeminen, negatiivinen tulovero”

Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja

Uskon työelämän kehittyvän siihen suuntaan, että vähän ammattitaitoa vaativa perustyö vähenee, koska se on helposti automatisoitavissa, ja pysyvä kokoaikatyö saa tehdä tilaa osa-aikatyölle ja lyhyille työsuhteille. Erityisesti palvelualoilla asiakkaat eivät suostu käyttämään palveluja tasaisesti klo 8-16 eivätkä ylipäätään tasaisesti. Projektiluontoiset työtehtävät lisääntyvät suhteessa tasaiseen tuotantoon. Tehdaskin työllistää eniten väkeä sen rakennusaikana.

Pääsääntöisesti tuottavuuserot rahassa mitattuna kasvavat. Julkisella sektorilla työn tuottavuus esimerkiksi hoitoaloilla on vähän eri asia, mutta yksityisellä sektorilla, erityisesti palveluissa, tuottavuutta mitataan sillä, paljonko asiakas on valmis maksamaan.

On myös niin, että työuran aikana oman työpanoksen arvo työmarkkinoilla voi muuttua – sekä nousta että laskea. Osaaminen, joka oli ennen hyvinkin haluttua, voi menettää merkityksensä teknologian muuttuessa tai vaikka kansainvälisen työnjaon muutosten takia. Sosiaalinen liikkuvuus lisääntyy myös elinkaaren aikana.

Minun silmissäni tämä kaikki tarkoittaa, että palkkojen pitäisi määräytyä enemmän markkinoilla ja vähemmän tuloehtisopimuksilla. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja”

Uusi hyvinvointivaltio 6: työn vastaanottovelvollisuus

Pitäisikö työn vastaanottovelvollisuutta tiukentaa vai löysentää?

Antelias työttömyysturva edellyttää selkeää velvollisuutta ottaa vastaan tarjottu työ.

Kun hyvinvointiyhteiskunta on joutunut ikääntymisen vuoksi pahenevaan rahoituskriisiin, sosiaaliturvan löysään käyttöön on suhtauduttava aiempaa ankarammin. Sosiaaliturvan väärinkäyttäjä varastaa köyhiltä, koska kaikki sosiaaliturvan tarpeeton käyttö on pois tarpeellisemmasta käytöstä.

Kannatan toisaalta perustuloa, jota jaetaan yhtä suurena ja ehdoitta kaikille, mutta jota keskituloiset ja suurituloiset eivät käytännössä saa, koska verotuksen alarajaa lasketaan vastaavasti ja perustulo verotetaan heiltä pois. En kuitenkaan kannata niin suurta perustuloa, että sillä tulisi hyvin toimeen ilman, että tarvitsisi liata käsiään työn tekemisellä. Vasemmistoliitto on sellaista esittänyt, mutta sellainen ei ole toteutettavissa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun tekoäly ja robotit tekevät suuren osan nykyisistä töistä. Minun silmissäni perustulo merkitsi automaattista tulotukea pienipalkkaisille. Se parantaisi työmarkkinoiden tasapainoa ja torjuisi tuloeroja.

(Jos ei ymmärrä, miksi perustuloa maksetaan myös rikkaille, kannattaa ajatella perustuloa negatiivisena tuloverona, jota maksetaan vain niille, joiden tulot alittavat verotettavan tulon alarajan. Se on aritmeettisesti sama asia kuin perustulo, mutta hallinnollisesti vaikeampi toteuttaa. Perustulossa rahaa kulkee enemmän edestakaisin, mutta jokaisen nettotulot ja efektiivinen rajaveroaste ovat sama.)

Perustuloon voi lisätä syyperusteisia korotuksia esimerkiksi vammaisuuden johdosta. Nykyisistä vammaisten tuista tämä poikkeaisi siten, että tukea ei menettäisi, vaikka voittaisi vaikeutensa ja tekisi ahkerasti työtä. Nykysäännöt kannustavat työntekoon vähiten niitä, joille se on vaikeinta.

Korkea työttömyysturva edellyttää työn vastaanottovelvollisuutta

On selvää, että mitä korkeamman turvan työttömyysturva muodostaa, sitä välttämättömämpää on, että tukea ei saa, jos kieltäytyy työstä. Pohjoismaissa työttömyys korvataan runsaskätisesti niin, mutta niinpä työstä ei voi kieltäytyä ja työtä myös tarjotaan. Jatka lukemista ”Uusi hyvinvointivaltio 6: työn vastaanottovelvollisuus”