Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
On aika esitellä yksi taloudellinen termi lisää: vaihtoehtoisakustannus. Alueen varaaminen tiettyyn tarkoitukseen maksaa vaihtoehtoiskustannuksena sen tulon menetyksen, joka koetaan, kun sitä ei voida käyttää johonkin muuhun, jossa se tuottaa paremmin. Aikanaan Helsingin satama säilyttää tyhjiä kontteja Helsingin rannoilla. Se oli heidän mielestään annattavaa, koska satamalle kaavoitettu maa ei tuottanut missään kaavanmukaisessa käytössä sen paremmin. Vaihtoehtoiskustannus muodostuikin siitä käyttötarkoituksesta, mihin maa oli järkevää kaavoittaa. Nyt ne alueet ovat asuinkäytössä, mikä on paljon kannattavampaa kuin säilyttää tyhjiä kontteja ihailemassa merinäköalaa.
Teollisuus on perinteisesti sijoitettu erilleen asumisesta ja mieluummin tuulen alapuolelle. Teollisuus haisee, meluaa ja tuottaa raskasta liikennettä – tai teki niin ainakin ennen. Kehittyvälle kaupungille teollisuus kuitenkin on tai ainakin oli välttämättömyys, jolle oli pakko osoittaa tilaa. Nykyisin teollisuuden ympäristöhaitat ovat olennaisesti pienempiä. Erillisiä teollisuusalueita pidetään silti yhä yllä eikä asumista ja teollisuutta juuri osoiteta samoille alueille. Vaikka muut teollisuuteen liittyvät ongelmat ovatkin poistuneet, raskasta liikennettä se yhä synnyttää, eikä sitä haluta asuinkaduille. Jatka lukemista ”16. Teolliset työpaikat eivät sovi kalliille maalle”