Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys

Eilen maanantaina olin elämäni viimeisen kerran HUS:in hallituksessa – todennäköisesti. Se varaus on tehtävä, että jos yhtymäkokous ei saa vahvistetuksi seuraajani valintaa eikä nykyinen varajäseneni pääse kokoukseen, ei sitä paikkaa voi tyhjäksikään jättää.

Jätin paikkani protestiksi yhtymäkokouksen päätöksestä HUS:n menoraamiksi. Tämä asetelma vaatii selventämistä niille, jotka eivät tunne terveydenhuollon rahoitusta.

Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta könttäsummana. Sillä rahalla niiden on huolehdittava sekä perusterveydenhuolloista että erikoissairaanhoidosta. Rahaa niiltä menee myös sosiaalihuoltoon ja palo- ja pelastustoimeen.

Uudellamaalla rakennelma on toinen. Uusimaa jakautuu viiteen hyvinvointialueeseen, joista Helsinki muodostaa yhden. Helsingissä ei ole erikseen aluevaltuustoa, vaan kaupunginvaltuusto huolehtii sen tehtävistä, mutta sote-rahat tulevat Helsingillekin valtiolta. Jatka lukemista ”Jäähyväiset HUS:lle (1) Menokehys”

Eroan HUS:n hallituksesta

HUS:n yhtymäkokous on tänään päättänyt vähentää HUS:n vuoden 2025 menokehystä vielä lähes 44 miljoonalla eurolla verrattuna niihin karmaiseviin lukuihin, joita käsittelimme viime hallituksen kokouksessa. Yhtymäkokouksen muodostavat Helsingin ja Uudenmaan neljän hyvinvointialueen edustajat.

En tiedä, miten vaaditut säästöt tullaan toteuttamaan, mutta suuruusluokasta kertoo jotain se, että 44 miljoonaa euroa vastaa lähes 900 sairaanhoitajan palkkauskustannuksia.

HUS:n hallituksen toimintaa määrittää paitsi menokehys, myös lain vaatimukset hoitotakuusta ja ihmisten oikeudesta saada hoitoa sairauksiinsa.

Katson, että yhtymäkokouksen päätösten jälkeen HUS:n hallitus ei voi edes teoriassa toimia lakia rikkomatta. Lisäksi HUS on Suomen terveydenhuollon kruununjalokivi, joka vastaa vaativimmasta erikoissairaanhoidosta kaikille suomalaisille ja jonka surkastuttamista en pidä viisaana.

En halua kantaa vastuuta päätöksistä, joita en hyväksy. Siksi olen päättänyt erota HUS:n hallituksesta.

Tilanne on vähän samanlainen kuin osakeyhtiössä, jossa omistajat vaativat yhtiön hallitusta rikkomaan lakia yhtiön talouden pönkittämiseksi. Silloinkaan yhtiön hallituksen jäsenet eivät voi mennä omistajien selän taakse ja sanoa, että en minä vaan omistajat. Hallituksen jäsenet ovat juridisessa vastuussa lain rikkomisesta, elleivät eroa.

Demokratiassa voidaan tietysti päättää, että sairaita hoidetaan vähemmän ja huonommin, elleivät nämä maksa itse hoitoaan. Monessa maassa näin tehdäänkin. Silloin pitää kuitenkin myös päättää näin. Nyt meillä laki takaa oikeuden laadukkaaseen hoitoon määräajassa, mutta terveydenhuollon rahoitus ei vastaa sitä, mitä laki lupaa. Se saattaa HUS:n hallituksen ja ehkä myös jotkut hyvinvointialueiden hallitukset kohtuuttomaan tilanteeseen.

Jos halutaan, että Suomessa käytetään sairaanhoitoon merkittävästi vähemmän rahaa kuin vertailukelpoisissa maissa, pitää lakeja oikeudesta hoitoon muuttaa vastaamaan supistettua rahoitusta. Aivan vähäiset rajaukset eivät riitä, vaan pitäisi päättää jostain sen kokoisesta kuin että nykyaikaisia syöpähoitoja ei anneta yli 65-vuotiaille, elleivät nämä maksa hoitoaan itse. En usko, että suomalaiset hyväksyisivät tällaista, en minä ainakaan hyväksyisi.

En lakkauttaisi Lohjan synnytyksiä …

… jos minulla olisi valta yksin päättää Suomen terveydenhuollosta. Sitä minulla ei tietenkään ole. Olen yksi Helsingin edustajista HUS:in hallituksessa, mutta meitä sitoo omistajien eli Uudenmaan neljän hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin päättämä budjetti.

Ongelman ydin on, että Suomessa hallitus on päättänyt, että terveydenhuoltoon käytetään Suomessa vähemmän rahaa kuin melkein kaikissa meihin vertailukelpoisissa maissa, vaikka ikärakenne on Suomessa vanhusvoittoinen, mikä lisää terveydenhuollon tarvetta. Suomalaisille siis riittää muita huonompi terveydenhuolto, toteavat rahakirstun vartijat.

Toisaalta lainsäätäjien mukaan terveydenhuollon palvelulupaus on Suomessa ylellisempi kuin niissä maissa, joissa terveydenhuoltoon tarvitaan enemmän rahaa.

Tässä saattaa hyvinvointialueiden päättäjät ja HUS:n hallituksen kinkkiseen tilanteeseen. Rahaa ei saisi käyttää enemmän kuin sitä on myönnetty, mutta hoidon saatavuutta koskevia lakeja pitäisi silti noudattaa. On laitonta pitää ketään odottamassa hoitoa yli kuusi kuukautta. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan hoidon hinta ei saa olla syynä jättää hoito antamatta, eli priorisoida ei oikeastaan saa, vaikka on pakko. Jatka lukemista ”En lakkauttaisi Lohjan synnytyksiä …”