Eroan HUS:n hallituksesta

HUS:n yhtymäkokous on tänään päättänyt vähentää HUS:n vuoden 2025 menokehystä vielä lähes 44 miljoonalla eurolla verrattuna niihin karmaiseviin lukuihin, joita käsittelimme viime hallituksen kokouksessa. Yhtymäkokouksen muodostavat Helsingin ja Uudenmaan neljän hyvinvointialueen edustajat.

En tiedä, miten vaaditut säästöt tullaan toteuttamaan, mutta suuruusluokasta kertoo jotain se, että 44 miljoonaa euroa vastaa lähes 900 sairaanhoitajan palkkauskustannuksia.

HUS:n hallituksen toimintaa määrittää paitsi menokehys, myös lain vaatimukset hoitotakuusta ja ihmisten oikeudesta saada hoitoa sairauksiinsa.

Katson, että yhtymäkokouksen päätösten jälkeen HUS:n hallitus ei voi edes teoriassa toimia lakia rikkomatta. Lisäksi HUS on Suomen terveydenhuollon kruununjalokivi, joka vastaa vaativimmasta erikoissairaanhoidosta kaikille suomalaisille ja jonka surkastuttamista en pidä viisaana.

En halua kantaa vastuuta päätöksistä, joita en hyväksy. Siksi olen päättänyt erota HUS:n hallituksesta.

Tilanne on vähän samanlainen kuin osakeyhtiössä, jossa omistajat vaativat yhtiön hallitusta rikkomaan lakia yhtiön talouden pönkittämiseksi. Silloinkaan yhtiön hallituksen jäsenet eivät voi mennä omistajien selän taakse ja sanoa, että en minä vaan omistajat. Hallituksen jäsenet ovat juridisessa vastuussa lain rikkomisesta, elleivät eroa.

Demokratiassa voidaan tietysti päättää, että sairaita hoidetaan vähemmän ja huonommin, elleivät nämä maksa itse hoitoaan. Monessa maassa näin tehdäänkin. Silloin pitää kuitenkin myös päättää näin. Nyt meillä laki takaa oikeuden laadukkaaseen hoitoon määräajassa, mutta terveydenhuollon rahoitus ei vastaa sitä, mitä laki lupaa. Se saattaa HUS:n hallituksen ja ehkä myös jotkut hyvinvointialueiden hallitukset kohtuuttomaan tilanteeseen.

Jos halutaan, että Suomessa käytetään sairaanhoitoon merkittävästi vähemmän rahaa kuin vertailukelpoisissa maissa, pitää lakeja oikeudesta hoitoon muuttaa vastaamaan supistettua rahoitusta. Aivan vähäiset rajaukset eivät riitä, vaan pitäisi päättää jostain sen kokoisesta kuin että nykyaikaisia syöpähoitoja ei anneta yli 65-vuotiaille, elleivät nämä maksa hoitoaan itse. En usko, että suomalaiset hyväksyisivät tällaista, en minä ainakaan hyväksyisi.